Metsä – rajoite vai mahdollisuus? : Uomaan ampumakokeilu suomalaisen metsätaistelun suunnannäyttäjänä vuonna 1934
Siirtola, Marko (2017)
Siirtola, Marko
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 6
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708098029
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708098029
Tiivistelmä
Maailmansotien välinen aika oli suomalaisen sotataidon kehittämisen aikaa. Aivan itsenäisyyden alussa oppia ammennettiin keskieurooppalaisesta sotataidollisesta ajattelusta, mutta jo 1920-luvun alkupuolella alettiin kiinnittää huomiota myös suomalaisiin erikoisolosuhteisiin, varsinkin talveen ja metsään. Suomen olosuhteisiin soveltuvaa taktiikkaa kehitettiin muun muassa laajojen kokeilujen avulla 1920- ja 1930-luvuilla. Varsinaisten metsätaistelukokeilujen on katsottu saaneen alkunsa vuonna 1934 Uomaalla pidetystä ampumakokeilusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Uomaan ampumakokeilu vaikutti suomalaisen metsätaistelun kehittymiseen.
Tämä tutkimus on kvalitatiivinen asiakirjatutkimus. Tutkimuksessa käytetty aineisto on analysoitu käyttämällä teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu arkistoasiakirjoista, aikakauden virallisista ohjesäännöistä ja oppaista sekä aihetta koskevista tutkimuksista ja kirjoituksista. Keskeisin lähdemateriaali koostuu arkistolähteistä, joista tärkeimpinä arkistonmuodostajina ovat Yleisesikunnan koulutustoimisto sekä jalkaväen tarkastajan toimisto. Tutkimuksen merkittävin yksittäinen lähde on Uomaan ampumakokeilun järjestäneen toimikunnan selostus kokeilusta. Myös toimikunnan jäsenten kirjoitukset kokeilusta ovat tärkeitä yksittäisiä lähteitä. Lähteitä analysoimalla Uomaan ampumakokeilusta on luotu tiivistetty kuvaus, jossa kokeilu ja sen tulokset on liitetty osaksi suomalaisen metsätaistelun kehittämistä.
Tutkimus osoitti, että Uomaan ampumakokeilu järjestettiin, jotta metsän taistelulle asettamista rajoitteista ja mahdollisuuksista päästäisiin selvyyteen. Tutkimuksessa kävi selväksi, että kokeilu oli toteutukseltaan tieteellisesti validi. Ampumakokeilun perusteella todettiin, että suomalainen jalkaväki ei osannut liikkua joukkona peitteisessä metsämaastossa. Kokeilussa todettiin myös, että puolustuksessa jalkaväen tulen teho muodostuu metsästä huolimatta lamauttavaksi. Hyökkäyksessä asian taas todettiin olevan päinvastoin, eikä onnistunutta hyökkäystä metsässä pidettykään mahdollisena silloisen jalkaväkirykmentin organisaatiolla ja aseistuksella. Havaintojen perusteella käynnistettiin kehittämis- ja kokeilutyö niin jalkaväen aseistuksen kuin taktiikankin osalta. Tutkimuksen perusteella Uomaan ampumakokeilulla voidaan todeta olleen kiistaton vaikutus suomalaisen metsätaistelun kehittymiselle. Ampumakokeilu ei sinällään vaikuttanut suoraan aseistuksen tai taktiikan kehitykseen, mutta se käytännössä toimi varsinaisen kehitystyön alullepanevana voimana. Uomaan ampumakokeilussa käytännössä todennettiin ongelmat ja kehityskohteet jalkaväen taktiikan sekä aseistuksen suhteen. Havaittuja ongelmia pyrittiin ratkaisemaan laajoilla talvisodan syttymiseen saakka jatkuneilla kokeiluilla.
Tämä tutkimus on kvalitatiivinen asiakirjatutkimus. Tutkimuksessa käytetty aineisto on analysoitu käyttämällä teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu arkistoasiakirjoista, aikakauden virallisista ohjesäännöistä ja oppaista sekä aihetta koskevista tutkimuksista ja kirjoituksista. Keskeisin lähdemateriaali koostuu arkistolähteistä, joista tärkeimpinä arkistonmuodostajina ovat Yleisesikunnan koulutustoimisto sekä jalkaväen tarkastajan toimisto. Tutkimuksen merkittävin yksittäinen lähde on Uomaan ampumakokeilun järjestäneen toimikunnan selostus kokeilusta. Myös toimikunnan jäsenten kirjoitukset kokeilusta ovat tärkeitä yksittäisiä lähteitä. Lähteitä analysoimalla Uomaan ampumakokeilusta on luotu tiivistetty kuvaus, jossa kokeilu ja sen tulokset on liitetty osaksi suomalaisen metsätaistelun kehittämistä.
Tutkimus osoitti, että Uomaan ampumakokeilu järjestettiin, jotta metsän taistelulle asettamista rajoitteista ja mahdollisuuksista päästäisiin selvyyteen. Tutkimuksessa kävi selväksi, että kokeilu oli toteutukseltaan tieteellisesti validi. Ampumakokeilun perusteella todettiin, että suomalainen jalkaväki ei osannut liikkua joukkona peitteisessä metsämaastossa. Kokeilussa todettiin myös, että puolustuksessa jalkaväen tulen teho muodostuu metsästä huolimatta lamauttavaksi. Hyökkäyksessä asian taas todettiin olevan päinvastoin, eikä onnistunutta hyökkäystä metsässä pidettykään mahdollisena silloisen jalkaväkirykmentin organisaatiolla ja aseistuksella. Havaintojen perusteella käynnistettiin kehittämis- ja kokeilutyö niin jalkaväen aseistuksen kuin taktiikankin osalta. Tutkimuksen perusteella Uomaan ampumakokeilulla voidaan todeta olleen kiistaton vaikutus suomalaisen metsätaistelun kehittymiselle. Ampumakokeilu ei sinällään vaikuttanut suoraan aseistuksen tai taktiikan kehitykseen, mutta se käytännössä toimi varsinaisen kehitystyön alullepanevana voimana. Uomaan ampumakokeilussa käytännössä todennettiin ongelmat ja kehityskohteet jalkaväen taktiikan sekä aseistuksen suhteen. Havaittuja ongelmia pyrittiin ratkaisemaan laajoilla talvisodan syttymiseen saakka jatkuneilla kokeiluilla.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]