Jordanian asevoimien kehitys 1960- ja 1970-luvulla
Korhonen, Ville (2006-02)
Korhonen, Ville
Sotahistorian laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
89. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
02 / 2006
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236029
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236029
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Jordanian asevoimien kehitystä 60- ja 70-luvulla. Tutkimuksella
pyrin selvittämään mahdollisimman laajasti Jordanian asevoimien kehityslinjoja
ja niihin vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimus keskittyy asevoimien organisaation
ja doktriinin kehittymiseen, asehankintoihin sekä politiikan ja taloudellisten resurssien
vaikutukseen asevoimien kehityksessä. Organisaatiota pyritään tarkastelemaan
yhtymätasolla, jolloin saadaan kokonaiskuva kehityksestä. Jotta tutkimus
ei jäisi vain kehityksen pinnalliseksi tarkasteluksi, pyritään selvittämään kehityksen
syyt ja seuraukset.
Jordania itsenäistyi Iso-Britannian hallinnosta vuonna 1946. Jordanian on yleensä
katsottu kuuluvan konservatiivisiin arabimaihin, koska se on perinteisesti pyrkinyt
välttämään radikaaleja linjoja politiikassaan. Jordania ei ole taloudellisesti
omavarainen valtio ja se on joutunut luottamaan ulkomaiden taloudelliseen tukeen.
Jordania on yleensä saanut tukea länsimailta ja öljyllä rikastuneilta arabimailta.
Jordanian asevoimien kehittämisen päämääränä on ollut Jordanian kuningaskunnan
itsenäisyyden ja poliittisen toiminnanvapauden säilyttäminen. Lähi-idän
arabivaltioiden itsenäistyttyä ja Israelin valtion synnyttyä Lähi-idässä on ollut jatkuva
vastakkain asettelu arabimaiden ja Israelin välillä.
Jordanian puolustusratkaisuja on rajoittanut se tosia-asia, että Jordanialta puuttui
maa-alueen syvyys, koska taloudellisesti ja poliittisesti tärkeät alueet olivat
heti Israelin rajan tuntumassa. Puolustettavan alueen syvyyden puuttuminen pa-
kottaa asevoimien käyttöperiaatteen etupainoiseksi, koska kuluttavaa viivytystaistelua
ei voida käydä syvällä alueella.
Jordanian sotilasjohto on tiedostanut Israelin sotilaallisen ylivoiman ja operatiivinen
suunnittelu on perustunut koko 1960- ja 1970-luvulla Israelin heikkouksien
hyväksikäyttöön. Mahdollisten konfliktien on oletettu olevan lyhyitä YK:n puuttuessa
tilanteeseen. Jordanian asevoimat eivät ole missään vaiheessa varautuneet
pitkäkestoiseen sotaan Israelia vastaan.
1960- ja 1970-luvuilla asevoimien organisaation kehityksen suuntana on selvästi
ollut joukkojen mekanisointi kalustohankintojen vaikeuden ja taloudellisten resurssien
puitteissa. Joukkojen mekanisoinnin myötä ilmapuolustuksen tarve on
entisestään lisääntynyt.
Jordanian asevoimien kehittämisen merkittävin saavutus 1960-1980 on ollut ilmapuolustusjärjestelmän
hankkiminen 1970-luvun loppupuolella.
pyrin selvittämään mahdollisimman laajasti Jordanian asevoimien kehityslinjoja
ja niihin vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimus keskittyy asevoimien organisaation
ja doktriinin kehittymiseen, asehankintoihin sekä politiikan ja taloudellisten resurssien
vaikutukseen asevoimien kehityksessä. Organisaatiota pyritään tarkastelemaan
yhtymätasolla, jolloin saadaan kokonaiskuva kehityksestä. Jotta tutkimus
ei jäisi vain kehityksen pinnalliseksi tarkasteluksi, pyritään selvittämään kehityksen
syyt ja seuraukset.
Jordania itsenäistyi Iso-Britannian hallinnosta vuonna 1946. Jordanian on yleensä
katsottu kuuluvan konservatiivisiin arabimaihin, koska se on perinteisesti pyrkinyt
välttämään radikaaleja linjoja politiikassaan. Jordania ei ole taloudellisesti
omavarainen valtio ja se on joutunut luottamaan ulkomaiden taloudelliseen tukeen.
Jordania on yleensä saanut tukea länsimailta ja öljyllä rikastuneilta arabimailta.
Jordanian asevoimien kehittämisen päämääränä on ollut Jordanian kuningaskunnan
itsenäisyyden ja poliittisen toiminnanvapauden säilyttäminen. Lähi-idän
arabivaltioiden itsenäistyttyä ja Israelin valtion synnyttyä Lähi-idässä on ollut jatkuva
vastakkain asettelu arabimaiden ja Israelin välillä.
Jordanian puolustusratkaisuja on rajoittanut se tosia-asia, että Jordanialta puuttui
maa-alueen syvyys, koska taloudellisesti ja poliittisesti tärkeät alueet olivat
heti Israelin rajan tuntumassa. Puolustettavan alueen syvyyden puuttuminen pa-
kottaa asevoimien käyttöperiaatteen etupainoiseksi, koska kuluttavaa viivytystaistelua
ei voida käydä syvällä alueella.
Jordanian sotilasjohto on tiedostanut Israelin sotilaallisen ylivoiman ja operatiivinen
suunnittelu on perustunut koko 1960- ja 1970-luvulla Israelin heikkouksien
hyväksikäyttöön. Mahdollisten konfliktien on oletettu olevan lyhyitä YK:n puuttuessa
tilanteeseen. Jordanian asevoimat eivät ole missään vaiheessa varautuneet
pitkäkestoiseen sotaan Israelia vastaan.
1960- ja 1970-luvuilla asevoimien organisaation kehityksen suuntana on selvästi
ollut joukkojen mekanisointi kalustohankintojen vaikeuden ja taloudellisten resurssien
puitteissa. Joukkojen mekanisoinnin myötä ilmapuolustuksen tarve on
entisestään lisääntynyt.
Jordanian asevoimien kehittämisen merkittävin saavutus 1960-1980 on ollut ilmapuolustusjärjestelmän
hankkiminen 1970-luvun loppupuolella.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]