Replacing grass silage with pea-barley intercrop silage in the feeding of the dairy cow
Pursiainen, Pirjo; Tuori, Mikko (2006)
Pursiainen, Pirjo
Tuori, Mikko
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science
Volyymi
15
Numero
3
Sivut
235-251
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2006
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311274
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311274
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin herneen ja ohran seoskasvustosta tehdyn säilörehun vaikutusta lypsylehmien rehun syöntiin, rehun sulavuuteen ja maitotuotokseen. Tutkimuksessa oli mukana kahdeksan ayrshirelehmää, jotka jaettiin koejärjestelyssä kahteen 4 × 4 latinalaiseen neliöön. Herneen ja ohran seoskasvustosta tehdyllä säilörehulla korvattiin 0, 33, 67 tai 100 % säilörehun kuiva-aineesta nurmisäilörehun osuuden vastaavasti vähentyessä. Herne-ohrasäilörehu paalattiin, kun palkojen osuus herneen kuiva-aineesta oli puolet ja ohra oli taikinavaiheen alussa. Herneen osuus seoksen kuiva-aineesta oli 74 %. Nurmisäilörehu oli esikuivattua ensisadon timotei- nurminatarehua. Molemmat rehut tehtiin pyöröpaaleihin AIV2000-liuosta (5 l/tn rehua) käyttäen. Herne-ohrasäilörehussa oli kuiva-ainetta keskimäärin 255 ja nurmisäilörehussa 559 g kilossa. Rehujen pH oli vastaavasti 3,96 ja 5,16. Herne-ohrasäilörehu sisälsi raakavalkuaista keskimäärin 170 ja neutraalidetergenttikuitua 419 g kilossa kuiva-ainetta ja nurmisäilörehu vastaavasti 131 ja 557 g kilossa kuiva-ainetta. Herne-ohrasäilörehu oli pidemmälle käynyttä kuin nurmisäilörehu (käymishappojen kokonaismäärä 120 vs. 12 g kilossa yliopistokuiva-ainetta). Rehuissa oli erittäin vähän voihappoa. Lehmät saivat säilörehua vapaasti. Väkirehuna oli vilja-rypsipohjainen perustäysrehu, jota annettiin 12 kg tai 14,5 kg päivässä. Säilörehun syönti oli eri ruokinnoilla 9,2 (0 %), 9,7 (33 %), 9,0 (67 %) ja 7,1 (100 %) kiloa kuiva-ainetta päivässä. Ruokinta ei vaikuttanut dieetin orgaanisen aineen eikä raakavalkuaisen sulavuuteen. Neutraalidetergenttikuidun sulavuus heikkeni herne-ohrasäilörehun osuuden kasvaessa. Maitotuotos eri ruokinnoilla oli 28,7 (0 %), 28,5 (33 %), 29,5 (67 %) ja 30,3 (100 %) kiloa päivässä. Energiakorjatussa maitotuotoksessa ei ollut merkitsevää eroa eri ruokintojen välillä. Maidon valkuaispitoisuus kuitenkin pieneni herne-ohrasäilörehun osuuden lisääntyessä. Säilörehujen erilainen kuiva-ainepitoisuus ja käymislaatu vaikeuttavat kokeen tulosten tulkintaa. Kuitenkin tämän tutkimuksen mukaan herneen ja ohran seoskasvustosta tehty säilörehu voi korvata kaksi kolmasosaa esikuivatun, sulavuudeltaan keskimääräisen nurmisäilörehun kuiva-aineesta lypsylehmien ruokinnassa vähentämättä säilörehun syöntiä.