Umpimähkäinen tappaja vai tehokas aseellisen voimankäytön väline : valtiosopimusvelvoitteet ja rypäleaseiden käyttöperiaatteet Suomessa
Halonen, Tommi (2013-04)
Halonen, Tommi
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 2
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2013
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309095652
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309095652
Tiivistelmä
Ihmisoikeusjärjestöt väittävät rypäleaseiden olevan umpimähkäisiä aseita ja kykenemättömiä
erottamaan taistelijoita siviileistä. Aseellisen vaikuttamisen kohdistaminen vain taistelijoihin
liittyy kansainväliseen humanitaarisen oikeuden sisältämän erotteluperiaatteen
noudattamiseen. Tämä tapaoikeuteenkin kuuluva periaate velvoittaa kaikkia taistelijoita
niin kansainvälisissä kuin valtioiden sisäisissäkin aseellisissa selkkauksissa. Kaikkia aseita
voidaan käyttää umpimähkäisesti, mutta aseet eivät välttämättä ole lähtökohdiltaan umpimähkäisiä.
Tässä yhteydessä tarkastelu tulee siis kohdistaa siihen, voidaanko rypäleaseiden
vaikutukset kohdistaa tiettyyn tunnistettuun sotilaskohteeseen?
Tässä tutkimuksessa tutkittiin Geneven vuoden 1949 yleissopimusten I lisäpöytäkirjan
sekä CCW-puitesopimukseen kuuluvien II ja V pöytäkirjojen sisältämiä keskeisiä velvoitteita
ja rajoitteita rypäleaseiden käyttämiseen sekä sodan räjähtämättömien jäänteiden raivausvastuuseen
liittyen. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin rypäleaseiden käyttöperiaatteita,
sodan räjähtämättömien jäänteiden raivausperiaatteita sekä asejärjestelmien ja ampumatarvikkeiden
kunnossapitoon ja turvallisuuteen liittyviä tekijöitä Suomessa ja sitä, miten valtiosopimusvelvoitteet
heijastuvat näihin periaatteisiin. Tutkimus on ajankohtainen valtioiden
ja useiden ihmisoikeusjärjestöjen jatkaessa rypäleaseiden käytön estämispyrkimyksiä.
Rypäleaseiden vastainen poliittinen kenttä luo painetta rypäleaseita varastoiville ja mahdollisesti
käyttäville valtioille. Suomi on valmistautunut käyttämään rypäleaseita Suomen
valtioon kohdistuvassa aseellisessa selkkauksessa.
Tutkimuksessa havaittiin, että useat ihmisoikeusjärjestöjen väittämät rypäleaseiden käyttämiseen
liittyvistä oikeudellisista asioista ovat virheellisiä. Väitteet perustuvat aseellisista
selkkauksista tuotettuun informaatioon, josta esille nostetut havainnot on usein yhdistetty
virheellisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteisiin. Näin ollen ihmisoikeusjärjestöt
ovat julkistaneet valikoivaa, tarkoitushakuista ja osin virheellistä informaatiota
rypäleaseista. Tämä on tehty vahvistamaan heidän rypäleaseiden vastaisen strategiansa
mukaista sanomaa. Tällaisen tarkoitushakuisen oikeudellisen argumentaation tarkoituksena
on tiettyyn kohdeyleisöön vaikuttaminen. Tässä yhteydessä kohdeyleisön voidaan katsoa
olleen valtioiden poliittinen johto. Ihmisoikeusjärjestöt ovat tällä tavoin pyrkineet edistämään
omia tavoitteitaan rypäleaseiden vastaisessa kampanjoinnissa, tässä myös onnistuen.
Tutkimuksen tuloksina esitetään, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden keskeiset
periaatteet luovat selkeät raamit rypäleaseiden vastuulliselle käyttämiselle. Kansainvälisen
humanitaarisen oikeuden sisältämät säännöt mahdollistavat tehokkaan aseellisen voimankäytön
samalla luoden velvollisuuksia kaikille aseellisen selkkauksen osapuolille siviilien
ja siviilikohteiden suojelemiseen liittyen. Sivullisten siviiliuhrien syntyminen aseellisen
selkkauksen seurauksena ei ole sotarikos, kun se on tasapainossa sotilaallisen hyödyn
kanssa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Lisäksi on huomioitava vapaaehtoisten ihmiskilpien
ja siviilien, jotka suoraan osallistuvat taisteluihin, oikeudellinen asema.
CCW-puitesopimuksen II ja V pöytäkirja asettavat velvollisuuksia aseiden käyttämiselle
sekä siviilien suojelemiselle. Nämä velvollisuudet täydentävät sodan oikeussääntöjen periaatteita
siviilien suojelemisesta aseellisen selkkauksen vaikutuksilta. CCWpuitesopimuksen
V pöytäkirjan vapaaehtoiset käytännöt, niitä huolellisesti toteutettaessa,
parantavat kuorma-ammusten käsittelijöiden ja käyttäjien sekä myös taistelualueille palaavien
siviilien turvallisuutta. Suomessa nämä vapaaehtoiset käytännöt on otettu huomioon
laajasti rypäleaseiden sekä muun räjähtävän materiaalin hankinnan, kuljetuksen, varastoinnin
sekä käyttämisen yhteydessä. Lisäksi asejärjestelmien huolto ja kunnossapito on ohjeistettu
tarkasti ja niitä toteutetaan myös Puolustusvoimien strategisen kumppanin kanssa.
Kumppanin toimintaa valvotaan tarkastuksien sekä laatuauditointien avulla.
Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden koulutusjärjestelyt ja -suunnitelmat sekä rypäleaseiden
käyttämiseen liittyvien toimintojen ohjaustoiminta ja selvitetyt toimintatavat
luovat hyvän perustan rypäleaseiden vastuulliselle käyttämiselle Suomessa. Kuormaammusten
käytön koulutusjärjestelyjä tulisi kehittää. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden
periaatteet ja asesopimusten velvoitteet on ohjeistettu Maavoimissa hyvin. CCWpuitesopimuksen
V pöytäkirjan velvoitteet on ohjeistettu selkeästi ja vastuuta valtiosopimusvelvollisuuksien
toteuttamisesta normaali- ja poikkeusoloissa on jaettu läpi Puolustusvoimien
organisaation. Näiden velvoitteiden kouluttaminen on kuitenkin osittain laiminlyöty
Maavoimissa.
erottamaan taistelijoita siviileistä. Aseellisen vaikuttamisen kohdistaminen vain taistelijoihin
liittyy kansainväliseen humanitaarisen oikeuden sisältämän erotteluperiaatteen
noudattamiseen. Tämä tapaoikeuteenkin kuuluva periaate velvoittaa kaikkia taistelijoita
niin kansainvälisissä kuin valtioiden sisäisissäkin aseellisissa selkkauksissa. Kaikkia aseita
voidaan käyttää umpimähkäisesti, mutta aseet eivät välttämättä ole lähtökohdiltaan umpimähkäisiä.
Tässä yhteydessä tarkastelu tulee siis kohdistaa siihen, voidaanko rypäleaseiden
vaikutukset kohdistaa tiettyyn tunnistettuun sotilaskohteeseen?
Tässä tutkimuksessa tutkittiin Geneven vuoden 1949 yleissopimusten I lisäpöytäkirjan
sekä CCW-puitesopimukseen kuuluvien II ja V pöytäkirjojen sisältämiä keskeisiä velvoitteita
ja rajoitteita rypäleaseiden käyttämiseen sekä sodan räjähtämättömien jäänteiden raivausvastuuseen
liittyen. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin rypäleaseiden käyttöperiaatteita,
sodan räjähtämättömien jäänteiden raivausperiaatteita sekä asejärjestelmien ja ampumatarvikkeiden
kunnossapitoon ja turvallisuuteen liittyviä tekijöitä Suomessa ja sitä, miten valtiosopimusvelvoitteet
heijastuvat näihin periaatteisiin. Tutkimus on ajankohtainen valtioiden
ja useiden ihmisoikeusjärjestöjen jatkaessa rypäleaseiden käytön estämispyrkimyksiä.
Rypäleaseiden vastainen poliittinen kenttä luo painetta rypäleaseita varastoiville ja mahdollisesti
käyttäville valtioille. Suomi on valmistautunut käyttämään rypäleaseita Suomen
valtioon kohdistuvassa aseellisessa selkkauksessa.
Tutkimuksessa havaittiin, että useat ihmisoikeusjärjestöjen väittämät rypäleaseiden käyttämiseen
liittyvistä oikeudellisista asioista ovat virheellisiä. Väitteet perustuvat aseellisista
selkkauksista tuotettuun informaatioon, josta esille nostetut havainnot on usein yhdistetty
virheellisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteisiin. Näin ollen ihmisoikeusjärjestöt
ovat julkistaneet valikoivaa, tarkoitushakuista ja osin virheellistä informaatiota
rypäleaseista. Tämä on tehty vahvistamaan heidän rypäleaseiden vastaisen strategiansa
mukaista sanomaa. Tällaisen tarkoitushakuisen oikeudellisen argumentaation tarkoituksena
on tiettyyn kohdeyleisöön vaikuttaminen. Tässä yhteydessä kohdeyleisön voidaan katsoa
olleen valtioiden poliittinen johto. Ihmisoikeusjärjestöt ovat tällä tavoin pyrkineet edistämään
omia tavoitteitaan rypäleaseiden vastaisessa kampanjoinnissa, tässä myös onnistuen.
Tutkimuksen tuloksina esitetään, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden keskeiset
periaatteet luovat selkeät raamit rypäleaseiden vastuulliselle käyttämiselle. Kansainvälisen
humanitaarisen oikeuden sisältämät säännöt mahdollistavat tehokkaan aseellisen voimankäytön
samalla luoden velvollisuuksia kaikille aseellisen selkkauksen osapuolille siviilien
ja siviilikohteiden suojelemiseen liittyen. Sivullisten siviiliuhrien syntyminen aseellisen
selkkauksen seurauksena ei ole sotarikos, kun se on tasapainossa sotilaallisen hyödyn
kanssa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Lisäksi on huomioitava vapaaehtoisten ihmiskilpien
ja siviilien, jotka suoraan osallistuvat taisteluihin, oikeudellinen asema.
CCW-puitesopimuksen II ja V pöytäkirja asettavat velvollisuuksia aseiden käyttämiselle
sekä siviilien suojelemiselle. Nämä velvollisuudet täydentävät sodan oikeussääntöjen periaatteita
siviilien suojelemisesta aseellisen selkkauksen vaikutuksilta. CCWpuitesopimuksen
V pöytäkirjan vapaaehtoiset käytännöt, niitä huolellisesti toteutettaessa,
parantavat kuorma-ammusten käsittelijöiden ja käyttäjien sekä myös taistelualueille palaavien
siviilien turvallisuutta. Suomessa nämä vapaaehtoiset käytännöt on otettu huomioon
laajasti rypäleaseiden sekä muun räjähtävän materiaalin hankinnan, kuljetuksen, varastoinnin
sekä käyttämisen yhteydessä. Lisäksi asejärjestelmien huolto ja kunnossapito on ohjeistettu
tarkasti ja niitä toteutetaan myös Puolustusvoimien strategisen kumppanin kanssa.
Kumppanin toimintaa valvotaan tarkastuksien sekä laatuauditointien avulla.
Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden koulutusjärjestelyt ja -suunnitelmat sekä rypäleaseiden
käyttämiseen liittyvien toimintojen ohjaustoiminta ja selvitetyt toimintatavat
luovat hyvän perustan rypäleaseiden vastuulliselle käyttämiselle Suomessa. Kuormaammusten
käytön koulutusjärjestelyjä tulisi kehittää. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden
periaatteet ja asesopimusten velvoitteet on ohjeistettu Maavoimissa hyvin. CCWpuitesopimuksen
V pöytäkirjan velvoitteet on ohjeistettu selkeästi ja vastuuta valtiosopimusvelvollisuuksien
toteuttamisesta normaali- ja poikkeusoloissa on jaettu läpi Puolustusvoimien
organisaation. Näiden velvoitteiden kouluttaminen on kuitenkin osittain laiminlyöty
Maavoimissa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]