Technique of green mulch spreading
Schäfer, Winfried; Väisänen, Jaana; Pihala, Marjo (2001)
Schäfer, Winfried
Väisänen, Jaana
Pihala, Marjo
Julkaisusarja
Vakolan tutkimusselostus
Numero
79
Sivut
65 p
Maatalouden tutkimuskeskus, Maatalousteknologian tutkimuslaitos (MTT, VAKOLA)
2001
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014082233105
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014082233105
Tiivistelmä
Luomuviljely lisääntyi Suomessa nopeasti 1990-luvulla luomuviljelyyn siirtymistä edistäneen tukipolitiikan vuoksi. Monille karjattomille tiloille aiheuttivat kuitenkin ongelmia typen niukkuus, viljan heikko laatu ja rikkaruohojen lisääntyminen. Koska viherkatetta käytetään yleisesti lannoitteena ja eroosion torjuntaan trooppisessa maataloudessa, viljelijät yrittivät selvittää, voitaisiinko keinolannoitteiden typpeä korvata orgaanisten lannoitteiden kuten viherkatteen avulla. Menetelmän hankaluutena on kuitenkin käsityövaltaisuus, koska viherkatteen levittämistä käsityönä ei kyetä korvaamaan sopivan tekniikan avulla. Tämä tutkimusselostus käsittelee pääasiassa viherkatteen levitystekniikkaa. Vuosina 1994-1997 kehitettiin ja testattiin viherkatteen levityskoneen prototyyppi MTT Maatalousteknologian tutkimuksessa. Tämän ja kolmen muun levitystekniikan arviointi johti siihen lopputulokseen, ettei optimaalista menetelmää ole vieläkään löydetty. Millään tutkitulla tekniikalla ei ylletty käsityön laatuun. Prototyyppi kuitenkin mahdollisti laajempien kokeitten suorittamisen, joissa käytettiin eri viherkatekasveja ja/tai viherkatekasvien sekoituksia. Kokeet tehtiin vuosina 1996-1999 eri viherkatekasvilla: ruis Secale cereale, puna-apila Trifolium pratense, sinimailanen Medicago sativa, timotei Phleum pratense, nurminata Festuca pratensis, ruokohelpi Phalaris arundinaceae ja eri sekoitukset niiden välillä. Viherkate levitettiin seuraaville kasveille: keräkaali Brassica oleracea var. capitata, takiainen Arctium lappa, virmajuuri Valeriana, piparminttu Mentha piperita, anisiisoppi Agastache foeniculum, nokkonen Urtica dioica, kevätvehnä Triticum aestivum ja kevätohra Hordeum vulgare. Kokeiden perusteella päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: 1) viherkatteen lannoitusvaikutus on epäselvää, 2) sääolosuhteet vaikuttavat sekä viherkatteen maatumiseen että viherkatteen runsauteen, levityksen ajoitukseen ja toistuvuuteen, 3) ruis tai ruokohelpi muodostaa kestävän katepeitteen, 4) nelinkertainen viherkatekasvin pinta-alan verrattuna viljelykasvin viljelypinta-alaan vaikuttaa riittävältä rikkaruohontorjuntaan, 5) viherkatteen levityskoneen prototyyppi toimii tyydyttävästi kaikill a käytetyillä viherkasveilla paitsi nuorella, märällä puna-apilalla. Vuorotteleva kaistaviljely ja riviniittokone (Fischer Reihenmulcher) on tällä hetkellä paras saatavilla oleva viherkatteenlevitysteknologia suosiollisissa sääolosuhteissa. Vain "zero traffic" -teknologia mahdollistaa täydellisen viherkatteenlevityksen sää- ja maaolosuhteista riippumatta. Pohjois-Euroopan sääolosuhteista johtuen viherkatteen kasvu ja maatuminen on kuitenkin niin epävarmaa, että parannettu levitysteknologiakaan ei kykene luomaan viherkatteen käytölle riitäviä edellytyksiä. Sen sijaan trooppisilla alueilla korkea lämpötila ja kosteus takaavat sekä viherkasvien elinvoimaisen kasvun että nopean maatumisen. Palkokasvien runsaus viljelykierrossa ja karjanlannan käyttö on joka tapauksessa viherkatetta suositeltavampi menetelmä lannoittaa luomuviljelyksiä Pohjois-Euroopassa. Toinen vaihtoehto on palkokasvien siemenrouheen, sarvijauheen tai risiinikakun käyttö. Näiden luonnonläheisten lannoitteiden käyttö ei riipu sääoloista ja ne voidaan tuottaa ja hankkia kaukana levityspaikalta. Viherkatteen käyttö on maailmanlaajuisesti tärkeä menetelmä kestävän kehityksen periaatteita noudattavassa maataloudessa. Vaikka kate levitetään trooppisissa maissa vielä yleisesti käsin, kasvaa viherkatteen levityksen koneellistumisen merkitys lähitulevaisuudessa.