Kompleksisuusteoreettinen näkökulma viranomaisten yhteistoimintaan
Räsänen, Topi (2011-05)
Räsänen, Topi
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 1
05 / 2011
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202161408
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202161408
Tiivistelmä
Viime vuosikymmeninä tapahtunut globaali kehitys on tehnyt maailmastamme yhä monimutkaisemman
ja nopeammin muuttuvan ympäristön. Teknologinen kehitys tukee muutosta mahdollistamalla
valtavien informaatiovirtojen liikkumisen. Ihmiset ja organisaatiot verkostoituvat
ja muodostavat yhä monimutkaisempia riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita. Kompleksisuus
on noussut erääksi keskeiseksi tätä aikakautta kuvaavaksi käsitteeksi. Yhteistoiminta on ollut perinteinen toimintamalli viranomaistemme keskuudessa. Viime vuosien
taloudellinen kehitys on korostanut yhteistoiminnan merkitystä. Viranomaisten yhteistoiminta
voidaankin nähdä erilaisten toimijoiden välisenä monimutkaisina riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteiden
verkostona. Tämä tutkimus tarkastelee viranomaisten yhteistoimintaa
kompleksisuusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää yhteistoimintailmiötä
johtamisen näkökulmasta, sekä luoda teoreettista perustaa sen myöhemmälle
empiiriselle tarkastelulle. Tutkimuksen pääkäsitteet ovat johtaminen, yhteistoiminta ja kompleksisuus. Nämä termit
ohjasivat myös aineiston hankintaa. Aineiston hankinnassa käytettiin apuna bibliometristä
sitaatioanalyysiä. Aineistossa korostuvat pääasiassa erilaiset modernin organisaatioanalyysin
mukaiset organisaatio- ja johtamisteoriat. Tutkimuksen tulokset paljastavat kompleksisessa yhteistoimintajärjestelmässä vaikuttavia
ilmiöitä ja tarpeita. Keskeisimmät havainnot olivat seuraavat: Yhteistoimintajärjestelmä voidaan
nähdä kompleksisena järjestelmänä osana yhteiskunnan isompaa turvallisuusjärjestelmää.
Yhteistoimintajärjestelmän tarkoituksena on hallita turvallisuusjärjestelmän väleihin
sijoittuvia uhkia, jotka koskevat samanaikaisesti useita eri toimijoita. Yhteistoimintajärjestelmässä
korostuu sen jatkuva muutos, sekä vahva tarve itseorganisaatioon. Järjestelmän kehityskulku
johtaa kohti osien välisten suhteiden tiivistymistä, mutta ei kuitenkaan kohti täydellistä
fuusioitumista. Toiminnan kehittyminen edellyttää erityisesti luottamusta, jatkuvuutta ja
yhteistä näkemystä toiminnan rationaalisuudesta. Johtamisessa korostuu innovatiivisuus ja
muutoskyky, sekä kaikkien organisaatiotasojen kyky havainnoida ympäristöä ja tehdä päätöksiä. Tutkimuksen aineiston analyysin perusteella paljastui, että kompleksisesta yhteistoimintajärjestelmästä
nousee esiin selkeitä ilmiöitä ja tarpeita, jotka tulee huomioida yhteistoimintaa
johdettaessa. Keskeisten tulosten perusteella tutkimus antaa näkökulmia nykyaikaisessa yhteiskunnassa
tapahtuvan yhteistoiminnan johtamiselle. Tutkimus luo myös uuden teoreettisen
näkökulman viranomaisten yhteistoiminnan tarkasteluun.
ja nopeammin muuttuvan ympäristön. Teknologinen kehitys tukee muutosta mahdollistamalla
valtavien informaatiovirtojen liikkumisen. Ihmiset ja organisaatiot verkostoituvat
ja muodostavat yhä monimutkaisempia riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita. Kompleksisuus
on noussut erääksi keskeiseksi tätä aikakautta kuvaavaksi käsitteeksi.
taloudellinen kehitys on korostanut yhteistoiminnan merkitystä. Viranomaisten yhteistoiminta
voidaankin nähdä erilaisten toimijoiden välisenä monimutkaisina riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteiden
verkostona. Tämä tutkimus tarkastelee viranomaisten yhteistoimintaa
kompleksisuusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää yhteistoimintailmiötä
johtamisen näkökulmasta, sekä luoda teoreettista perustaa sen myöhemmälle
empiiriselle tarkastelulle.
ohjasivat myös aineiston hankintaa. Aineiston hankinnassa käytettiin apuna bibliometristä
sitaatioanalyysiä. Aineistossa korostuvat pääasiassa erilaiset modernin organisaatioanalyysin
mukaiset organisaatio- ja johtamisteoriat.
ilmiöitä ja tarpeita. Keskeisimmät havainnot olivat seuraavat: Yhteistoimintajärjestelmä voidaan
nähdä kompleksisena järjestelmänä osana yhteiskunnan isompaa turvallisuusjärjestelmää.
Yhteistoimintajärjestelmän tarkoituksena on hallita turvallisuusjärjestelmän väleihin
sijoittuvia uhkia, jotka koskevat samanaikaisesti useita eri toimijoita. Yhteistoimintajärjestelmässä
korostuu sen jatkuva muutos, sekä vahva tarve itseorganisaatioon. Järjestelmän kehityskulku
johtaa kohti osien välisten suhteiden tiivistymistä, mutta ei kuitenkaan kohti täydellistä
fuusioitumista. Toiminnan kehittyminen edellyttää erityisesti luottamusta, jatkuvuutta ja
yhteistä näkemystä toiminnan rationaalisuudesta. Johtamisessa korostuu innovatiivisuus ja
muutoskyky, sekä kaikkien organisaatiotasojen kyky havainnoida ympäristöä ja tehdä päätöksiä.
nousee esiin selkeitä ilmiöitä ja tarpeita, jotka tulee huomioida yhteistoimintaa
johdettaessa. Keskeisten tulosten perusteella tutkimus antaa näkökulmia nykyaikaisessa yhteiskunnassa
tapahtuvan yhteistoiminnan johtamiselle. Tutkimus luo myös uuden teoreettisen
näkökulman viranomaisten yhteistoiminnan tarkasteluun.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]