Äänikuvaa luonnehtivien adjektiivien merkitykset ja rakenne Hifimaailma-lehden vuoden 2010 kuunteluarvioissa
Antikainen, Jaakko (2013-01-07)
Äänikuvaa luonnehtivien adjektiivien merkitykset ja rakenne Hifimaailma-lehden vuoden 2010 kuunteluarvioissa
Antikainen, Jaakko
(07.01.2013)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201301071048
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201301071048
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee adjektiiveja ja kuvailevia sanaliittoja, joilla on luonnehdittu äänen
tilavaikutelman eli äänikuvan välittymistä hifilaitteiden kuunteluarviossa. Adjektiivisia
muodosteita tarkastellaan niiden merkityksen, rakenteen ja käyttötaajuuden kannalta.
Tutkimuksesta käy myös ilmi äänikuvan käsitteeseen liittyviä merkityskenttiä ja ominaisuuksia.
Aineiston 116 adjektiivista muodostetta (360 esiintymää) on kerätty vuoden
2010 Hifimaailma-lehden vuosikerrasta sekä Hifimaailman kuuntelutermit -listauksesta.
Tutkimuksen perusteella äänikuvan ominaisuuksia ovat paikallistuminen, mitat, koostumus,
läsnäolon tunne, yleisluonne sekä täsmällisyys. Täsmällisyyttä kuvaavia adjektiivimuodosteita
esiintyy aineistossa eniten. Adjektiiveista hahmottuu sekä synonyymisiä
pesyeitä että näiden vastakohtia. Moderatiivisuutta ilmaisevia muodosteita on runsaasti.
Merkitykseltään negatiivisia muodosteita on ainoastaan yksi neljäsosa kaikista esiintymistä.
Negatiivisten muodosteiden välttäminen on arviointikielen erityispiirre.
Aineiston adjektiivimuodosteista suurin osa on adjektiivijohdoksia sekä sanaliittoja. Vähiten
on jakamattomia perusadjektiiveja sekä yhdysadjektiiveja. Tutkimuksen perusteella
perusadjektiivit ovat aineistossa vakiintuneimpia ja monikäyttöisimpiä, sanaliitot vastaavasti
satunnaisimpia muodosteita. Vierasperäisiä aineksia on käytetty vähän: alle 15
prosenttia kaikista muodosteista sisältää lainaperäistä ainesta.
Arvioijilla on omat suosikkiterminsä, mutta myös vaihtelevia, vähemmän termimäisiä
muodosteita käytetään. Äänikuva syntyy kuuloaistimuksesta, mutta sen kuvailemiseen
käytetään metaforien kautta muitakin aisteja; mielikuvan voi välittää myös kuvana tai
tunteena. Äänikuvan voidaan esimerkiksi luonnehtia olevan kuin maalaus. Läsnäolon
tunnetta voidaan kuvata lavalta syliin työntyväksi laulajaksi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hifialan arviointikieli muistuttaa muita arviointikieliä
ja esimerkiksi viinikieltä. Suuri osa sanastosta on lainattu yleiskielestä,
mutta osalle termeistä on kehittynyt oma eriytynyt erikoiskielinen merkityksensä. Adjektiivien
monipuolisen käytön ja vastakohtasuhteiden kautta rakentuu laajoja merkityskenttiä,
joiden rajat eivät ole aina helposti määriteltävissä. Hifialalla olisi tarvetta sanastotyölle,
sillä termejä selventävää materiaalia on nykyisellään vähän. Olemassa olevat
termien määritelmät eivät ole terminologisesti oikeaoppisia.
tilavaikutelman eli äänikuvan välittymistä hifilaitteiden kuunteluarviossa. Adjektiivisia
muodosteita tarkastellaan niiden merkityksen, rakenteen ja käyttötaajuuden kannalta.
Tutkimuksesta käy myös ilmi äänikuvan käsitteeseen liittyviä merkityskenttiä ja ominaisuuksia.
Aineiston 116 adjektiivista muodostetta (360 esiintymää) on kerätty vuoden
2010 Hifimaailma-lehden vuosikerrasta sekä Hifimaailman kuuntelutermit -listauksesta.
Tutkimuksen perusteella äänikuvan ominaisuuksia ovat paikallistuminen, mitat, koostumus,
läsnäolon tunne, yleisluonne sekä täsmällisyys. Täsmällisyyttä kuvaavia adjektiivimuodosteita
esiintyy aineistossa eniten. Adjektiiveista hahmottuu sekä synonyymisiä
pesyeitä että näiden vastakohtia. Moderatiivisuutta ilmaisevia muodosteita on runsaasti.
Merkitykseltään negatiivisia muodosteita on ainoastaan yksi neljäsosa kaikista esiintymistä.
Negatiivisten muodosteiden välttäminen on arviointikielen erityispiirre.
Aineiston adjektiivimuodosteista suurin osa on adjektiivijohdoksia sekä sanaliittoja. Vähiten
on jakamattomia perusadjektiiveja sekä yhdysadjektiiveja. Tutkimuksen perusteella
perusadjektiivit ovat aineistossa vakiintuneimpia ja monikäyttöisimpiä, sanaliitot vastaavasti
satunnaisimpia muodosteita. Vierasperäisiä aineksia on käytetty vähän: alle 15
prosenttia kaikista muodosteista sisältää lainaperäistä ainesta.
Arvioijilla on omat suosikkiterminsä, mutta myös vaihtelevia, vähemmän termimäisiä
muodosteita käytetään. Äänikuva syntyy kuuloaistimuksesta, mutta sen kuvailemiseen
käytetään metaforien kautta muitakin aisteja; mielikuvan voi välittää myös kuvana tai
tunteena. Äänikuvan voidaan esimerkiksi luonnehtia olevan kuin maalaus. Läsnäolon
tunnetta voidaan kuvata lavalta syliin työntyväksi laulajaksi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hifialan arviointikieli muistuttaa muita arviointikieliä
ja esimerkiksi viinikieltä. Suuri osa sanastosta on lainattu yleiskielestä,
mutta osalle termeistä on kehittynyt oma eriytynyt erikoiskielinen merkityksensä. Adjektiivien
monipuolisen käytön ja vastakohtasuhteiden kautta rakentuu laajoja merkityskenttiä,
joiden rajat eivät ole aina helposti määriteltävissä. Hifialalla olisi tarvetta sanastotyölle,
sillä termejä selventävää materiaalia on nykyisellään vähän. Olemassa olevat
termien määritelmät eivät ole terminologisesti oikeaoppisia.