Lissabonin sopimuksen vaikutus EU:n yhdennetyn rajaturvallisuuden kehittymiseen : uusia aseita integraatiolle?
Simola, Mikko (2012-04)
Simola, Mikko
Strategian laitos
Strategia
Esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 64
04 / 2012
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201206186044
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201206186044
Tiivistelmä
Euroopan unionin (EU) perussopimuksia muuttanut Lissabonin sopimus astui voimaan
1.12.2009. Sopimus pyrkii antamaan EU:lle oikeudellisen kehyksen ja välineet, joita se tarvitsee
vastatessaan yhteisiin turvallisuushaasteisiin. EU:n yhdennetty rajaturvallisuus määriteltiin
ja hyväksyttiin neuvoston päätelmissä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella joulukuussa
2006. Lissabonin sopimuksen vaikutusta yhdennetyn rajaturvallisuuden edelleen kehittämiselle
EU:n sisäisen turvallisuuden osana on tutkittu tieteellisesti vähän. Rajaturvallisuus on
ollut terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälistymisen myötä yksi tärkeimmistä
EU:n oikeus- ja sisäasioiden sektoreista 1990-luvun lopulta saakka.
Valtiot luovat instituutioita maksimoidakseen yhteisistä eduista saatavan hyödyn. Liberaalin
institutionalismin keskeisenä tutkimuskohteena on läntinen integraatio ja integraatioprosessin
selittäminen. Lissabonin sopimus integraation osana yhdistää tämän tutkimuksen liberaalin
institutionalismin näkökulmaan. Tämä tutkimus on kartoittava laadullinen tutkimus. Metodiksi
valittiin asiakirjoihin perustuva sisällön analyysi sekä täydentävät teemahaastattelut.
Kirjallinen tutkimusaineisto koottiin EU:n strategioista ja poliittisista toimintaohjelmista.
Haastateltaviksi henkilöiksi valittiin EU:n rajaturvallisuuspolitiikan valmisteluprosessissa ja
yhteiseurooppalaisten rajaturvallisuusoperaatioiden kehittämisessä mukana olevia EU-virkamiehiä.
Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että Lissabonin sopimus mahdollistaa EUtasolla
laajemman ja koordinoidumman toiminnan sisäisen turvallisuuden parantamiseksi. Nyt
rajavalvonnalla voidaan vaikuttaa kaikkiin sisäisen turvallisuuden uhkiin eikä pelkästään niihin,
jotka aiemmin kuuluivat EU:n ensimmäisen pilarin yhteisöasioiden alueelle. Yhteiseurooppalaisista
operaatioista ja EU:n koordinoimista teknologiaa hyödyntävistä hankkeista
saadut tulokset osoittavat EU:n yhdennetyn rajaturvallisuuden soveltuvan kansainvälisen,
rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan. Neuvoston yhteyteen Lissabonin sopimuksella perustetun
sisäisen turvallisuuden pysyvän komitean toiminnalla lisätään EU:n pysyväisvirastojen
ja eri viranomaisten toiminnan tehokkuutta sekä kehitetään sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden
politiikkojen välisiä synergiaetuja kattavien mekanismien luomiseksi erityisesti riskien ja
uhkien arvioimiseksi.
EU:n luomien puitteiden kautta voidaan todeta saavutettavan yksittäisiä jäsenvaltioita paremmat
edellytykset rajavalvonnan, viisumipolitiikan, maahanmuuttovirtojen hallinnan ja rikostorjunnan
alojen väliselle yhteistyölle. Henkilöiden liikkuvuuden alalla EU voi Lissabonin
sopimuksen myötä tarkastella muuttoliikkeen hallintaa ja rikollisuuden torjuntaa yhdennettyyn
rajaturvallisuuteen kuuluvina rinnakkaisina tavoitteina.
1.12.2009. Sopimus pyrkii antamaan EU:lle oikeudellisen kehyksen ja välineet, joita se tarvitsee
vastatessaan yhteisiin turvallisuushaasteisiin. EU:n yhdennetty rajaturvallisuus määriteltiin
ja hyväksyttiin neuvoston päätelmissä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella joulukuussa
2006. Lissabonin sopimuksen vaikutusta yhdennetyn rajaturvallisuuden edelleen kehittämiselle
EU:n sisäisen turvallisuuden osana on tutkittu tieteellisesti vähän. Rajaturvallisuus on
ollut terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälistymisen myötä yksi tärkeimmistä
EU:n oikeus- ja sisäasioiden sektoreista 1990-luvun lopulta saakka.
Valtiot luovat instituutioita maksimoidakseen yhteisistä eduista saatavan hyödyn. Liberaalin
institutionalismin keskeisenä tutkimuskohteena on läntinen integraatio ja integraatioprosessin
selittäminen. Lissabonin sopimus integraation osana yhdistää tämän tutkimuksen liberaalin
institutionalismin näkökulmaan. Tämä tutkimus on kartoittava laadullinen tutkimus. Metodiksi
valittiin asiakirjoihin perustuva sisällön analyysi sekä täydentävät teemahaastattelut.
Kirjallinen tutkimusaineisto koottiin EU:n strategioista ja poliittisista toimintaohjelmista.
Haastateltaviksi henkilöiksi valittiin EU:n rajaturvallisuuspolitiikan valmisteluprosessissa ja
yhteiseurooppalaisten rajaturvallisuusoperaatioiden kehittämisessä mukana olevia EU-virkamiehiä.
Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että Lissabonin sopimus mahdollistaa EUtasolla
laajemman ja koordinoidumman toiminnan sisäisen turvallisuuden parantamiseksi. Nyt
rajavalvonnalla voidaan vaikuttaa kaikkiin sisäisen turvallisuuden uhkiin eikä pelkästään niihin,
jotka aiemmin kuuluivat EU:n ensimmäisen pilarin yhteisöasioiden alueelle. Yhteiseurooppalaisista
operaatioista ja EU:n koordinoimista teknologiaa hyödyntävistä hankkeista
saadut tulokset osoittavat EU:n yhdennetyn rajaturvallisuuden soveltuvan kansainvälisen,
rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan. Neuvoston yhteyteen Lissabonin sopimuksella perustetun
sisäisen turvallisuuden pysyvän komitean toiminnalla lisätään EU:n pysyväisvirastojen
ja eri viranomaisten toiminnan tehokkuutta sekä kehitetään sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden
politiikkojen välisiä synergiaetuja kattavien mekanismien luomiseksi erityisesti riskien ja
uhkien arvioimiseksi.
EU:n luomien puitteiden kautta voidaan todeta saavutettavan yksittäisiä jäsenvaltioita paremmat
edellytykset rajavalvonnan, viisumipolitiikan, maahanmuuttovirtojen hallinnan ja rikostorjunnan
alojen väliselle yhteistyölle. Henkilöiden liikkuvuuden alalla EU voi Lissabonin
sopimuksen myötä tarkastella muuttoliikkeen hallintaa ja rikollisuuden torjuntaa yhdennettyyn
rajaturvallisuuteen kuuluvina rinnakkaisina tavoitteina.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]