Mitä kuuluu ja minne menet, Viola?

Katerina Sornova
Kansalliskirjasto

Tämä artikkelin pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201306043826

 

Ensi vuoden syksyllä tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun perustettiin Viola. Violasta piti tulla musiikkiaineistojen yhteisluettelo, jossa julkaisut kuvaillaan osakohteiden tasolla ja jossa tehdään auktoriteettivalvontaa. Viola kasvaa kansallisen musiikkiaineiston metatietovarantona, mutta laajan musiikkikokoelmien yhteisluettelon rooli on pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Missä tilassa Viola on nyt ja mitä seuraavaksi? Tässä artikkelissa käyn läpi Violan vaiheita, pysähdyn nykyhetkeen ja katson tulevaan.

Viola-tietokanta perustettiin Tieteellisten kirjastojen atk-yksikön (TKAY, Linnea-palvelujen edeltäjä) toimesta syyskuussa 1994. Violan tarkoitus oli toimia Linda-tietokannan rinnalla musiikkiaineiston yhteisluettelona ja samalla myös äänitteiden kansallisdiskografiana ja nuottijulkaisujen bibliografiana. Yhteisluettelon tekemiseen on Kansalliskirjaston lisäksi osallistunut yhteensä kaksitoista muuta tiedontuottajaa. Viola on Voyager-tietokanta, joka on vapaasti käytettävissä verkossa osoitteessa https://viola.linneanet.fi.

 

Viola yhteisluettelona

Viola-luettelointi aloitettiin syksyllä 1994 Helsingin yliopiston kirjastossa. Yhteistyö Sibelius-Akatemian kirjaston kanssa alkoi joulukuussa 1995 ja seuraavan vuoden aikana sopimukset allekirjoitettiin Varastokirjaston ja Teatteri- ja tanssialan keskuskirjaston kanssa. Vuonna 1997 Viola-tiedontuottajien joukkoon liittyivät Åbo Akademin Sibelius-museo, Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksen kirjasto ja Suomen Jazz & Pop Arkisto. Vuonna 1998 mukaan tulivat myös Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitos, Maailman musiikin keskus ja Tampereen yliopiston kansanperinteen laitos. Vuotta myöhemmin myös Turun yliopiston musiikkitieteen kirjasto siirtyi Viola-luettelointiin. Viimeisin sopimus solmittiin Turun ammattikorkeakoulun kirjaston kanssa keväällä 2001.

Yhteisluettelo kasvoi pikku hiljaa. Syyskuussa 1997 Violassa oli 90 000 tietuetta. Viola kehittyi kahteen suuntaan: samalla kun kansallisen aineiston kuvailua tehostettiin, tiedontuottajien joukkoon liittyi entistä enemmän musiikin erikoisalojen pieniä laitoksia, joilla ei ollut omaa tietokantaa. Jokainen tiedontuottaja kantoi kortensa kekoon kuvailemalla oman erityisalansa aineistot, päällekkäisyyksiä ei tullut paljon ja Violan kattavuus laajeni [1]. Violaan tallennettiin tiedot paitsi kotimaisista myös ulkomaisista nuottijulkaisuista ja äänitteistä, näyttämömusiikin äänitteistä sekä nuoteista ja musiikkivideoista.

Violan vahvuudeksi mainostettiin tarkkaa osakohdeluettelointia ja auktoriteettivalvontaa, mutta juuri osakohteiden kopioimiseen ja auktoriteettien ylläpitämiseen liittyvät ongelmat saivat monet osapuolet lopettamaan ajantasaisen luetteloinnin yhteisluetteloon heti alkuun. Niin merkittävä tiedontuottaja kuin Sibelius-Akatemian kirjasto vetäytyi yhteisluettelosta parin vuoden jälkeen, sillä osakohteiden linkittämisen ongelmat, tietueiden päivittämisen ylimääräinen vaivannäkö ja auktoriteettivalvonnan vaikeus estivät käytännössä luetteloinnin kahteen tietokantaan. 1990-luvun loppupuolella Violaan tehtiin vielä muutama eräajo Sibelius-Akatemian tietueista, mutta ajantasainen luettelointi lopetettiin siinä vaiheessa, kun tekniset vaikeudet tulivat ilmi.

Vuosituhannen alkupuolella tusinasta tiedontuottajasta aktiivisina olivat enää Suomen Jazz & Pop Arkisto ja Maailman musiikin keskus. Näille tiedontuottajille Viola on ollut (ja on edelleen) ensisijainen kokoelmatietokanta. Muut tiedontuottajat jatkoivat kokoelmiin kuuluvien aineistojen kuvailua omiin tietokantoihinsa tai lopettivat kuvailun kokonaan.

Violan tiedontuottajakohtaisia tilastoja tietokantaan tallennettujen tietueiden kokonaismäärästä ei ole saatavana VTLS-käyttöjärjestelmän ajalta. Vaikka kuviossa 1 olevat luvut eivät paljasta, kuinka paljon tietty tiedontuottaja on kuvaillut julkaisuja Violaan, ne kertovat kunkin organisaation kokoelmissa olevan aineiston määristä Viola-luetteloinnin ajalta (luvut perustuvat tuottajatunnusten tämänhetkiseen tilanteeseen). Listan kärjessä ovat odotetusti Kansalliskirjasto, Jyväskylän yliopiston kirjasto ja Sibelius-Akatemia, listan hännillä puolestaan pienten laitosten ja oppilaitosten kirjastot. Lukuja tarkasteltaessa kannattaa muistaa, että nämä ovat suuntaa-antavia, päällekkäisyyksiä on.

Vaikka yhteistietokanta-ajatus ei ole kovin hyvin toteutunut tämänhetkisessä Violassa, tietokannassa on paljon sellaista aineistoa, jota ei ole missään muussa tietokannassa. Vapaakappaleaineiston, Suomen Pop & Jazz Arkiston ja Maailman musiikin keskuksen kokoelmien lisäksi ainutlaatuisia ovat esimerkiksi Åbo Akademin Turun soitannollisen seuran tai Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen kirjastokokoelman tiedot.

 

Viola kansallisdiskografiana ja kansalliskokoelman aineistotietokantana

VIOLA on alusta alkaen ajateltu myös Suomen kansallisdiskografiaksi ja nuottiaineiston kansallisbibliografiaksi. Tietokantaan on kerätty tiedot kotimaisista äänitteistä vuodesta 1901 ja kotimaisista nuoteista vuodesta 1977. Vanhimpien kotimaisten äänitteiden tiedot ovat peräisin Suomen äänitearkiston luettelosta (1901-1973), Yleisradion Fono-tietokannasta (1974-1997) sekä Jyväskylän yliopiston Musti-tietokannasta (1983-1992). Uusimpien äänitteiden tiedoista osa hankitaan edelleen Yleisradion Äänilevystöstä (2000-2008 ja 2011-). Ennen vuotta 1977 julkaistuja nuotteja on kuvailtu Violaan jonkin verran, mutta tiedot näistä nuoteista ovat edelleen suurimmaksi osaksi ainoastaan kortistossa, joka sijaitsee Kansalliskirjaston Musiikkikirjastossa.

Kansallisdiskografian kattavuus perustuu pääasiassa vapaakappaleina saatuihin julkaisuihin (ks. kuvio 2). Äänitteiden ajantasainen luettelointi on aloitettu Kansalliskirjastossa vuoden 1998 alussa.

Vuonna 2011 vapaakappalekokoelma karttui 2638 musiikkiäänitteellä ja 243 nuottijulkaisulla. Viime vuonna vastaavat luvut olivat 2502 äänitettä ja 283 nuottijulkaisua. Vapaakappaleina saatu aineisto käsitellään siinä tahdissa kun julkaisijat ja levyjen valmistajat ne luovuttavat. Nuottien luettelointi on ajan tasalla, äänitteiden osalta työn alla ovat vuonna 2012 julkaistut äänitteet.

Kansallisdiskografian kattavuus ja ajankohtaisuus paranee Yleisradiosta ostettujen äänitetietueiden ansiosta. Myös päällekkäistyöltä vältytään, kun samaa aineistoa ei tarvitse kuvailla kahteen kertaan. Vuoden 2012 aikana Violaan tallennetuista äänitejulkaisujen emotietueista vähän yli puolet (1557/3651) on hankittu Fono-tietokannasta. Tämän vuoden alkupuolella Violaan on konvertoitu noin 260 teoskohtaisesti kuvailtua tietuetta vuoden 2013 äänitteistä. Konvertoitujen tietueiden tietoja täydennetään Kansalliskirjastossa sekä ajantasaisessa että takautuvassa kuvailutyössä.

Myös elektronisessa muodossa saatavan musiikkiaineiston kuvailuun on tarkoitus panostaa jatkossa aiempaa enemmän. Toistaiseksi tämäntyyppisen aineiston kuvailua on lähinnä testattu Violassa. Kuvailussa on päätetty priorisoida verkkojulkaisijoilta suoraan luovutuksina saatu aineisto. Tällä hetkellä luovutettuja musiikkiäänitteitä on noin 30 000 kappaleen verran.

Violan kattavuuteen ja tietokannan sisältämän tiedon ajantasaisuuteen liittyy suuria haasteita. Miten saadaan diskografia kattavammaksi myös marginaalisten musiikkialojen osalta? Miten saadaan kattavasti tietoja ulkomailla julkaistujen, vapaakappalelain piiriin kuulumattomien suomalaisten tekijöiden äänitteistä? Tämän lisäksi Violan tiedot kansalliskokoelmaan kuuluvasta vanhemmasta aineistosta ovat edelleen puutteellisia. Puuttuvia osa-alueita ei ole pystytty täydentämään kattavasti resurssipulan takia. Nuottien takautuva luettelointi edistyi hitusen vuoden 2009 elvytyshankkeen aikana, jolloin nuotteja luetteloitiin yhden henkilötyövuoden verran. Kansalliskokoelman vuotta 1977 vanhempien nuottien kattavaan luettelointiin tarvittaisiin erillistä hanketta. Äänitekokoelman puuttuvia signumeita on täydennetty pikku hiljaa vuodesta 2009 lähtien ajantasaisen luetteloinnin ohessa. Tällä hetkellä kaikkien kansalliskokoelmaan kuuluvien cd-levyjen sijaintiedot löytyvät Violasta, mutta lp-levyjen sijaintiedoista puuttuu noin 12 % ja single-levyistä noin 15 %. C-kasettien sijaintiedoista puuttuu eniten, noin 25 %. Kaiken kaikkiaan signumeita puuttuu lähes 6 000 (Violan tilastot 12/2012). Takautuva kuvailutyö etenee hitaasti, koska ajantasainen kuvailu on priorisoitu.

 

 

Viola numeroina

Viola-tietokannassa olevien bibliografisten tietueiden 1 miljoonan rajapyykki ylittyi viime vuonna. Tällä hetkellä Violassa on noin 1 030 000 bibliografista tietuetta. Äänitejulkaisujen osuus on noin 115 000 tietuetta, joihin liittyy yli 720 000 osakohdetietueina kuvailtua musiikkiteosta. Nuottijulkaisujen määrä on puolestaan 50 000 tietuetta, joihin liittyy noin 104 000 osakohdetta. Auktoriteettitietueita on lähes 55 000.

Viola kasvaa keskimäärin 51 000 tietueella vuosittain (ks. kuvio 3). Vuoden 2010 piikki uusien tietueiden määrässä johtuu elvytyshankkeen lisäresursseista, joita kohdistettiin kansalliskokoelman äänitteiden ajantasaiseen ja takautuvaan luettelointiin [2].

Kansallisista tietokannoista (Arto, Fennica, Melinda ja Viola) voimakkaimmin on viimeisten viiden vuoden aikana kasvanut juuri kansallisdiskografia. Sen sijaan Violan vuosittainen hakukäyttö on keskimäärin pysynyt samana (eli noin 190 000 hakua vuodessa), vaikka muiden kansallisten tietokantojen hakukäyttö on noussut keskimäärin 15%. (KVP 2012: 14-15 [3]; vrt. Arton kehitykseen [4].)

Kertooko tämä kehitys Violan osalta siitä, että Discogs-tyyppiset tietokannat (ks. www.discogs.com) ovat ajaneet kansallisdiskografian ohi paremmalla käytettävyydellään ja houkuttelevammalla sisällöllään? Discogsin metatietojen laatu suomalaisista esittäjistä ja heidän julkaisuistaan ei aina yllä kansallisdiskografian tasolle, mutta tarkkasilmäiset käyttäjät voivat vaikuttaa tietojen oikeellisuuteen lähettämällä korjausehdotuksia palvelimen ylläpitäjälle. Yhteisöllisesti tuotettujen palvelujen hyvänä puolena voitaneen pitää juuri sitä, että tiedontallentaminen ja sen tarkistaminen on hajautettu laajemman käyttäjäkunnan keskuuteen.

 

Violan sisällöt avoimiksi

Violan (kuten myös mm. Fennican, Arton ja Melindan) sisältämä data aiotaan avata vapaaseen käyttöön, joskaan tarkkaa ajankohtaa ei vielä ole lyöty lukkoon. Aika näyttää, miten Violaan tallennettua dataa hyödynnetään ja tarjoaako datan avaaminen mahdollisuuksia laajempaan yhteistyöhön.

Violan sisällöt tulevat lähiaikoina näkymään myös KDK-asiakasliittymä Finnassa ja tietokanta integroidaan Melindaan osana Kansallinen metatietovaranto -hanketta. Jälkimmäiseen tosin liittyy paljon haasteita, eikä integrointi tapahdu vielä tämän vuoden aikana. Siirtyminen Voyager-järjestelmästä Aleph-järjestelmään ei ole helppoa johtuen musiikkiaineiston erityispiirteistä ja osakohdeluetteloinnista. Ongelmaksi ovat muodostuneet myös Violan auktoriteetit, jotka vaatisivat perusteellisen siivouksen.

Violan integroiminen Finnaan ja Melindaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tietokannan ylläpitäminen lopetettaisiin. Ainakin toistaiseksi on tarkoitus, että kaikki Kansalliskirjaston ylläpitämät tietokannat säilyvät itsenäisinä.

 

Miten tästä eteenpäin?

On selvää, että Viola on uudistuksen tarpeessa ja sen tulevaisuuteen liittyy paljon kysymysmerkkejä. Yhteisluetteloajatuksesta luopuminen saattaa Violan osalta olla välttämätöntä. Sen sijaan kansallisdiskografian kehittäminen ja kansallisen musiikkiaineiston selkeämpi esiin nostaminen voisi olla varteenotettava kehityssuunta.

Samalla tulisi kehittää keinoja tietokannan ajantasaisuuden ja kattavuuden parantamiseksi. Uusien tiedontuottajien houkutteleminen esimerkiksi suoraan julkaisijakentältä voisi rikastaa kirjastojen tuottamaa metadataa vaikkapa musiikkiaineiston kansikuvilla tai esittäjästä kertovalla tekstillä. Ennakkotietueet suoraan julkaisijoilta auttaisivat myös kansalliskokoelman kartuttamisessa ja aineiston karhuamisessa. Mutta avoimia kysymyksiä ja haasteita on paljon: Miten saisimme houkuteltua uusia tiedontuottajia? Miten heitä voidaan motivoida? Miten saadaan eri tahoja sitoutumaan tietojen tuottamiseen ja metadatan rikastamiseen? Millä tavoin meistä tulee pop?

Edessämme on paljon jännittäviä muutoksia. Tulevaisuus näyttää, tulevatko esimerkiksi Voyagerin korvaaminen uudella kirjastojärjestelmällä, luopuminen MARC21-formaatista ja RDA-kuvailustandardin käyttöönottaminen vaikuttamaan Violassa olevan metadatan parempaan hyödyntämiseen ja palvelun käytettävyyden parantamiseen. Ennen kuin tämä h-hetki tulee, voisimme kehitellä uusia mahdollisuuksia kansallisdiskografian sisältämän metadatan rikastamiseen ja etsiä uusia yhteistyökumppaneita.

 

Viitteet:

[1] Lisää Violan alkuvaiheista ja kehityksestä ks. esimerkiksi seuraavat artikkelit: Ikäheimo, Ulla: Viola-tietokanta aloittaa (Intervalli 1995: 3, s. 31), Kohti kansallisfonoteekkia (Intervalli 1997: 2, s. 15–16), VIOLA-uutisia (Intervalli 1997: 3, s. 37–38), FONOsta VIOLAan (Intervalli 2000: 1, s. 34–35).

[2] Elvytyshanke kesti vuoden 2011 kesään asti ja sen aikana mm. kartunnan luetteloinnin viive kurottiin kiinni (neljän luetteloijan lisävoimin).

[3] Kirjastoverkkopalvelut 2012: Vuosiraportti. Verkossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201302131814

[4] Katso: Ilva, Jyrki 2011: Mitä kuuluu, Arto? Tietolinja 2/2011. Verkossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201161074

 

Lisätietoja

Katerina Sornova, kirjastonhoitaja (Violan pääluetteloija)
Tapani Moisio, tietoasiantuntija (musiikin e-aineiston käsittely)

Kansalliskirjasto / Tutkimuskirjasto
PL 26 (Teollisuuskatu 23)
00014 HELSINGIN YLOPISTO
Sähköposti: etunimi.sukunimi[at]helsinki.fi