Ilmavoimien ohjaajakurssille valittujen fyysisen suorituskyvyn lähtötaso ja sen muutokset vuodesta 1997 vuoteen 2004
Eskola, Tommi (2006-02)
Eskola, Tommi
Koulutustaidon laitos (-2008)
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
89. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
02 / 2006
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309195987
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309195987
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikä on Ilmavoimien ohjaajalinjalle valittujen
fyysisen suorituskyvyn lähtötaso. Lähtötasolle määritettiin viitearvot. Samalla oli tarkoitus
selvittää onko ohjaajakurssin fyysisessä suorituskyvyssä tapahtunut muutoksia vuosien
1997 ja 2004 välillä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia liikunnanharrastajatyyppejä
kurssille tulee valituksi. Tämän lisäksi oli vielä tarkoitus vertailla miten määritellyt
viitearvot suhteutuvat muille populaatioille määriteltyihin viitearvoihin. Vertailtavia viitearvoja
olivat vuonna 1997 ohjaajakurssin valintavaiheen lihasvoimatestistölle muodostetut
viitearvot sekä normaaliväestön, jääkiekkoilijoiden, keihäänheittäjien ja painonnostajien
viitearvot.
Ilmavoimissa on ollut ohjaajakurssin valintavaiheessa vuodesta 1997 koekäytössä jalkojen,
vartalon ja niskan lihasvoimia mittaava testistö. Lihasvoimatestistö sisältää anaerobista tehoa
mittaavan hyppytestin, vartalon- ja niskan maksimivoimaa mittaavat isometriset dynamometritestit
sekä käsien- ja ylävartalon dynaamista voimaa ja koordinaatiota mittaavan
heittoporttitestin. Näiden lisäksi valintavaiheen testit sisältävät BMI:n määrittämisen, aerobista
tehoa mittaavan polkupyöräergometritestin, varusmiesten kuntotestin ja liikunnallisuutta
arvioivan liikunnanharrastajatyyppi – luokituksen. Näitä valintavaiheen testitietoja
käytettiin tutkimuksessa empiirisenä aineistona. Aineisto sisälsi vuosien 1997-2004 välillä
ohjaajakurssille valittujen kenkilöiden testitulokset.
Tutkimusaineiston analysoinnissa ryhmien välisten erojen tutkimiseen käytettiin yksisuuntaist
varianssianalyysia ja U-testiä. Testien välisten yhteyksien mittaamiseen käytettiin Pearsonin
korrelaatiokerrointa.
Ohjaajakurssin fyysisen suorituskyvyn lähtötaso määriteltiin viitearvojen avulla. Ohjaajakurssilaisten
fyysisessä suorituskyvyssä ei tutkimuksen mukaan ole tapahtunut säännönmukaista
ja tilastollisesti merkittävää muutosta. Tilastollisesti merkittäviä eroja esiintyi, mutta säännönmukaisia
huononemistrendiä ei. Liikunnanharrastajatyypeistä yleisimmin kurssille on tulosten
mukaan tullut valituksi Taito-Teho –tyyppinen henkilö. Vuoden 1997 viitearvoihin verrattuna
nyt määritellyt viitearvot olivat tiiviimmin jakautuneita siten, että vuoden 1997 viitearvoissa
parhaimpien viitearvojen rajat ovat ylempänä ja huonoimpien alempana kuin tämän
tutkimuksen viitearvoissa. Muihin viitearvoihin verrattuna ohjaajakurssin vartalon ojentajien
painoon suhteutetun maksimivoiman viitearvot ovat jääkiekkoilijoiden kanssa samalla tasolla.
Normaaliväestön viitearvot ovat alempana ja painonnostajien ylempänä. Vartalon koukistajien
osalta ohjaajakurssin viitearvot ovat normaaliväestön tasalla. Jääkiekkoilijoiden ja painonnostajien
viitearvojen ollessa selvästi ylempänä. Heittoporttitestin vertailussa keihäänheittäjien
viitearvot ovat melko selvästi ohjaajakurssin viitearvoja ylempänä.
Vartalon ja niskan riittävät voimatasot ovat erittäin tärkeitä sotilaslentäjän operatiivisen toimintakyvyn
kannalta. Niissä mahdollisesti ilmenevät vajavaisuudet ovat riski sotilaslentäjän
koulutus- ja taistelukelpoisuudelle. Tutkimuksen tulosten perusteella määriteltiin lähtötaso,
jolta sotilaslentäjän ammattiin lähdetään. Tulosten perusteella lähtötason suorituskykyä tulisi
pyrkiä kehittämään, jotta toimintakykyisyyttä pystyttäisiin ylläpitämään koko uran ajan, ammattitaudeilta
välttyen.
Sotilaslentäjän fyysisen suorituskyvyn kehittymisen seuraamiseksi tulisi Ilmavoimissa ottaa
valintavaiheessa käytössä oleva testipatteristo viralliseen ja jatkuvaan testaus- ja seurantakäyttöön.
Lisäksi seurantatesteille ja erikseen eri ikäluokille tulisi määrittää omat viitearvot ja
tavoitetasot, jotka saavuttaessaan sotilaslentäjän voitaisiin arvioida olevan taistelukelpoisuudeltaan
vaaditulla tasolla.
fyysisen suorituskyvyn lähtötaso. Lähtötasolle määritettiin viitearvot. Samalla oli tarkoitus
selvittää onko ohjaajakurssin fyysisessä suorituskyvyssä tapahtunut muutoksia vuosien
1997 ja 2004 välillä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia liikunnanharrastajatyyppejä
kurssille tulee valituksi. Tämän lisäksi oli vielä tarkoitus vertailla miten määritellyt
viitearvot suhteutuvat muille populaatioille määriteltyihin viitearvoihin. Vertailtavia viitearvoja
olivat vuonna 1997 ohjaajakurssin valintavaiheen lihasvoimatestistölle muodostetut
viitearvot sekä normaaliväestön, jääkiekkoilijoiden, keihäänheittäjien ja painonnostajien
viitearvot.
Ilmavoimissa on ollut ohjaajakurssin valintavaiheessa vuodesta 1997 koekäytössä jalkojen,
vartalon ja niskan lihasvoimia mittaava testistö. Lihasvoimatestistö sisältää anaerobista tehoa
mittaavan hyppytestin, vartalon- ja niskan maksimivoimaa mittaavat isometriset dynamometritestit
sekä käsien- ja ylävartalon dynaamista voimaa ja koordinaatiota mittaavan
heittoporttitestin. Näiden lisäksi valintavaiheen testit sisältävät BMI:n määrittämisen, aerobista
tehoa mittaavan polkupyöräergometritestin, varusmiesten kuntotestin ja liikunnallisuutta
arvioivan liikunnanharrastajatyyppi – luokituksen. Näitä valintavaiheen testitietoja
käytettiin tutkimuksessa empiirisenä aineistona. Aineisto sisälsi vuosien 1997-2004 välillä
ohjaajakurssille valittujen kenkilöiden testitulokset.
Tutkimusaineiston analysoinnissa ryhmien välisten erojen tutkimiseen käytettiin yksisuuntaist
varianssianalyysia ja U-testiä. Testien välisten yhteyksien mittaamiseen käytettiin Pearsonin
korrelaatiokerrointa.
Ohjaajakurssin fyysisen suorituskyvyn lähtötaso määriteltiin viitearvojen avulla. Ohjaajakurssilaisten
fyysisessä suorituskyvyssä ei tutkimuksen mukaan ole tapahtunut säännönmukaista
ja tilastollisesti merkittävää muutosta. Tilastollisesti merkittäviä eroja esiintyi, mutta säännönmukaisia
huononemistrendiä ei. Liikunnanharrastajatyypeistä yleisimmin kurssille on tulosten
mukaan tullut valituksi Taito-Teho –tyyppinen henkilö. Vuoden 1997 viitearvoihin verrattuna
nyt määritellyt viitearvot olivat tiiviimmin jakautuneita siten, että vuoden 1997 viitearvoissa
parhaimpien viitearvojen rajat ovat ylempänä ja huonoimpien alempana kuin tämän
tutkimuksen viitearvoissa. Muihin viitearvoihin verrattuna ohjaajakurssin vartalon ojentajien
painoon suhteutetun maksimivoiman viitearvot ovat jääkiekkoilijoiden kanssa samalla tasolla.
Normaaliväestön viitearvot ovat alempana ja painonnostajien ylempänä. Vartalon koukistajien
osalta ohjaajakurssin viitearvot ovat normaaliväestön tasalla. Jääkiekkoilijoiden ja painonnostajien
viitearvojen ollessa selvästi ylempänä. Heittoporttitestin vertailussa keihäänheittäjien
viitearvot ovat melko selvästi ohjaajakurssin viitearvoja ylempänä.
Vartalon ja niskan riittävät voimatasot ovat erittäin tärkeitä sotilaslentäjän operatiivisen toimintakyvyn
kannalta. Niissä mahdollisesti ilmenevät vajavaisuudet ovat riski sotilaslentäjän
koulutus- ja taistelukelpoisuudelle. Tutkimuksen tulosten perusteella määriteltiin lähtötaso,
jolta sotilaslentäjän ammattiin lähdetään. Tulosten perusteella lähtötason suorituskykyä tulisi
pyrkiä kehittämään, jotta toimintakykyisyyttä pystyttäisiin ylläpitämään koko uran ajan, ammattitaudeilta
välttyen.
Sotilaslentäjän fyysisen suorituskyvyn kehittymisen seuraamiseksi tulisi Ilmavoimissa ottaa
valintavaiheessa käytössä oleva testipatteristo viralliseen ja jatkuvaan testaus- ja seurantakäyttöön.
Lisäksi seurantatesteille ja erikseen eri ikäluokille tulisi määrittää omat viitearvot ja
tavoitetasot, jotka saavuttaessaan sotilaslentäjän voitaisiin arvioida olevan taistelukelpoisuudeltaan
vaaditulla tasolla.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]