Vahvasta uhriksi : terrori-iskujen vaikutus Helsingin Sanomien Ranska-narratiiveihin
Ahonen, Marena (2018-06-06)
Vahvasta uhriksi : terrori-iskujen vaikutus Helsingin Sanomien Ranska-narratiiveihin
Ahonen, Marena
(06.06.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018062126269
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018062126269
Tiivistelmä
Käsittelen pro gradu -tutkielmassani Helsingin Sanomien Ranska-narratiiveja ja niiden toimijoita sekä Ranskaan vuosina 2015 ja 2016 kohdistuneiden terrori- iskujen vaikutusta näihin narratiiveihin ja toimijoihin. Keskityn tarkastelemaan sitä, miten media muovaa käsitystämme Ranskasta, ranskalaisista sekä Ranskan maahanmuuttajaväestöstä.
Taustoitan tutkielmani aihettani avaamalla Ranskan maahanmuuttoväestön historiaa John Bowenin työn pohjalta. Esitykseni Ranskan muslimiväestön integraatiosta pohjautuu Jonathan Laurencen ja Justin Vaïssen työhön. Tutkielmani aineisto koostuu Helsingin Sanomien uutisartikkeleista, jotka täyttävät Risto Kuneliuksen määrittelemät kovan uutisen kriteerit. Aineistossani on yhteensä 30 artikkelia vuosilta 1996, 2006 ja 2016. Analysoin aineistoani laadullisella ja teoriaohjautuvalla sisällönanalyysilla. Teoreettinen viitekehykseni kumpuaa narratologiasta, ja hyödynnän ensisijaisesti Mieke Balin narratologisen analyysin metodisia apuvälineitä.
Analyysini perusteella terrori-iskujen jälkeen Helsingin Sanomien Ranska- narratiiveissa Ranska ja ranskalaiset ovat muuttuneet aktiivisista subjekteista objekteiksi, jopa uhreiksi. Lisäksi terrori-iskujen myötä Helsingin Sanomien narratiivien Ranska-toimija on inhimillistynyt, eikä Ranskalla tarkoiteta enää vain valtiovaltaa vaan myös Ranskan kansalaisia. Tulokseni osoittavat myös, että vuoden 1996 aineistossa korostuu Ranskan valtion näkökulma ja vuoden 2006 aineistossa Ranskan kansalaisten näkökulma. Sen sijaan vuoden 2016 aineis- tossa Ranskasta puhutaan yhtäältä ulkopuolisen asemassa mutta toisaalta kuitenkin yhteisöllisesti.
Omat tulokseni saavat tukea myös Dan Berkowitzin ja Hillel Nossekin tutkimuksesta, jonka mukaan ulkomaan uutisissa hyödynnetään kriisin sattuessa myyttejä. Tulkitsenkin vuoden 2016 aineistoni Ranskan uhriroolin olleen yksi toimituksellinen keino tuoda aihe lähelle lukijoita, koskettaa heitä sekä herättää tarvetta lukea ja tietää lisää.
Eri yhteisöjen ja kansallisuuksien mediarepresentaatioiden tutkimus voi tuottaa paitsi mielenkiintoisia tuloksia myös esimerkiksi turismille tärkeää tietoa. Jatkokysymys omalle tutkielmalleni voisikin olla: miten Ranska voi korjata terrorismin ja siitä kertovien uutisten jättämän aukon maan turismituloissa?
Taustoitan tutkielmani aihettani avaamalla Ranskan maahanmuuttoväestön historiaa John Bowenin työn pohjalta. Esitykseni Ranskan muslimiväestön integraatiosta pohjautuu Jonathan Laurencen ja Justin Vaïssen työhön. Tutkielmani aineisto koostuu Helsingin Sanomien uutisartikkeleista, jotka täyttävät Risto Kuneliuksen määrittelemät kovan uutisen kriteerit. Aineistossani on yhteensä 30 artikkelia vuosilta 1996, 2006 ja 2016. Analysoin aineistoani laadullisella ja teoriaohjautuvalla sisällönanalyysilla. Teoreettinen viitekehykseni kumpuaa narratologiasta, ja hyödynnän ensisijaisesti Mieke Balin narratologisen analyysin metodisia apuvälineitä.
Analyysini perusteella terrori-iskujen jälkeen Helsingin Sanomien Ranska- narratiiveissa Ranska ja ranskalaiset ovat muuttuneet aktiivisista subjekteista objekteiksi, jopa uhreiksi. Lisäksi terrori-iskujen myötä Helsingin Sanomien narratiivien Ranska-toimija on inhimillistynyt, eikä Ranskalla tarkoiteta enää vain valtiovaltaa vaan myös Ranskan kansalaisia. Tulokseni osoittavat myös, että vuoden 1996 aineistossa korostuu Ranskan valtion näkökulma ja vuoden 2006 aineistossa Ranskan kansalaisten näkökulma. Sen sijaan vuoden 2016 aineis- tossa Ranskasta puhutaan yhtäältä ulkopuolisen asemassa mutta toisaalta kuitenkin yhteisöllisesti.
Omat tulokseni saavat tukea myös Dan Berkowitzin ja Hillel Nossekin tutkimuksesta, jonka mukaan ulkomaan uutisissa hyödynnetään kriisin sattuessa myyttejä. Tulkitsenkin vuoden 2016 aineistoni Ranskan uhriroolin olleen yksi toimituksellinen keino tuoda aihe lähelle lukijoita, koskettaa heitä sekä herättää tarvetta lukea ja tietää lisää.
Eri yhteisöjen ja kansallisuuksien mediarepresentaatioiden tutkimus voi tuottaa paitsi mielenkiintoisia tuloksia myös esimerkiksi turismille tärkeää tietoa. Jatkokysymys omalle tutkielmalleni voisikin olla: miten Ranska voi korjata terrorismin ja siitä kertovien uutisten jättämän aukon maan turismituloissa?