Need for protein supplementation in the diet of growing dairy bulls fed total mixed ration based on moderate digestible grass silage and barley
Huuskonen, Arto; Khalili, Hannele; Joki-Tokola, Erkki (2008)
Huuskonen, Arto
Khalili, Hannele
Joki-Tokola, Erkki
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science
Volyymi
17
Numero
2
Sivut
109-120
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311222
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311222
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maitorotuisten sonnien lisävalkuaisen tarvetta, kun eläimiä ruokitaan keskinkertaisesti sulavaan nurmisäilörehuun (tutkimuksessa oli tavoitteena D-arvo 65) ja ohrapohjaiseen väkirehuun perustuvalla seosrehulla. Koe toteutettiin 32 maitorotuisella sonnilla (paino kokeen alussa 272 kg ja lopussa 666 kg) ja neljällä erilaisella koeruokinnalla. Koeruokinnat erosivat toisistaan valkuaisruokinnan koostumuksen osalta. Kontrolliruokinta (C) sisälsi syyssadosta korjattua nurmisäilörehua (toteutunut D-arvo 65,3) (45% kuiva-aineesta), ohraa (27.5) ja ohrarehua (27.5) ilman valkuaislisäystä. Kolme valkuaislisäyksen sisältänyttä koedieettiä olivat (1) rypsirouhe (RSM), (2) tiivistetty tärkkelysrankki (WDS) ja (3) ohravalkuaisrehun (90% tuorepainosta) ja tiivistetyn tärkkelysrankin (10%) seos (BPWDS). Kaikilla kolmella valkuaislisäyksen sisältäneellä ruokinnalla raakavalkuaislisäys oli 170 g d-1 eläintä kohti, jolloin väkirehun raakavalkuaispitoisuus nousi 9% kontrolliruokintaan verrattuna. Kaikki eläimet ruokittiin vapaasti seosrehulla. Dieetin energiasisältö oli sama kaikilla koekäsittelyillä (11.6 MJ kg-1 ka). Ainoastaan BPWDS-ruokinta erosi merkitsevästi C-ruokinnasta kuiva-aineen syönnin (C 9.69 vs. BPWDS 10.38 kg ka d-1; p < 0.01) ja energian saannin (C 112.4 vs. BPWDS 120.3 MJ d-1; p < 0.05) osalta. Orgaanisen aineen näennäinen in vivo sulavuus oli 5% korkeampi BPWDS-dieetillä C-dieettiin verrattuna (p < 0.001), mutta RSM- ja WDS-dieeteillä sulavuudet eivät eronneet merkitsevästi C-dieetistä. Ruokinnalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta sonnien nettokasvuun, rehun hyväksikäyttöön eikä ruhon teuraslaatuun, mutta eläinten päiväkasvu oli BPWDS-dieetillä hieman kontrolliruokintaa korkeampi (C 1214 vs. BPWDS 1301 g d-1; p = 0.10). Sen sijaan RSM ja WDS eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi kontrolliruokinnasta päiväkasvun osalta. Tutkimuksen perusteella sulavuudeltaan keskinkertaista nurmisäilörehua käytettäessä valkuaislisälle ei näytä tulevan merkittävää tuotosvastetta yli puolen vuoden ikäisten maitorotuisten sonnien seosrehuruokinnassa, jos säilörehu on säilönnälliseltä laadultaan hyvää ja seoksessa käytetään väkirehua yli puolet kuiva-aineesta.