Narratiivisuus ja referointi selkokielisissä tietokirjoissa
Kuusisto, Annika (2012-09-17)
Narratiivisuus ja referointi selkokielisissä tietokirjoissa
Kuusisto, Annika
(17.09.2012)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209178091
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209178091
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Selkokielisten tietokirjojen kerronnan käytänteet eroavat yleiskielisen tietokirjallisuuden
käytänteistä. Tutkielma käsittelee selkokielisten tietokirjojen sisältämää narratiivisuutta
ja referointia, jotka molemmat ovat keskeisiä selkotietokirjoissa käytettyjä
tiedonvälityksen ja kerronnan keinoja. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista
narratiivisuus ja referointi selkotietokirjoissa on. Samoin tavoitteena on tuoda esiin
narratiivisuuden ja referoinnin funktioita tutkitussa aineistossa. Aineisto koostuu neljän
tietokirjan yhteensä kahdeksasta tietoartikkelista. Tietokirjat ovat nimeltään Suomalaisia
suurmiehiä (2000), Suomalaisia urheilijoita (2000), Suomalaisia taiteilijoita (2004) ja
Suomalaisia suurnaisia (2008). Työssä on mukana myös tietokirjoja kirjoittaneiden
selkotietokirjailijoiden haastattelut. Näin valaistaan muun muassa kirjailijoiden omia
lähtökohtia käyttää referointia ja narratiivisuutta tiedonvälityksessä ja kerronnassa.
Tutkimus voidaan luokitella tekstintutkimuksen ja selkokielen tutkimuksen alaan. Työ ei
ole puhtaasti kielitieteellinen vaan lähestyy usein varsinkin kirjallisuudentutkimuksen
teemoja, kun aineistoa tarkastellaan myös kertomisen tutkimuksen näkökulmasta. Työ
on menetelmältään pääosin laadullista tutkimusta. Keskeisiä teoreettisia lähteitä työssä
ovat selkokielen osalta erilaiset kokoomateokset ja Auli Kulkki-Niemisen tutkimukset.
Referoinnin käsittelyssä tukeudutaan erityisesti Kaija Kuiriin. Narratiivisuuden osalta
moni lähde on kirjallisuustieteen alalta.
Tutkimus osoittaa, että selkotietokirjojen artikkelit sisältävät paljon niin narratiivista
ainesta kuin erilaisia referaattejakin. Narratiivisuus näkyy muun muassa
selkoartikkelien rakentamissa elämänmittaisissa tarinoissa, elämäntarinoiden sisäisissä
kertomuksissa, kertojaratkaisuissa ja runsaassa imperfektin käytössä. Referoinnin tavat
ja lajit ovat moninaisia. Artikkelit sisältävät suuren määrän varsinkin henkilöhahmojen
puheen ja ajatuksen referaatteja.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että narratiivisuudella tuetaan erityisesti
selkokielisyyden edellyttämää ymmärrettävyyttä ja havainnollista esittämistapaa.
Referoinnilla taas tavoitellaan varsinkin selkeyttä, elämyksellisyyttä, henkilöhahmojen
elävyyttä, vakuuttavuutta ja aitoutta. Selkotietokirjailijoiden haastatteluvastaukset
tukevat aineiston analyysin tuloksia. Kirjailijat ajattelevat, että referointi ja
narratiivisuus auttavat sekä tiedon välittymisessä että elämysten tuottamisessa.
käytänteistä. Tutkielma käsittelee selkokielisten tietokirjojen sisältämää narratiivisuutta
ja referointia, jotka molemmat ovat keskeisiä selkotietokirjoissa käytettyjä
tiedonvälityksen ja kerronnan keinoja. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista
narratiivisuus ja referointi selkotietokirjoissa on. Samoin tavoitteena on tuoda esiin
narratiivisuuden ja referoinnin funktioita tutkitussa aineistossa. Aineisto koostuu neljän
tietokirjan yhteensä kahdeksasta tietoartikkelista. Tietokirjat ovat nimeltään Suomalaisia
suurmiehiä (2000), Suomalaisia urheilijoita (2000), Suomalaisia taiteilijoita (2004) ja
Suomalaisia suurnaisia (2008). Työssä on mukana myös tietokirjoja kirjoittaneiden
selkotietokirjailijoiden haastattelut. Näin valaistaan muun muassa kirjailijoiden omia
lähtökohtia käyttää referointia ja narratiivisuutta tiedonvälityksessä ja kerronnassa.
Tutkimus voidaan luokitella tekstintutkimuksen ja selkokielen tutkimuksen alaan. Työ ei
ole puhtaasti kielitieteellinen vaan lähestyy usein varsinkin kirjallisuudentutkimuksen
teemoja, kun aineistoa tarkastellaan myös kertomisen tutkimuksen näkökulmasta. Työ
on menetelmältään pääosin laadullista tutkimusta. Keskeisiä teoreettisia lähteitä työssä
ovat selkokielen osalta erilaiset kokoomateokset ja Auli Kulkki-Niemisen tutkimukset.
Referoinnin käsittelyssä tukeudutaan erityisesti Kaija Kuiriin. Narratiivisuuden osalta
moni lähde on kirjallisuustieteen alalta.
Tutkimus osoittaa, että selkotietokirjojen artikkelit sisältävät paljon niin narratiivista
ainesta kuin erilaisia referaattejakin. Narratiivisuus näkyy muun muassa
selkoartikkelien rakentamissa elämänmittaisissa tarinoissa, elämäntarinoiden sisäisissä
kertomuksissa, kertojaratkaisuissa ja runsaassa imperfektin käytössä. Referoinnin tavat
ja lajit ovat moninaisia. Artikkelit sisältävät suuren määrän varsinkin henkilöhahmojen
puheen ja ajatuksen referaatteja.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että narratiivisuudella tuetaan erityisesti
selkokielisyyden edellyttämää ymmärrettävyyttä ja havainnollista esittämistapaa.
Referoinnilla taas tavoitellaan varsinkin selkeyttä, elämyksellisyyttä, henkilöhahmojen
elävyyttä, vakuuttavuutta ja aitoutta. Selkotietokirjailijoiden haastatteluvastaukset
tukevat aineiston analyysin tuloksia. Kirjailijat ajattelevat, että referointi ja
narratiivisuus auttavat sekä tiedon välittymisessä että elämysten tuottamisessa.