Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production in Finland
Peltonen-Sainio, Pirjo; Jauhiainen, Lauri; Hakala, Kaija; Ojanen, Hannu (2009)
Peltonen-Sainio, Pirjo
Jauhiainen, Lauri
Hakala, Kaija
Ojanen, Hannu
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science
Volyymi
18
Numero
3-4
Sivut
171-190
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311189
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311189
Tiivistelmä
Ilmaston muutos tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia mutta myös haasteita suomalaiselle kasvinviljelylle. Ilmaston lämpenemisen myötä kasvien hyödynnettävissä oleva kasvukausi pitenee ja talvien leudontuessa edellytykset syysmuotojen viljelyyn paranevat. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kahden eri päästöskenaarion perusteella (IPCC SRES: A2 ei hillintätoimia, B1 kaikki hillintätoimet käyttöön), millä aikajänteellä nykyisten viljelykasvien viljelyalueet voivat laajentua, miten aivan uudet tai meillä vielä vähän viljellyt, mutta lähialueillamme tärkeät, kasvit voivat yleistyä. Lisäksi tavoitteena oli arvioida eri viljelykasvien satopotentiaalissa tapahtuvia muutoksia ottamalla huomioon kasvukauden pitenemisen sekä ennakoiden kasvien satoisuusjalostuksen mahdollisuuksia. Laskelmat tehtiin A2- ja B1-skenaarioissa ja ne perustuivat Ilmatieteen laitoksen osana ILMASOPUhanketta tuottaman 19 ilmastomallin konsensusennusteeseen lämpötilojen muutoksista talvella ja kasvukaudella kolmessa tulevaisuuden ajankohdassa: 2025, 2055 ja 2085 (±15 vuotta). Muutoksia peilattiin lähimenneisyyteen (1971 2000). Eri viljelykasvien alueellisen viljeltävyyden arvioinnissa kiinnitettiin huomioita siihen, mikä osa termisestä kasvukaudesta voidaan hyödyntää viljelyssä (lähtien kylvöistä ja päätyen korjuuseen) sekä minkä suuruinen termisen talven kestossa tapahtuva muutos tulee todennäköisesti olemaan. Tutkimus keskittyi siemensatokasveihin. Tutkimuksen mukaan ilmaston lämpenemisen myötä nykyisiä päätuotantokasveja on mahdollista viljellä yhä pohjoisempana ja myös niiden pohjoisen viljelyn satopotentiaalit kasvavat merkittävästi. Tutkimuksen tuloksena arvioitiin, että parin vuosikymmenen kuluttua esimerkiksi nykyisiä Etelä-Suomelle tyypillisiä ohrasatoja voidaan tuottaa jopa Oulua myöten. Lisäksi vielä nykyään vähän viljeltyjen kasvilajien, kuten rapsin, herneen ja härkäpavun, tuotanto voi muuttua Suomessa laajamittaiseksi. Kasvilajien menestymisedellytysten paranemisen lisäksi niiden laajempaa viljelyä tukee niiden lisääntyvä sadontuottokyky, hyödyllisyys viljelykierroissa sekä erityisesti palkoviljojen typpiomavaraisuus. Näillä tuotantokasveilla tulee olemaan merkittävä rooli kotimaisen rehuvalkuaisen omavaraisuuden parantamisessa. Joidenkin tuotantokasvilajien viljelyn laajentaminen edellyttää kuitenkin myös teollisuuden valmiutta käyttää niitä prosesseissaan ja jalosteissaan. Myös käynnissä olevat tai helposti aktivoitavat jalostusohjelmat luovat osaltaan edellytyksiä uusien tai nykyään harvinaisten kasvilajien viljelylle. Lähivuosikymmenien aikana talvien leudontuessa, nykyisin vähän viljellyistä tuotantokasveista syysvehnä ja ruisvehnä yleistyvät todennäköisesti ensimmäisinä. Niiden kilpailuetu paranee merkittävästi johtuen niiden hyvästä sadontuottokyvystä. Viljelykasvien syysmuodot ovat tulevaisuudessa tärkeitä myös talviaikaisen kasvipeitteisyyden ansiosta, sillä tulevaisuudessa eroosio- ja huuhtoumariskit kasvavat syys- ja talvisateiden yleistyessä ja talvien leudontuessa. Kun Suomen kylmät talvet leudontuvat pysyvästi ja alkavat muistuttaa Etelä-Ruotsin, Tanskan ja Skotlannin nykyisiä talvia ehkä noin kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla, näillä alueilla laajasti viljellyt syysrapsi, -ohra ja -kaura todennäköisesti yleistyvät myös Suomessa. Kuluvalla vuosikymmenellä syysmuodot ovat edellä mainituilla alueilla tuottaneet tyypillisesti 1000 kg ha-1 enemmän satoa kuin vastaavat kevätmuodot. Myös muiden nykyviljelyssämme alihyödynnettyjen lajien, kuten tattarin, pellavan, hampun, auringonkukan ja lupiinin viljelyedellytykset paranevat kasvukauden pidetessä. Uusista lajeista säilörehuksi kasvatettavan maissin viljely onnistuu tulevaisuudessa laajoilla alueilla Etelä-Suomea, vaikkakin kohtuullisin riskein vasta vuosisadan loppupuolella - jyvämaissin ei ilmeisesti vielä silloinkaan. Tehty katsaus perustuu viljelykasvien kasvupotentiaalin arviointiin. On kuitenkin huomattava, että peltoviljelykasviemme tuotantokyvyn merkittävä parantuminen edellyttää ilmastonmuutoksen vahvistamien, tuotantoa rajoittavien keskeisimpien haasteiden ratkaisemista sekä näihin tähtäävien ennakoivien sopeutumisstrategioiden suunnittelua ja toimeenpanoa. Tekemämme viljelykasvien tulevaisuuden menestymisedellytysarvioinnin perusteella peltojemme viljelykasvilajisto voi tulevaisuudessa olla merkittävästi nykyistä monimuotoisempi. Monien tuotantokasvien viljelyn laajenemismahdollisuus ja satoisuuden oletettu merkittäväkin lisääntyminen eivät kuitenkaan yksinään ratkaise sitä, miltä peltoviljelymme tulee tällä vuosisadalla näyttämään. Maataloustuotteiden markkinoilla, hinnoilla ja maataloutta koskevilla poliittisilla päätöksillä on myös jatkossa erittäin suuri vaikutus viljelijän tekemiin viljelykasvivalintoihin.