Ammattisotilaiden kuormitusfysiologiset vasteet sotilaallisen harjoituksen aikana ja niiden yhteys kuntoindeksiin
Tyyskä, Jarno (2008-03)
Tyyskä, Jarno
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Kadettikurssi 91
Maanpuolustuskorkeakoulu
03 / 2008
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309306387
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309306387
Tiivistelmä
Suomalaisten ammattisotilaiden kenttäkelpoisuus arvioidaan vuosittain suoritettavilla testeillä,
jotka koostuvat fyysisen kunnon testeistä sekä palvelusammunnoista. Tällä hetkellä
alin hyväksyttävä kenttäkelpoisuusluokka on kaksi (2.0). Viime vuosina taistelukentän kuva
on kuitenkin muuttunut entistä vaativammaksi, joka vaatii sotilasjohtajilta yhä kovempaa
fyysistä ja henkistä kuntoa. Suomessa ammattisotilaiden fyysistä kuormittumista sotilaallisen
harjoituksen aikana ei ole juurikaan tutkittu, vaan tutkimukset ovat painottuneet varusmiesten
ja reserviläisten tutkimukseen. Kuormitusfysiologisia muutoksia voidaan tutkia
mittaamalla esimerkiksi hormonaalisia vasteita. Autonomisen hermoston muutoksia voidaan
selvittää mittaamalla sykevälivaihtelua, joka on noninvasiivinen tutkimusmenetelmä. Tämän
tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ammattisotilaiden kuormitusfysiologiset vasteet
sotilaallisen harjoituksen aikana sekä miten ne ovat yhteydessä kuntoindeksiin.
Koehenkilöinä oli yhdeksän (n=9) miespuolista ammattisotilasta, jotka toimivat sodanajan
organisaation mukaisessa Karjalan Jääkäriprikaatin esikunta- ja viestipataljoonan keskeisissä
johto-, päällikkö- ja asiantuntijatehtävissä. He osallistuivat mittauksiin sotilaallisen harjoituksen
aikana, joka kesti viisitoista päivää. Ennen harjoitusta koehenkilöt suorittivat alkumittaukset,
joilla selvitettiin heidän fyysisen kunnon lähtötaso sekä stressihormonitasot.
Ennen harjoitusta koehenkilöt suorittivat myös liikunta- ja terveyskäyttäytymiskyselyn sekä
henkisen kuormittumisen arviointikyselyn (POMS, Profile of Mood States). POMS kysely
uusittiin samansisältöisenä harjoituksen viimeisen päivän aamulla. Hormonaalisia vasteita
mitattiin alkumittauksen lisäksi harjoituksen 8. ja 15. päivinä.
Harjoituksen aikana koehenkilöiltä kerättiin kolmena vuorokautena sykevälivaihtelutietoa,
alkaen mittauspäivän aamuna ja päättyen seuraavaan aamuun. Sykevälivaihtelutiedostot
analysoitiin käyttämällä hyvinvointianalyysiä. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS- ohjelmalla
käyttäen toistettujen mittausten ANOVA:a.
Vapaa- aikanaan 11 % koehenkilöistä ei harrastanut juuri mitään liikuntaa. Viikoittain yhtenä
tai useampana päivänä rauhallista ja verkkaista liikuntaa harrasti 33 % ja 56 % harrasti
yhdestä kolmeen kertaan viikossa ripeää ja reipasta liikuntaa. Viimeisen kolmen kuukauden
aikana liikunnan määrä oli 56 %:lla vähentynyt. 67 % koehenkilöistä ilmoitti kärsivänsä
selkävaivoista. Alkumittausten perusteella koehenkilöiden keskimääräinen kuntoindeksi oli
3.0, joka vastaa Cooperin juoksutestin perusteella noin 44 ml/kg/min.
Sotilaallinen harjoitus ei ollut hengitys- ja verenkiertoelimistölle kuormittava. Kuormitusfysiologiset
vasteet muodostuivat pääasiassa psyykkisten stressitekijöiden ja olosuhteiden
yhteisvaikutuksesta. Harjoituksen aikana ei koehenkilöille muodostunut energiavajetta. Vapaan
testosteronin määrä seerumissa laski koko harjoituksen ajan ja oli harjoituksen lopussa
keskimäärin 17 % alkutilannetta alhaisemmalla tasolla. Lasku ei ollut kuitenkaan tilastollisesti
merkittävä. Henkilökohtaiset erot olivat sen sijaan huomattavat. Henkilökohtaisia vapaan
testosteronin vasteita selitti kuntoindeksi (r= 0.665, p= 0.051). Tämän tutkimuksen
mukaan erottelevaksi fyysisen kunnon rajaksi muodostui kuntoindeksin taso 3.0, jonka
omaavat henkilöt suoriutuivat kohtuuttomasti rasittumatta rauhanajan sotilaallisesta harjoituksesta.
Unen määrällä oli merkittävä vaikutus elimistön kuormittumisen tasoon (r= 0.783,
p= 0.013). Keskimääräinen vuorokautinen unen määrä oli 6h 20 min. Tämän tutkimuksen
mukaan noin 5h 30 min yöuni on riittävä taso toimintakyvyn säilymisen kannalta sotilaallisen
harjoituksen aikana. Kuormitusfysiologiset vasteet eivät vaikuttaneet merkittävästi koehenkilöiden
mielialoihin. POMS- mieliala kyselyn perusteella koehenkilöt olivat harjoituksen
jälkeen hieman ”kyllästyneempiä”, mutta ”paremmalla mielin” alkutilanteeseen verrattuna.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sotilaallinen harjoitus ei ole fyysisesti kuormittavaa.
Kuormittumista syntyy kuitenkin johtuen muista tekijöistä ja ammattisotilaiden kuntoindeksin
tulisi olla vähintään tasolla 3.0, jotta rauhanajan tehtävissä ei kohtuuttomasti
kuormituta.
jotka koostuvat fyysisen kunnon testeistä sekä palvelusammunnoista. Tällä hetkellä
alin hyväksyttävä kenttäkelpoisuusluokka on kaksi (2.0). Viime vuosina taistelukentän kuva
on kuitenkin muuttunut entistä vaativammaksi, joka vaatii sotilasjohtajilta yhä kovempaa
fyysistä ja henkistä kuntoa. Suomessa ammattisotilaiden fyysistä kuormittumista sotilaallisen
harjoituksen aikana ei ole juurikaan tutkittu, vaan tutkimukset ovat painottuneet varusmiesten
ja reserviläisten tutkimukseen. Kuormitusfysiologisia muutoksia voidaan tutkia
mittaamalla esimerkiksi hormonaalisia vasteita. Autonomisen hermoston muutoksia voidaan
selvittää mittaamalla sykevälivaihtelua, joka on noninvasiivinen tutkimusmenetelmä. Tämän
tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ammattisotilaiden kuormitusfysiologiset vasteet
sotilaallisen harjoituksen aikana sekä miten ne ovat yhteydessä kuntoindeksiin.
Koehenkilöinä oli yhdeksän (n=9) miespuolista ammattisotilasta, jotka toimivat sodanajan
organisaation mukaisessa Karjalan Jääkäriprikaatin esikunta- ja viestipataljoonan keskeisissä
johto-, päällikkö- ja asiantuntijatehtävissä. He osallistuivat mittauksiin sotilaallisen harjoituksen
aikana, joka kesti viisitoista päivää. Ennen harjoitusta koehenkilöt suorittivat alkumittaukset,
joilla selvitettiin heidän fyysisen kunnon lähtötaso sekä stressihormonitasot.
Ennen harjoitusta koehenkilöt suorittivat myös liikunta- ja terveyskäyttäytymiskyselyn sekä
henkisen kuormittumisen arviointikyselyn (POMS, Profile of Mood States). POMS kysely
uusittiin samansisältöisenä harjoituksen viimeisen päivän aamulla. Hormonaalisia vasteita
mitattiin alkumittauksen lisäksi harjoituksen 8. ja 15. päivinä.
Harjoituksen aikana koehenkilöiltä kerättiin kolmena vuorokautena sykevälivaihtelutietoa,
alkaen mittauspäivän aamuna ja päättyen seuraavaan aamuun. Sykevälivaihtelutiedostot
analysoitiin käyttämällä hyvinvointianalyysiä. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS- ohjelmalla
käyttäen toistettujen mittausten ANOVA:a.
Vapaa- aikanaan 11 % koehenkilöistä ei harrastanut juuri mitään liikuntaa. Viikoittain yhtenä
tai useampana päivänä rauhallista ja verkkaista liikuntaa harrasti 33 % ja 56 % harrasti
yhdestä kolmeen kertaan viikossa ripeää ja reipasta liikuntaa. Viimeisen kolmen kuukauden
aikana liikunnan määrä oli 56 %:lla vähentynyt. 67 % koehenkilöistä ilmoitti kärsivänsä
selkävaivoista. Alkumittausten perusteella koehenkilöiden keskimääräinen kuntoindeksi oli
3.0, joka vastaa Cooperin juoksutestin perusteella noin 44 ml/kg/min.
Sotilaallinen harjoitus ei ollut hengitys- ja verenkiertoelimistölle kuormittava. Kuormitusfysiologiset
vasteet muodostuivat pääasiassa psyykkisten stressitekijöiden ja olosuhteiden
yhteisvaikutuksesta. Harjoituksen aikana ei koehenkilöille muodostunut energiavajetta. Vapaan
testosteronin määrä seerumissa laski koko harjoituksen ajan ja oli harjoituksen lopussa
keskimäärin 17 % alkutilannetta alhaisemmalla tasolla. Lasku ei ollut kuitenkaan tilastollisesti
merkittävä. Henkilökohtaiset erot olivat sen sijaan huomattavat. Henkilökohtaisia vapaan
testosteronin vasteita selitti kuntoindeksi (r= 0.665, p= 0.051). Tämän tutkimuksen
mukaan erottelevaksi fyysisen kunnon rajaksi muodostui kuntoindeksin taso 3.0, jonka
omaavat henkilöt suoriutuivat kohtuuttomasti rasittumatta rauhanajan sotilaallisesta harjoituksesta.
Unen määrällä oli merkittävä vaikutus elimistön kuormittumisen tasoon (r= 0.783,
p= 0.013). Keskimääräinen vuorokautinen unen määrä oli 6h 20 min. Tämän tutkimuksen
mukaan noin 5h 30 min yöuni on riittävä taso toimintakyvyn säilymisen kannalta sotilaallisen
harjoituksen aikana. Kuormitusfysiologiset vasteet eivät vaikuttaneet merkittävästi koehenkilöiden
mielialoihin. POMS- mieliala kyselyn perusteella koehenkilöt olivat harjoituksen
jälkeen hieman ”kyllästyneempiä”, mutta ”paremmalla mielin” alkutilanteeseen verrattuna.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sotilaallinen harjoitus ei ole fyysisesti kuormittavaa.
Kuormittumista syntyy kuitenkin johtuen muista tekijöistä ja ammattisotilaiden kuntoindeksin
tulisi olla vähintään tasolla 3.0, jotta rauhanajan tehtävissä ei kohtuuttomasti
kuormituta.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]