Sodan kuvan muutos 1950-luvun operatiivisissa sotapeleissä
Koistinen, Mikko (2017)
Koistinen, Mikko
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 58
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350659
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350659
Tiivistelmä
Suomessa toteutettiin 1950-luvulla useita operatiivisen mittakaavan sotapelejä. Pääesikunnan ohjeistamilla sotapeleillä muun muassa koulutettiin upseereita sodan ajan joukkojen johtamiseen ja yhteistoimintaan puolustushaarojen kesken. Sotapelit liittyivät myös ensimmäisten sotien jälkeisten puolustussuunnitelmien laatimiseen ja testaamiseen. Sotapeleille laadittiin perusteelliset lähtökohtatilanteet, jotka yhdessä pelien taistelutoiminnasta kirjoitettujen kertomusten kanssa antavat esi-merkin siitä, minkälaiseen sotaan Puolustusvoimissa varauduttiin kylmän sodan alussa.
Tämä tutkimus on Puolustusvoimien sotien jälkeistä historiaa tutkiva perustutkimus, ja siinä selvi-tetään teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin sodan kuvan kehityksen ilmentymiä operatiivisen tason sotapeleissä. Tutkimuksen lähdeaineisto perustuu ensisijaisesti primäärilähteisiin, joita ovat arkistoissa säilytettävät Puolustusvoimien asiakirjat, sekä kirjallisuuslähteisiin, joista tärkeimpinä tutkittavalla aikakaudella julkaistut Puolustusvoimien oppaat ja ohjesäännöt. Lähdeaineiston avulla on muodostettu käsitys siitä, minkälainen sodan kuva Puolustusvoimissa on 1950-luvulla vallinnut, ja miten aikakauden sotapeleissä kuvatut tilanteet ovat vastanneet ohjesäännöissä kuvattua käsitystä sodasta.
1950-luvulla sodan kuvan kehitykseen vaikuttivat ensisijaisesti puolustussuunnitelmien ja niiden taustalla olevien uhka-arvioiden muutokset, sekä yleinen sotatekninen kehitys. 1950-luvun alkuvuosina Puolustusvoimat keskittyi torjumaan mahdollisen länsivaltojen hyökkäyksen, ja päätorjun-tasuunnan kääntyminen itärajalta läntiseen Suomeen edellytti uusien suunnitelmien laatimista. Tähän liittyen 1950-luvun alussa useimpien operatiivisten sotapelien aiheena oli rannikon puolustus, ja niissä keskityttiin tutkimaan yhteistoiminnan kaltaisia kysymyksiä. 1950-luvun puolenvälin jälkeen uhka-arvioiden todennäköisyyttä tarkistettiin, ja puolustuksessa alettiin varautua myös Neuvostoliiton maahyökkäykseen. Tämä näkyi sotapeleissä siten, että pelien painopiste vaihtui suurhyökkäyksen torjuntaan maa-alueella, ja samalla peleissä alettiin keskittyä myös omien ja vastustajan joukkojen laadullisten erojen huomioimiseen käytetyn taktiikan kautta. Oman lisäelementtinsä 1950-luvun lopun peleihin toi ydinase, jonka vaikutuksia alettiin myös arvioida sotapelien yhteydessä.
1950-luvun alussa sotapelien tarkoituksena oli testata ja saada kokemuksia puolustuksen järjestelyistä uudessa tilanteessa. 1950-luvun kuluessa sodan kuva sotapeleissä muuttui asteittain realisti-semmaksi samalla kun pelien taustalla vaikuttaneet puolustusperiaatteet ja taktiikka vakiintuivat. Vihollisen toiminnan vaikutuksia alettiin kuvata tarkemmin, ja omien joukkojen suorituskykyä verrattiin peleissä joukoille annettuihin tehtäviin.
Tämä tutkimus on Puolustusvoimien sotien jälkeistä historiaa tutkiva perustutkimus, ja siinä selvi-tetään teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin sodan kuvan kehityksen ilmentymiä operatiivisen tason sotapeleissä. Tutkimuksen lähdeaineisto perustuu ensisijaisesti primäärilähteisiin, joita ovat arkistoissa säilytettävät Puolustusvoimien asiakirjat, sekä kirjallisuuslähteisiin, joista tärkeimpinä tutkittavalla aikakaudella julkaistut Puolustusvoimien oppaat ja ohjesäännöt. Lähdeaineiston avulla on muodostettu käsitys siitä, minkälainen sodan kuva Puolustusvoimissa on 1950-luvulla vallinnut, ja miten aikakauden sotapeleissä kuvatut tilanteet ovat vastanneet ohjesäännöissä kuvattua käsitystä sodasta.
1950-luvulla sodan kuvan kehitykseen vaikuttivat ensisijaisesti puolustussuunnitelmien ja niiden taustalla olevien uhka-arvioiden muutokset, sekä yleinen sotatekninen kehitys. 1950-luvun alkuvuosina Puolustusvoimat keskittyi torjumaan mahdollisen länsivaltojen hyökkäyksen, ja päätorjun-tasuunnan kääntyminen itärajalta läntiseen Suomeen edellytti uusien suunnitelmien laatimista. Tähän liittyen 1950-luvun alussa useimpien operatiivisten sotapelien aiheena oli rannikon puolustus, ja niissä keskityttiin tutkimaan yhteistoiminnan kaltaisia kysymyksiä. 1950-luvun puolenvälin jälkeen uhka-arvioiden todennäköisyyttä tarkistettiin, ja puolustuksessa alettiin varautua myös Neuvostoliiton maahyökkäykseen. Tämä näkyi sotapeleissä siten, että pelien painopiste vaihtui suurhyökkäyksen torjuntaan maa-alueella, ja samalla peleissä alettiin keskittyä myös omien ja vastustajan joukkojen laadullisten erojen huomioimiseen käytetyn taktiikan kautta. Oman lisäelementtinsä 1950-luvun lopun peleihin toi ydinase, jonka vaikutuksia alettiin myös arvioida sotapelien yhteydessä.
1950-luvun alussa sotapelien tarkoituksena oli testata ja saada kokemuksia puolustuksen järjestelyistä uudessa tilanteessa. 1950-luvun kuluessa sodan kuva sotapeleissä muuttui asteittain realisti-semmaksi samalla kun pelien taustalla vaikuttaneet puolustusperiaatteet ja taktiikka vakiintuivat. Vihollisen toiminnan vaikutuksia alettiin kuvata tarkemmin, ja omien joukkojen suorituskykyä verrattiin peleissä joukoille annettuihin tehtäviin.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]