Suomenlinnan Rannikkorykmentin ryhmänjohtajien kokemuksia kouluttajakoulutuksesta ja sen vaikutuksesta heidän koulutustaitoihinsa
Ohtonen, Jarko (2013-04)
Ohtonen, Jarko
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 2
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2013
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309115707
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309115707
Tiivistelmä
Sotilaskoulutuksen antaminen on puolustusvoimien tärkein rauhan ajan toiminto luoden
perustan sodan ajan joukoille ja toimien puolustusvoimien näyteikkunana muun yhteiskunnan
suuntaan. Eri koulutuskokonaisuuksista eräs tärkeimmistä on johtaja- ja kouluttajakoulutus,
josta valtaosa toteutetaan aliupseerikoulutuksena. Konstruktivistinen oppimiskäsitys
muodostaa tutkimuksen teoreettisen taustan. Tässä oppijalähtöisessä käsityksessä oppiminen
perustuu aikaisempaan tietoon, oppijan aktiivisuuteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
Myös puolustusvoimissa oppimisen, opettamisen ja koulutuksen tulisi pohjautua tähän
käsitykseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia ryhmänjohtajilla on
kouluttajakoulutuksesta. Tutkimuksen pääkysymys oli, miten konstruktivistinen
oppimiskäsitys ilmenee ryhmänjohtajien kouluttajakoulutuksessa? Pääkysymykseen haettiin
vastausta kahden alakysymyksen kautta: 1) Millaisena ryhmänjohtajat kokevat
aliupseerikurssin aikaisen kouluttajakoulutuksen? 2) Millaisena ryhmänjohtajat kokevat
johtajakauden aikaisen kouluttajana harjaantumisen?
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Aineistokeruu toteutettiin teemahaastatteluilla
Suomenlinnan Rannikkorykmentissä. Teemat muodostuivat aliupseerikurssin aikaisen
kouluttajakoulutuksen ja johtajakauden aikaisen kouluttajana harjaantumisen ympärille.
Haastatellut neljä miestä olivat iältään noin 20-vuotiaita ja kotoisin pääkaupunkiseudulta tai
sen läheisyydestä. Saatu aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksen päätulokset esitetään teoreettisista käsitteistä muodostetuissa pääluokissa, jotka
ovat seuraavat: ”Yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen merkitys koulutustaidon
kehittymiseen”, ”Oppijan merkitys koulutustaidon kehittymiseen” ja ”Tilannesidonnaisuuden
merkitys koulutustaidon kehittymiseen”. Kutakin pääluokkaa käsitellään niihin sisältyvien
alaluokkien kautta tutkittavien näkemysten ja äänen esiin saamiseksi.
Konstruktivistinen oppimisnäkemys ilmenee ryhmänjohtajien kouluttajakoulutuksessa heidän
oppijan rooliaan kuvaavien käsitysten kautta. Ryhmänjohtajat korostivat omaa vastuutaan
oppimisessaan. Heidän mukaansa oppiminen on ensisijaisesti heistä itsestään lähtöisin, ja
vastauksissa painotettiin myös itsereflektion merkitystä. Henkilökunta koettiin ennemmin
oppimisen ohjaajana kuin valmiiden vastausten antajana. Oppimisympäristö ei ole kuitenkaan
ollut oppimista ohjaava ja tukeva, sillä sosiaalinen vuorovaikutus erityisesti henkilökunnan ja
ryhmänjohtajien välillä oli vähäistä. Palaute ei ole ollut laaja-alaista, yksilöllistä ja jatkuvaa.
Oppimisen tilannesidonnaisuutta korostettiin, sillä haastateltavien mukaan kouluttajana
oppiminen tapahtuu parhaiten todellisissa tilanteissa ja ympäristöissä itse tekemällä.
perustan sodan ajan joukoille ja toimien puolustusvoimien näyteikkunana muun yhteiskunnan
suuntaan. Eri koulutuskokonaisuuksista eräs tärkeimmistä on johtaja- ja kouluttajakoulutus,
josta valtaosa toteutetaan aliupseerikoulutuksena. Konstruktivistinen oppimiskäsitys
muodostaa tutkimuksen teoreettisen taustan. Tässä oppijalähtöisessä käsityksessä oppiminen
perustuu aikaisempaan tietoon, oppijan aktiivisuuteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
Myös puolustusvoimissa oppimisen, opettamisen ja koulutuksen tulisi pohjautua tähän
käsitykseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia ryhmänjohtajilla on
kouluttajakoulutuksesta. Tutkimuksen pääkysymys oli, miten konstruktivistinen
oppimiskäsitys ilmenee ryhmänjohtajien kouluttajakoulutuksessa? Pääkysymykseen haettiin
vastausta kahden alakysymyksen kautta: 1) Millaisena ryhmänjohtajat kokevat
aliupseerikurssin aikaisen kouluttajakoulutuksen? 2) Millaisena ryhmänjohtajat kokevat
johtajakauden aikaisen kouluttajana harjaantumisen?
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Aineistokeruu toteutettiin teemahaastatteluilla
Suomenlinnan Rannikkorykmentissä. Teemat muodostuivat aliupseerikurssin aikaisen
kouluttajakoulutuksen ja johtajakauden aikaisen kouluttajana harjaantumisen ympärille.
Haastatellut neljä miestä olivat iältään noin 20-vuotiaita ja kotoisin pääkaupunkiseudulta tai
sen läheisyydestä. Saatu aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksen päätulokset esitetään teoreettisista käsitteistä muodostetuissa pääluokissa, jotka
ovat seuraavat: ”Yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen merkitys koulutustaidon
kehittymiseen”, ”Oppijan merkitys koulutustaidon kehittymiseen” ja ”Tilannesidonnaisuuden
merkitys koulutustaidon kehittymiseen”. Kutakin pääluokkaa käsitellään niihin sisältyvien
alaluokkien kautta tutkittavien näkemysten ja äänen esiin saamiseksi.
Konstruktivistinen oppimisnäkemys ilmenee ryhmänjohtajien kouluttajakoulutuksessa heidän
oppijan rooliaan kuvaavien käsitysten kautta. Ryhmänjohtajat korostivat omaa vastuutaan
oppimisessaan. Heidän mukaansa oppiminen on ensisijaisesti heistä itsestään lähtöisin, ja
vastauksissa painotettiin myös itsereflektion merkitystä. Henkilökunta koettiin ennemmin
oppimisen ohjaajana kuin valmiiden vastausten antajana. Oppimisympäristö ei ole kuitenkaan
ollut oppimista ohjaava ja tukeva, sillä sosiaalinen vuorovaikutus erityisesti henkilökunnan ja
ryhmänjohtajien välillä oli vähäistä. Palaute ei ole ollut laaja-alaista, yksilöllistä ja jatkuvaa.
Oppimisen tilannesidonnaisuutta korostettiin, sillä haastateltavien mukaan kouluttajana
oppiminen tapahtuu parhaiten todellisissa tilanteissa ja ympäristöissä itse tekemällä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]