Legendasta korvikeaseeksi : konepistoolin käyttöperusteiden kehittyminen kivääriryhmässä talvisodan päättymisestä rynnäkkökiväärihankintojen alkamiseen
Hänninen, Mikael (2018)
Hänninen, Mikael
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 7
2018
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018080233326
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018080233326
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään, miten konepistoolin käyttöperusteet Puolustuslaitoksen kivääriryhmässä ovat kehittyneet vuodesta 1940 lähtien 1960-luvun alkuun saakka. Tutkimuksessa luodaan kuvaus konepistoolin käyttöperusteiden kehittymisessä kivääriryhmässä sen kohtaamien murroskohtien kautta. Käyttöperusteiden kehittyminen kuvataan aikansa keskustelun, sen pohjalta tehtyjen päätösten, määrävahvuuksien kehittymisen, kansainvälisen asekehittelyn viitteiden sekä kotimaisen asekehittelyn ja -tuotannon kautta.
Tutkimuksessa käytetään laadullista sotahistorian tutkimusmenetelmää. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat Kansallisarkiston primaarilähteet, joita ovat muun muassa Päämajan koulutusosaston ja operatiivisen osaston maavoimatoimiston keräämät talvi- ja jatkosodan sotakokemukset, päätöksiä tehneiden tahojen työskentelystä jääneet asiakirjat sekä eri toimikun-tien laatimat muistiot ja pöytäkirjat. Lisäksi on käytetty ohjesääntöjä ja oppaita, aikalaistutkimuksia sekä alan tutkimuskirjallisuutta. Näkökulman syventämiseksi on myös haastateltu alan johtavia kotimaisia asiantuntijoita.
Puolustuslaitoksessa talvisodan havaintojen perusteella tehty ja välirauhan aikana toteutettu siirtyminen kivääri- ja pikakivääriryhmiä sisältäneestä kiväärijoukkueesta yhtenäisiin kivääriryhmiin vaikutti merkittävästi konepistoolin asemaan kivääriryhmässä. Konepistoolista tuli ryhmän perusaseistukseen kuuluva ase. Muutoksessa konepistoolin määrävahvuudet kaksinkertaistuivat.
Konepistoolin käyttöä kivääriryhmässä tehostettiin koko jatkosodan ajan. Jatkosodan aikana konepistooli oli avainasemassa kivääriryhmän tulivoiman kasvattamisessa ja sen määrävahvuudet kolminkertaistettiin. Tutkimuksessa selvisi, että keväällä 1944 käytiin keskustelua konepistoolien määrän rajoittamisesta kivääriryhmässä. Keskustelut eivät kuitenkaan ehtineet konkretisoitua rajoittamispäätöksiksi sodan lopputapahtumien vuoksi.
Sotien päätyttyä konepistoolin käyttöperusteiden kehityksen kohteena olivat vain tutkimus- ja ohjesääntötyö asekehittelyn ja -tuotannon lamautuessa noin vuosikymmeneksi. Konepistoolin asema kuitenkin korostui edelleen, koska se oli tuolloin paras Puolustuslaitoksen käytettävissä oleva kivääriryhmän perusase. Myöhemmin 1950-luvun puolivälistä alkaen parantunut taloustilanne, lientynyt poliittinen tilanne ja otolliset asekaupat mahdollistivat jälleen konepistoolin käyttöperusteiden kehittämisen. Kansainväliset viitteet rynnäkkökivääristä sekä kotimaisten rynnäkkökivääriprojektien käynnistyminen suuntasivat konepistoolin käyttöperusteiden kehit-tymisen 1950-luvun lopulla kuitenkin takaisin kohti 1930-luvun korvikeaseen asemaa.
Tutkimuksessa käytetään laadullista sotahistorian tutkimusmenetelmää. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat Kansallisarkiston primaarilähteet, joita ovat muun muassa Päämajan koulutusosaston ja operatiivisen osaston maavoimatoimiston keräämät talvi- ja jatkosodan sotakokemukset, päätöksiä tehneiden tahojen työskentelystä jääneet asiakirjat sekä eri toimikun-tien laatimat muistiot ja pöytäkirjat. Lisäksi on käytetty ohjesääntöjä ja oppaita, aikalaistutkimuksia sekä alan tutkimuskirjallisuutta. Näkökulman syventämiseksi on myös haastateltu alan johtavia kotimaisia asiantuntijoita.
Puolustuslaitoksessa talvisodan havaintojen perusteella tehty ja välirauhan aikana toteutettu siirtyminen kivääri- ja pikakivääriryhmiä sisältäneestä kiväärijoukkueesta yhtenäisiin kivääriryhmiin vaikutti merkittävästi konepistoolin asemaan kivääriryhmässä. Konepistoolista tuli ryhmän perusaseistukseen kuuluva ase. Muutoksessa konepistoolin määrävahvuudet kaksinkertaistuivat.
Konepistoolin käyttöä kivääriryhmässä tehostettiin koko jatkosodan ajan. Jatkosodan aikana konepistooli oli avainasemassa kivääriryhmän tulivoiman kasvattamisessa ja sen määrävahvuudet kolminkertaistettiin. Tutkimuksessa selvisi, että keväällä 1944 käytiin keskustelua konepistoolien määrän rajoittamisesta kivääriryhmässä. Keskustelut eivät kuitenkaan ehtineet konkretisoitua rajoittamispäätöksiksi sodan lopputapahtumien vuoksi.
Sotien päätyttyä konepistoolin käyttöperusteiden kehityksen kohteena olivat vain tutkimus- ja ohjesääntötyö asekehittelyn ja -tuotannon lamautuessa noin vuosikymmeneksi. Konepistoolin asema kuitenkin korostui edelleen, koska se oli tuolloin paras Puolustuslaitoksen käytettävissä oleva kivääriryhmän perusase. Myöhemmin 1950-luvun puolivälistä alkaen parantunut taloustilanne, lientynyt poliittinen tilanne ja otolliset asekaupat mahdollistivat jälleen konepistoolin käyttöperusteiden kehittämisen. Kansainväliset viitteet rynnäkkökivääristä sekä kotimaisten rynnäkkökivääriprojektien käynnistyminen suuntasivat konepistoolin käyttöperusteiden kehit-tymisen 1950-luvun lopulla kuitenkin takaisin kohti 1930-luvun korvikeaseen asemaa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]