Jatkuvan neuvottelun periaate Rajavartiolaitoksessa
Kivelä, Juha (2012-04)
Kivelä, Juha
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 64
04 / 2012
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201206156022
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201206156022
Tiivistelmä
Rajavartiolaitoksen monipuolinen tehtäväkenttä sekä koko valtakunnan alueelle ulottuva
haastava toimintaympäristö yhdistettynä laajaan henkilöstörakenteeseen edellyttävät palvelussuhteen
ehdoilta paljon. Rajavartiolaitoksessa työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen välistä
vuorovaikutussuhdetta ja sen lopputuotteena syntyviä virastokohtaisia palvelussuhteen ehtoja
on avoimesti kritisoitu. Vuorovaikutussuhteen kehittäminen on kuitenkin koettu tärkeäksi
ja ratkaisua ongelmiin on haettu viraston ulkopuolisellakin avulla. Yhdeksi keinoksi neuvottelu-
ja sopimustoiminnan kehittämiseksi on usein mainittu jatkuvan neuvottelun periaate.
Jatkuvan neuvottelun periaate on käsitteenä epäselvä, eikä sitä ole aikaisemmin määritetty
tarkkarajaisesti.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää fenomenografisen tutkimusmetodin avulla Rajavartiolaitoksen
neuvotteluosapuolten käsitykset paikallisesta sopimisesta ja jatkuvan neuvottelun
periaatteesta. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen: miten jatkuvan neuvottelun
periaate ymmärretään Rajavartiolaitoksessa? Tukemaan ilmiön selvittämistä tutkimuksessa
muodostetaan paikallisen sopimisen teoreettinen viitekehys. Tärkeimpänä tutkimusaineiston
hankintamenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua.
Tutkimuksen mukaan Rajavartiolaitoksen neuvotteluosapuolet ymmärtävät jatkuvan neuvottelun
periaatteen osapuolten välisenä aktiivisena vuorovaikutussuhteena, jonka painopiste
on varsinaisten virkaehtosopimusneuvotteluiden ulkopuolella. Periaatteen avulla valmistaudutaan
varsinaisiin virkaehtosopimusneuvotteluihin sekä parannetaan virkaehtosopimuksiin
liittyvää soveltamis- ja tulkintamenettelyä. Tutkimus osoittaa, että käsitykset jatkuvan
neuvottelun periaatteen taustalla olevasta paikallisen sopimisen kokonaisuudesta vaihtelevat. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että neuvotteluosapuolilla on tällä hetkellä käsissään
kaikki elementit jatkuvan neuvottelun periaatteen toteuttamiseen, mutta jostain syystä
vuorovaikutussuhdetta ei ole saatu toimimaan osapuolia tyydyttävällä tavalla. Tutkimuksessa
esille tulleet erot käsityksissä paikallisesta sopimisesta ja jatkuvan neuvottelun periaatteesta
ovat todennäköisesti osasyynä tähän. Tutkimuksessa muodostunut kokonaisuus jatkuvan
neuvottelun periaatteesta antaa kuitenkin hyvän lähtökohdan vuorovaikutussuhteen kehittämiselle.
Tutkimuksen muodostama kokonaisuus ja tutkimuksen aikana hankittu laaja
haastatteluaineisto luo pohjan neuvotteluosapuolten välisessä vuorovaikutussuhteessa olevien
ongelmien kartoittamiselle ja vuorovaikutussuhteen kehittämiselle.
haastava toimintaympäristö yhdistettynä laajaan henkilöstörakenteeseen edellyttävät palvelussuhteen
ehdoilta paljon. Rajavartiolaitoksessa työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen välistä
vuorovaikutussuhdetta ja sen lopputuotteena syntyviä virastokohtaisia palvelussuhteen ehtoja
on avoimesti kritisoitu. Vuorovaikutussuhteen kehittäminen on kuitenkin koettu tärkeäksi
ja ratkaisua ongelmiin on haettu viraston ulkopuolisellakin avulla. Yhdeksi keinoksi neuvottelu-
ja sopimustoiminnan kehittämiseksi on usein mainittu jatkuvan neuvottelun periaate.
Jatkuvan neuvottelun periaate on käsitteenä epäselvä, eikä sitä ole aikaisemmin määritetty
tarkkarajaisesti.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää fenomenografisen tutkimusmetodin avulla Rajavartiolaitoksen
neuvotteluosapuolten käsitykset paikallisesta sopimisesta ja jatkuvan neuvottelun
periaatteesta. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen: miten jatkuvan neuvottelun
periaate ymmärretään Rajavartiolaitoksessa? Tukemaan ilmiön selvittämistä tutkimuksessa
muodostetaan paikallisen sopimisen teoreettinen viitekehys. Tärkeimpänä tutkimusaineiston
hankintamenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua.
Tutkimuksen mukaan Rajavartiolaitoksen neuvotteluosapuolet ymmärtävät jatkuvan neuvottelun
periaatteen osapuolten välisenä aktiivisena vuorovaikutussuhteena, jonka painopiste
on varsinaisten virkaehtosopimusneuvotteluiden ulkopuolella. Periaatteen avulla valmistaudutaan
varsinaisiin virkaehtosopimusneuvotteluihin sekä parannetaan virkaehtosopimuksiin
liittyvää soveltamis- ja tulkintamenettelyä. Tutkimus osoittaa, että käsitykset jatkuvan
neuvottelun periaatteen taustalla olevasta paikallisen sopimisen kokonaisuudesta vaihtelevat. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että neuvotteluosapuolilla on tällä hetkellä käsissään
kaikki elementit jatkuvan neuvottelun periaatteen toteuttamiseen, mutta jostain syystä
vuorovaikutussuhdetta ei ole saatu toimimaan osapuolia tyydyttävällä tavalla. Tutkimuksessa
esille tulleet erot käsityksissä paikallisesta sopimisesta ja jatkuvan neuvottelun periaatteesta
ovat todennäköisesti osasyynä tähän. Tutkimuksessa muodostunut kokonaisuus jatkuvan
neuvottelun periaatteesta antaa kuitenkin hyvän lähtökohdan vuorovaikutussuhteen kehittämiselle.
Tutkimuksen muodostama kokonaisuus ja tutkimuksen aikana hankittu laaja
haastatteluaineisto luo pohjan neuvotteluosapuolten välisessä vuorovaikutussuhteessa olevien
ongelmien kartoittamiselle ja vuorovaikutussuhteen kehittämiselle.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]