Uuden hävittäjän vaikutukset lentäjän osaamiseen
Jyrkönen, Pekka (2017)
Jyrkönen, Pekka
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 58
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350682
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350682
Tiivistelmä
Uuden hävittäjän asettamat vaatimukset heijastuvat läpileikkaavasti koko ilmapuolustusjärjestelmään. Valinta- ja koulutusjärjestelmät tuottavat uuden hävittäjän kannalta keskeisimmän toimijan, eli hävittäjälentäjän. Järjestelmällä kestää jopa kahdeksan vuotta tuottaa sotavalmiita hävittäjälentäjiä. Jotta uudella hävittäjällä operointi voidaan aloittaa siihen parhaiten sopivalla henkilöstöllä, tulee uuden hävittäjän asettamiin vaatimuksiin kyetä vastaamaan ennakoiden.
Tutkimus on perusteiltaan systeemimetodologiaan pohjautuvaa tulevaisuustutkimusta, mutta siinä on myös vaatimustenhallintaan liittyviä piirteitä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä vaatimuksia ilmasodankäynti ja siinä käytettävä kalusto asettavat lentäjälle seuraavan hävittäjän aikakaudella. Eli, mitä hävittäjälentäjän osaaminen on vuosina 2030‒2050? Tutki-muksen teoreettiset perusteet muodostuvat kompetenssiteorioiden sekä kognitiivisen psykologian ja kognitiotieteen pohjalta. Tutkimuksen teoriaosuus tiivistyy hävittäjälentäjän osaamissysteemiä kuvaavaksi malliksi ja määritelmäksi, joihin kohdistuvat muutokset selvitettiin delfoi-tutkimuksella.
Tulosten perusteella automaation määrä lisääntyy tulevaisuudessa niillä sektoreilla, joissa sitä hyödynnetään jo nykyään. Näistä keskeisimmät ovat elektroninen sodankäynti, omasuojakeinot ja sensorien hallinta. Näyttö- ja hallintalaitteiden kehitys vapauttaa yhdessä automaation ja reaaliaikaisempien simulaatioiden kanssa lentäjän kapasiteettia luovuutta vaativien ja monimutkaisten ongelmien ratkaisuun. Tekoäly ei korvaa ihmistä intuitiivisten päätösten tekijänä seuraavan hävittäjäsukupolven aikana. Sen rooliksi nähdään lähinnä valmiiksi strukturoitujen toimintavaihtoehtojen esittäminen lentäjän hyväksyttäväksi.
Informaationhallinta ja päätöksenteko säilyvät tulevaisuudessakin hävittäjälentäjän keskeisimpinä kompetensseina. Tosin automaation ja keinoälyn kehittyminen muuttaa niiden rooleja ohjaajan toiminnassa. Teknologisen kehityksen myötä ihmisen osallisuus aktiiviseen informaation tuottamiseen sekä yksinkertaisten konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen ja motoriseen toimeenpanoon vähenee. Toisaalta informaation merkitys yleisesti lisääntyy. Kapasiteetin uudelleenkohdentaminen mahdollistaa tulevaisuudessa monimutkaisempien toiminta-ajatusten ja taktiikoiden käytön, joka lisää järjestelmän kilpailukykyä monimut-kaistuvassa toimintaympäristössä.
Tutkimustulosten perusteella hävittäjälentäjän kognitiiviselle kompetenssille asetetut vaatimukset lisääntyvät tulevaisuudessa, jolloin myös lentäjälle asetetut älykkyysvaatimukset tulevat korostumaan. Lisäämällä valintakokeisiin sopeutumiskykyä, joustavaa ja nopeaa oivalluskykyä, tiedon hyödyntämiskykyä, abstraktia ajattelu- sekä oppimiskykyä mittaavien testien osuutta, voidaan koulutukseen valittavien oppilaiden soveltuvuutta uuden hävittäjän asettamiin vaatimuksiin parantaa. Edellä mainitut älykkyyden eri osa-alueet tukevat vahvasti ammatinhallintaa myös lentämisen ulkopuolisissa työtehtävissä.
Uudesta teknologiasta johtuvia orientaatiohaasteita voidaan helpottaa tuottamalla hävittäjälentämistä edeltävissä lentokoulutusvaiheissa hävittäjätoimintaa vastaava autenttinen sensori- ja uhkainformaatioympäristö. Tämä siksi, että näillä sektoreilla informaation merkitys kasvaa eniten, mutta toisaalta automaation ja tekoälyn kehittyminen vähentävät ihmisen aktiivista osallistumista informaation tuottamiseen. Automaation lisääntyminen vähentää käyttölaitteiden todenmukaisuuden merkitystä tulevaisuudessa. Havainto on myönteinen koulutusjärjestelmäkehityksen kannalta, sillä informaation tuottamiseen osallistuvien järjestelmien mallintaminen ohjelmistokehityksellä on selkeästi motorisella kontrollilla manipuloitavien toimintatason järjestelmien vaatimaa "rautapohjaista" kehittämistä edullisempaa. Näin lentokoneisiin tai simulaattoreihin suoritettavat käyttölaitteiden mekaaniset muutostyöt voidaan rajata tuottamaan ainoastaan sellaisen motorisen vastaavuuden, joka mahdollistaa informaatioympäristön muodostamisen riittävän autenttiseksi ohjelmisto- ja näyttölaitepohjaisin ratkaisuin.
Tutkimus on perusteiltaan systeemimetodologiaan pohjautuvaa tulevaisuustutkimusta, mutta siinä on myös vaatimustenhallintaan liittyviä piirteitä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä vaatimuksia ilmasodankäynti ja siinä käytettävä kalusto asettavat lentäjälle seuraavan hävittäjän aikakaudella. Eli, mitä hävittäjälentäjän osaaminen on vuosina 2030‒2050? Tutki-muksen teoreettiset perusteet muodostuvat kompetenssiteorioiden sekä kognitiivisen psykologian ja kognitiotieteen pohjalta. Tutkimuksen teoriaosuus tiivistyy hävittäjälentäjän osaamissysteemiä kuvaavaksi malliksi ja määritelmäksi, joihin kohdistuvat muutokset selvitettiin delfoi-tutkimuksella.
Tulosten perusteella automaation määrä lisääntyy tulevaisuudessa niillä sektoreilla, joissa sitä hyödynnetään jo nykyään. Näistä keskeisimmät ovat elektroninen sodankäynti, omasuojakeinot ja sensorien hallinta. Näyttö- ja hallintalaitteiden kehitys vapauttaa yhdessä automaation ja reaaliaikaisempien simulaatioiden kanssa lentäjän kapasiteettia luovuutta vaativien ja monimutkaisten ongelmien ratkaisuun. Tekoäly ei korvaa ihmistä intuitiivisten päätösten tekijänä seuraavan hävittäjäsukupolven aikana. Sen rooliksi nähdään lähinnä valmiiksi strukturoitujen toimintavaihtoehtojen esittäminen lentäjän hyväksyttäväksi.
Informaationhallinta ja päätöksenteko säilyvät tulevaisuudessakin hävittäjälentäjän keskeisimpinä kompetensseina. Tosin automaation ja keinoälyn kehittyminen muuttaa niiden rooleja ohjaajan toiminnassa. Teknologisen kehityksen myötä ihmisen osallisuus aktiiviseen informaation tuottamiseen sekä yksinkertaisten konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen ja motoriseen toimeenpanoon vähenee. Toisaalta informaation merkitys yleisesti lisääntyy. Kapasiteetin uudelleenkohdentaminen mahdollistaa tulevaisuudessa monimutkaisempien toiminta-ajatusten ja taktiikoiden käytön, joka lisää järjestelmän kilpailukykyä monimut-kaistuvassa toimintaympäristössä.
Tutkimustulosten perusteella hävittäjälentäjän kognitiiviselle kompetenssille asetetut vaatimukset lisääntyvät tulevaisuudessa, jolloin myös lentäjälle asetetut älykkyysvaatimukset tulevat korostumaan. Lisäämällä valintakokeisiin sopeutumiskykyä, joustavaa ja nopeaa oivalluskykyä, tiedon hyödyntämiskykyä, abstraktia ajattelu- sekä oppimiskykyä mittaavien testien osuutta, voidaan koulutukseen valittavien oppilaiden soveltuvuutta uuden hävittäjän asettamiin vaatimuksiin parantaa. Edellä mainitut älykkyyden eri osa-alueet tukevat vahvasti ammatinhallintaa myös lentämisen ulkopuolisissa työtehtävissä.
Uudesta teknologiasta johtuvia orientaatiohaasteita voidaan helpottaa tuottamalla hävittäjälentämistä edeltävissä lentokoulutusvaiheissa hävittäjätoimintaa vastaava autenttinen sensori- ja uhkainformaatioympäristö. Tämä siksi, että näillä sektoreilla informaation merkitys kasvaa eniten, mutta toisaalta automaation ja tekoälyn kehittyminen vähentävät ihmisen aktiivista osallistumista informaation tuottamiseen. Automaation lisääntyminen vähentää käyttölaitteiden todenmukaisuuden merkitystä tulevaisuudessa. Havainto on myönteinen koulutusjärjestelmäkehityksen kannalta, sillä informaation tuottamiseen osallistuvien järjestelmien mallintaminen ohjelmistokehityksellä on selkeästi motorisella kontrollilla manipuloitavien toimintatason järjestelmien vaatimaa "rautapohjaista" kehittämistä edullisempaa. Näin lentokoneisiin tai simulaattoreihin suoritettavat käyttölaitteiden mekaaniset muutostyöt voidaan rajata tuottamaan ainoastaan sellaisen motorisen vastaavuuden, joka mahdollistaa informaatioympäristön muodostamisen riittävän autenttiseksi ohjelmisto- ja näyttölaitepohjaisin ratkaisuin.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]