Jääkärikomppanian taisteluharjoituksen fyysinen kuormittavuus ja kuormituksen vaikutus suorituskykyyn
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 1
05 / 2011
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202141376
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202141376
Tiivistelmä
Puolustusvoimien koulutuksen tärkein päämäärä on tuottaa riittävän fyysisen suorituskyvyn
omaavia joukkoja sodan ajan reserviksi. Nykyaikaisessa sodankäynnissä taistelijoille asetetut
fyysiset vaatimukset ovat lisääntyneet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että taistelijan
suorituskyky voi laskea taisteluiden aikana huomattavasti. Sotilastehtävien fysiologisia vasteita
on tutkittu kansainvälisesti varsin paljon. Puolustusvoimissa on todettu, että taistelijan
kuormittumista erityyppisissä tilanteissa pitää tutkia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää viikon kestävän, rakennetulla alueella toteutettavan
Jääkärikomppanian joukkokoulutuskauden taisteluharjoituksen fyysistä kuormittavuutta
ja vaikutuksia sotilaiden suorituskykyyn. Erityisesti tutkimuksella pyritään selvittämään
harjoituksen vaikutusta sotilaiden kehon koostumukseen ja isometriseen maksimivoiman
tuottoon. Muita tarkasteltavia kohteita on sydämen autonominen säätely. Tutkimukseen osallistui 23 miessotilasta (ikä 20 ± 1.5 vuotta, pituus 1.80 ± 0.08 m, paino
75.9 ± 11.0 kg, BMI 23.3 ± 2.8) (keskiarvo ± keskihajonta). Tutkimuksen koehenkilöt suorittivat
varusmiespalvelustaan Kaartin Jääkärirykmentin 3.JK:ssa toukokuussa 2010.
Koehenkilöiden maksimivoima ja kehon antropometria mitattiin ennen ja jälkeen taisteluharjoituksen.
Sykemittausta suoritettiin koko harjoituksen ajan. Tutkimuksen päälöydös oli, että koehenkilöiden kehon keskimääräinen rasvamassa ja rasvaprosentti
laskivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p<0.01) ja yläraajojen maksimivoimantuotto
aleni merkitsevästi (p=0.05) Tutkimuksen tulokset osoittavat, että viiden vuorokauden taisteluharjoitus ei vaikuta olennaisesti
joukon suorituskykyyn ja kykyyn selviytyä taistelutehtävissä. Harjoitus kuitenkin vaikuttaa
taistelijoiden kehon koostumukseen ja maksimaaliseen voimantuottoon.
omaavia joukkoja sodan ajan reserviksi. Nykyaikaisessa sodankäynnissä taistelijoille asetetut
fyysiset vaatimukset ovat lisääntyneet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että taistelijan
suorituskyky voi laskea taisteluiden aikana huomattavasti. Sotilastehtävien fysiologisia vasteita
on tutkittu kansainvälisesti varsin paljon. Puolustusvoimissa on todettu, että taistelijan
kuormittumista erityyppisissä tilanteissa pitää tutkia.
Jääkärikomppanian joukkokoulutuskauden taisteluharjoituksen fyysistä kuormittavuutta
ja vaikutuksia sotilaiden suorituskykyyn. Erityisesti tutkimuksella pyritään selvittämään
harjoituksen vaikutusta sotilaiden kehon koostumukseen ja isometriseen maksimivoiman
tuottoon. Muita tarkasteltavia kohteita on sydämen autonominen säätely.
75.9 ± 11.0 kg, BMI 23.3 ± 2.8) (keskiarvo ± keskihajonta). Tutkimuksen koehenkilöt suorittivat
varusmiespalvelustaan Kaartin Jääkärirykmentin 3.JK:ssa toukokuussa 2010.
Koehenkilöiden maksimivoima ja kehon antropometria mitattiin ennen ja jälkeen taisteluharjoituksen.
Sykemittausta suoritettiin koko harjoituksen ajan.
laskivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p<0.01) ja yläraajojen maksimivoimantuotto
aleni merkitsevästi (p=0.05)
joukon suorituskykyyn ja kykyyn selviytyä taistelutehtävissä. Harjoitus kuitenkin vaikuttaa
taistelijoiden kehon koostumukseen ja maksimaaliseen voimantuottoon.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]