Effects of repeated phosphorus fertilisation on field crops in Finland 2. Sufficient phosphorus application rates on silty and sandy soils
Saarela, Into; Huhta, Harri; Virkajärvi, Perttu (2006)
Saarela, Into
Huhta, Harri
Virkajärvi, Perttu
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science
Volyymi
15
Numero
4
Sivut
423-443
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2006
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311262
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311262
Tiivistelmä
Sisämaassa yleisistä hiesuisista ja karkeista maista kasvit saavat fosforia vähemmän kuin etelä- ja länsirannikon savi- ja hiuemaista. Hiesu- ja hietamaiden fosforilannoituksen tarvetta tutkittiin kymmenellä 9-18-vuotisella kenttäkokeella, joissa verrattiin viiden vuosittain annetun fosforimäärän vaikutuksia kaikkiaan 131 koesadon perusteella. Useimmissa kokeissa viljeltiin viljaa, joissakin nurmea ja yhdessä kokeessa perunaa. Tutkittaessa lannoituksen vaikutusta suhteessa asetaattimenetelmällä määritettyyn maan P-lukuun käytettiin lisäksi aikaisempien tutkimusten tuloksia kahdeksaltatoista koepaikalta. Fosforilannoitus lisäsi satoa kaikilla niillä mailla, joiden P-luku oli alhainen tai keskinkertainen, ja perunan satoa myös melko runsasfosforisilla mailla. Ilman fosforilannoitusta saatu suhteellinen sato prosentteina riittävällä fosforilannoituksella saadusta sadosta oli kymmenessä kokeessa keskimäärin 81 % (vastaava maan P-luku 11,6 mg/dm3) vaihdellen 55 %:sta maan P-luvulla 4,7 mg/dm3 100 %:iin P-luvulla 35,2 mg/dm3. Nykyisillä hintasuhteilla pitkänä aikana optimaaliseksi arvioidun 97 %:n suhteellisen sadon perusteella koekauden lopussa tarvittiin fosforia keskimäärin 25 kg/ha (vaihtelu 0-42 kg/ha). Kuudella niukka- ja keskifosforisella maalla (P-luku 4,5-9,1 mg/dm3, keskimäärin 8,0 mg/dm3) tarvittiin fosforia 35 kg/ha (vaihtelu 20-42 kg/ha), kun taas 10 kg/ha P (vaihtelu 0-25 kg/ha) riitti neljällä runsasfosforisemmalla maalla (P-luku keskimäärin 20,8 mg/dm3, vaihtelu 13,0-35,2 mg/dm3). Niukkafosforisilla mailla fosforin tarve oli jonkin verran suurempi kuin nykyisten ympäristötuen ehtojen mukaan voidaan käyttää. Happamien hiesu- ja hietamaiden suurta fosforilannoituksen tarvetta voidaan vähentää kalkituksella. Vahvasti happamilla mailla fosforivarojen hyödyntämisen tehostuminen johtuu paljolti paremmasta juurten kasvusta ja ravinteiden otosta maan P-luvun ollessa sama. Lievästi happamien karkeiden maiden fosforilannoituksen tarve ei välttämättä pienene kalkituksella lainkaan kemiallisesti arvioituun lannoitustarpeeseen verrattuna, koska pH:n noustessa myös maan P-luku suurenee.