Virkatien vai keittiön kautta? : maavoimien nuorten upseerien rekrytointi sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin
Niemelä, Jussi-Pekka (2016)
Niemelä, Jussi-Pekka
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 5
2016
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016090623634
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016090623634
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli havainnoida, kuvailla ja tulkita Puolustusvoimien palkatun henkilökunnan käsityksiä kriisinhallintahenkilöstön rekrytoinnista. Kriisinhallintahenkilöstön rekrytointiprosessille oman ominaispiirteensä luovat Puolustusvoimille asetettu tehtävä kriisinhallintatehtäviin osallistumisesta, hakijoiden vapaaehtoisuus sekä henkilöstön sisäinen liikkuvuus. Jokainen kriisinhallintatehtävään valittu työntekijä on poissa kotimaan tehtävästä kriisinhallintapalveluksensa ajan. Rekrytointeja valmistellaan Maavoimien esikunnan henkilöstöosastolla ja valmisteluun osallistuu lisäksi hakijan esimiehiä eri organisaatiotasoilta. Tässä tutkimuksessa rekrytointia lähestytään puolustusvoimien organisaatiokulttuurin näkökulmasta.
Tutkimusongelmana oli ”Millaisia alakulttuureja kriisinhallintahenkilöstön rekrytointiin liittyvät käsitykset ilmentävät?”. Lukuisista kriisinhallintaan liittyvistä tutkimuksista huolimatta Puolustusvoimien kriisinhallintahenkilöstön valintoihin johtanutta rekrytointiprosessia ei ole aiemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka rekrytointiprosessi toteutuu hakijoiden ja rekrytoijien kokemusten perusteella sekä perehdyttiin rekrytointiprosessia käsitteleviin Puolustusvoimien sisäisiin ohjeistuksiin ja käskyihin. Aineistonkeruu toteutettiin vuoden 2015 aikana haastattelemalla yhdeksää kriisinhallintatehtävissä palvellutta nuorta upseeria, ja selvittämällä rekrytointihenkilöstön käsityksiä kyselylomakkeen avulla. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, johon sisältyi määrällisiä osioita. Lisäksi haastateltiin rekry-tointien keskeistä asiantuntijaa Maavoimien esikunnan henkilöstöosastolta.
Tutkimustulosten mukaan kriisinhallintatehtäviin suhtautuminen voidaan jakaa kahteen eri alakulttuuriin, kriisinhallintaorientaatioon ja kotimaaorientaatioon. Kriisinhallintaorientaatio näyttäytyy kannustavana ja hakijaa tukevana, kun taas kotimaaorientaatio näyttäytyy nuoren upseerin kokemana vastustuksena. Vastustus näyttäytyy tiedonkulun ongelmina, kotimaan tehtävän tärkeyden ylikorostumisena ja epämääräisyytenä. Johtopäätöksenä todetaan nykyisen rekrytointiprosessin edellyttävän hakijalta ennen kaikkea omaa aktiivisuutta ja taitoa käyttää hyväkseen rekrytointiprosessin suomia mahdollisuuksia. Rekrytointiprosessista tulisi tehdä avoimempi ja läpinäkyvämpi, ja tiedonkulun tulisi olla suoraviivaisempaa. Rekrytoinnin laadun varmentamiseksi organisaation suhtautumista kriisinhallintatehtäviin tulisi yhdenmukaistaa ja valintakriteerien soveltamiskäytäntöjä tulisi selkeyttää. Lisäksi rekrytoinnin onnistumisen seurannasta tulisi tehdä kiinteä osa rekrytointia.
Tutkimusongelmana oli ”Millaisia alakulttuureja kriisinhallintahenkilöstön rekrytointiin liittyvät käsitykset ilmentävät?”. Lukuisista kriisinhallintaan liittyvistä tutkimuksista huolimatta Puolustusvoimien kriisinhallintahenkilöstön valintoihin johtanutta rekrytointiprosessia ei ole aiemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka rekrytointiprosessi toteutuu hakijoiden ja rekrytoijien kokemusten perusteella sekä perehdyttiin rekrytointiprosessia käsitteleviin Puolustusvoimien sisäisiin ohjeistuksiin ja käskyihin. Aineistonkeruu toteutettiin vuoden 2015 aikana haastattelemalla yhdeksää kriisinhallintatehtävissä palvellutta nuorta upseeria, ja selvittämällä rekrytointihenkilöstön käsityksiä kyselylomakkeen avulla. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, johon sisältyi määrällisiä osioita. Lisäksi haastateltiin rekry-tointien keskeistä asiantuntijaa Maavoimien esikunnan henkilöstöosastolta.
Tutkimustulosten mukaan kriisinhallintatehtäviin suhtautuminen voidaan jakaa kahteen eri alakulttuuriin, kriisinhallintaorientaatioon ja kotimaaorientaatioon. Kriisinhallintaorientaatio näyttäytyy kannustavana ja hakijaa tukevana, kun taas kotimaaorientaatio näyttäytyy nuoren upseerin kokemana vastustuksena. Vastustus näyttäytyy tiedonkulun ongelmina, kotimaan tehtävän tärkeyden ylikorostumisena ja epämääräisyytenä. Johtopäätöksenä todetaan nykyisen rekrytointiprosessin edellyttävän hakijalta ennen kaikkea omaa aktiivisuutta ja taitoa käyttää hyväkseen rekrytointiprosessin suomia mahdollisuuksia. Rekrytointiprosessista tulisi tehdä avoimempi ja läpinäkyvämpi, ja tiedonkulun tulisi olla suoraviivaisempaa. Rekrytoinnin laadun varmentamiseksi organisaation suhtautumista kriisinhallintatehtäviin tulisi yhdenmukaistaa ja valintakriteerien soveltamiskäytäntöjä tulisi selkeyttää. Lisäksi rekrytoinnin onnistumisen seurannasta tulisi tehdä kiinteä osa rekrytointia.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]