Kunnossa kassulle -pilottihankkeen vaikutukset asevelvollisten fyysiselle kunnolle
Kantola, Mika (2010-04)
Kantola, Mika
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 62
04 / 2010
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201101045
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201101045
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kunnossa Kassulle -pilottihankkeen vaikutukset
fyysiseen kuntoon, hankkeen kehittämistarpeet ja jatkotoimenpiteet. Tässä tutkimuksessa
pyrittiin selvittämään kutsuntaikäisten kuntoa ja liikunta-aktiivisuutta.
Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin
hankkeen toteuttajien suorittamista kuntotesteistä ja kyselyistä. Kyselyt sisälsivät
sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tulosten analysoinnissa käytettiin
osittain tilastollista analyysimenetelmää, jonka avulla haettiin vastaus asetettuihin tutkimusongelmiin.
Tutkimus sisälsi myös kirjallisten ja sähköisten lähteiden sisällön analysointia
sekä Kunnossa Kassulle – pilottihankkeen tutkimustulosten esittelyn ja analysoinnin.
Tutkimuksen pääongelmana oli: Miten Kunnossa Kassulle-pilottihanke vaikutti heikkokuntoisten
fyysiseen kuntoon ennen varusmiespalvelusta? Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin,
miten Kunnossa Kassulle-pilottihanke vaikutti heikkokuntoisten kestävyyteen ja lihaskuntoon
ennen varusmiespalvelusta sekä millainen hankkeen kyselyyn vastanneiden liikuntaaktiivisuus
oli?
Tutkimuksen tulokset osoittivat, etteivät heikkokuntoisten nuorten kestävyyskunto (ka.
2162 vs. 2272 metriä, p = 0,087) eikä selkälihastestin tulokset (ka. 50 vs. 56 suoritusta, p =
0,065) ole merkittävästi kehittyneet lähtötasoon verrattaessa. Lihaskunto parantui erittäin
merkittävästi istumaannousutestin tuloksien osalta (ka. 15 vs. 30 suoritusta, p<0,001) ja
heikentyi merkittävästi (ka. 29 vs. 21 suoritusta, p<0,005) etunojapunnerrustestin tuloksien
osalta. Kohderyhmäläisistä 40 % on riittävän aktiivisia liikkumaan, mikäli vaatimuksena
pidetään vähintään neljää liikuntakertaa viikossa eikä lihaskuntoharjoituksia ole erikseen
kysytty.
Kuntotestien tulokset eivät parantuneet merkittävästi, joka saattaa viitata siihen, että harjoittelu
ei ole ollut määrällisesti eikä laadullisesti riittävää. Niin sanottujen tehoharjoitusten
puute näkyy varmasti maksimaalisessa testissä, jota 12 minuutin juoksutesti mittaa. Lihaskuntotestin
liikkeiden osalta testaajat ovat saattaneet hyväksyä esimerkiksi toisessa testissä
epäpuhtaampia suorituksia kuin toisessa, mikä saattoi aiheuttaa testitulosten systemaattista
virhettä joko parempaan tai heikompaan suuntaan.
Hankkeen tulee keskittyä omalta osaltaan puuttuvan liikuntakipinän ja motivaation lisäämiseen,
jotta harjoituksiin saadaan enemmän osallistujia ja sitä kautta parempia harjoituksia ja
kohderyhmän fyysistä kuntoa kehitettyä. Yleisen julkisuuden lisääminen ja palkitseminen
lisäävät liikkumisen motivaatiota, joka nykynuorisolta pääsääntöisesti puuttuu. Ryhmäliikuntaan
saattaa edelleen jatkossa olla haasteellista motivoida, joten nuorten omaehtoiseen
liikuntaan tulee panostaa. Pääpaino harjoituksissa tulee olla nimenomaan nuorisoa kiinnostavissa
lajeissa, mutta oikeaoppisella motivoinnilla myös kestävyyslajeihin saadaan osallistujia.
Motivaation kasvattaminen ja oman terveyskunnon huolehtiminen tulee olla jatkuvaa ja
alkaa jo vanhemmista kotona jatkuen ainoaan instituutioon, eli kouluun, joka tavoittaa
kaikki henkilöt. Puolustusvoimat ei voi muuttaa suurien ihmismassojen arvoja ja asenteita
muutamassa kuukaudessa. Liikuntatottumukset ja oma aktiivisuus liikkumiseen on opetettava
jo kotona. Vanhempien asenteet ja esimerkit heijastuvat lasten liikuntainnostukseen.
Vanhempien on vain yksinkertaisesti luotava lapsilleen mahdollisuus liikkumiseen kunnon
välineillä. Jo lapsena omaksutut oikeat taidot ja tekniikat sekä positiiviset mielikuvat motivoivat
nuorta varmasti liikkumaan.
Nuorten suosiossa olevat liikuntalajit eivät tue parhaalla mahdollisella tavalla varusmiespalveluksesta
selviytymisestä. Kestävyys- ja lihaskuntoa kehittävien lajien kiinnostuksen
väheneminen vaikeuttaa sopeutumista varusmiespalvelukseen ja siellä pärjäämistä. Kuntosaliharjoittelussa
pelkkä painojen nostaminen ei kehitä riittävästi yleistä lihaskuntoa. Toisaalta
minkä tahansa lajin harrastaminen on parempi vaihtoehto kuin fyysinen passiivisuus
tai tietokonepelien pelaaminen.
Mikäli Puolustusvoimat haluaa jatkossa olla mukana kyseisen kaltaisissa hankkeissa, tulee
asevelvollisten liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen suunnata entistä enemmän voimavaroja.
Painopisteeksi tulee ottaa nuorten antamien palautteiden sisältö ja sitä kautta hankkeen kehittäminen.
fyysiseen kuntoon, hankkeen kehittämistarpeet ja jatkotoimenpiteet. Tässä tutkimuksessa
pyrittiin selvittämään kutsuntaikäisten kuntoa ja liikunta-aktiivisuutta.
Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin
hankkeen toteuttajien suorittamista kuntotesteistä ja kyselyistä. Kyselyt sisälsivät
sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tulosten analysoinnissa käytettiin
osittain tilastollista analyysimenetelmää, jonka avulla haettiin vastaus asetettuihin tutkimusongelmiin.
Tutkimus sisälsi myös kirjallisten ja sähköisten lähteiden sisällön analysointia
sekä Kunnossa Kassulle – pilottihankkeen tutkimustulosten esittelyn ja analysoinnin.
Tutkimuksen pääongelmana oli: Miten Kunnossa Kassulle-pilottihanke vaikutti heikkokuntoisten
fyysiseen kuntoon ennen varusmiespalvelusta? Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin,
miten Kunnossa Kassulle-pilottihanke vaikutti heikkokuntoisten kestävyyteen ja lihaskuntoon
ennen varusmiespalvelusta sekä millainen hankkeen kyselyyn vastanneiden liikuntaaktiivisuus
oli?
Tutkimuksen tulokset osoittivat, etteivät heikkokuntoisten nuorten kestävyyskunto (ka.
2162 vs. 2272 metriä, p = 0,087) eikä selkälihastestin tulokset (ka. 50 vs. 56 suoritusta, p =
0,065) ole merkittävästi kehittyneet lähtötasoon verrattaessa. Lihaskunto parantui erittäin
merkittävästi istumaannousutestin tuloksien osalta (ka. 15 vs. 30 suoritusta, p<0,001) ja
heikentyi merkittävästi (ka. 29 vs. 21 suoritusta, p<0,005) etunojapunnerrustestin tuloksien
osalta. Kohderyhmäläisistä 40 % on riittävän aktiivisia liikkumaan, mikäli vaatimuksena
pidetään vähintään neljää liikuntakertaa viikossa eikä lihaskuntoharjoituksia ole erikseen
kysytty.
Kuntotestien tulokset eivät parantuneet merkittävästi, joka saattaa viitata siihen, että harjoittelu
ei ole ollut määrällisesti eikä laadullisesti riittävää. Niin sanottujen tehoharjoitusten
puute näkyy varmasti maksimaalisessa testissä, jota 12 minuutin juoksutesti mittaa. Lihaskuntotestin
liikkeiden osalta testaajat ovat saattaneet hyväksyä esimerkiksi toisessa testissä
epäpuhtaampia suorituksia kuin toisessa, mikä saattoi aiheuttaa testitulosten systemaattista
virhettä joko parempaan tai heikompaan suuntaan.
Hankkeen tulee keskittyä omalta osaltaan puuttuvan liikuntakipinän ja motivaation lisäämiseen,
jotta harjoituksiin saadaan enemmän osallistujia ja sitä kautta parempia harjoituksia ja
kohderyhmän fyysistä kuntoa kehitettyä. Yleisen julkisuuden lisääminen ja palkitseminen
lisäävät liikkumisen motivaatiota, joka nykynuorisolta pääsääntöisesti puuttuu. Ryhmäliikuntaan
saattaa edelleen jatkossa olla haasteellista motivoida, joten nuorten omaehtoiseen
liikuntaan tulee panostaa. Pääpaino harjoituksissa tulee olla nimenomaan nuorisoa kiinnostavissa
lajeissa, mutta oikeaoppisella motivoinnilla myös kestävyyslajeihin saadaan osallistujia.
Motivaation kasvattaminen ja oman terveyskunnon huolehtiminen tulee olla jatkuvaa ja
alkaa jo vanhemmista kotona jatkuen ainoaan instituutioon, eli kouluun, joka tavoittaa
kaikki henkilöt. Puolustusvoimat ei voi muuttaa suurien ihmismassojen arvoja ja asenteita
muutamassa kuukaudessa. Liikuntatottumukset ja oma aktiivisuus liikkumiseen on opetettava
jo kotona. Vanhempien asenteet ja esimerkit heijastuvat lasten liikuntainnostukseen.
Vanhempien on vain yksinkertaisesti luotava lapsilleen mahdollisuus liikkumiseen kunnon
välineillä. Jo lapsena omaksutut oikeat taidot ja tekniikat sekä positiiviset mielikuvat motivoivat
nuorta varmasti liikkumaan.
Nuorten suosiossa olevat liikuntalajit eivät tue parhaalla mahdollisella tavalla varusmiespalveluksesta
selviytymisestä. Kestävyys- ja lihaskuntoa kehittävien lajien kiinnostuksen
väheneminen vaikeuttaa sopeutumista varusmiespalvelukseen ja siellä pärjäämistä. Kuntosaliharjoittelussa
pelkkä painojen nostaminen ei kehitä riittävästi yleistä lihaskuntoa. Toisaalta
minkä tahansa lajin harrastaminen on parempi vaihtoehto kuin fyysinen passiivisuus
tai tietokonepelien pelaaminen.
Mikäli Puolustusvoimat haluaa jatkossa olla mukana kyseisen kaltaisissa hankkeissa, tulee
asevelvollisten liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen suunnata entistä enemmän voimavaroja.
Painopisteeksi tulee ottaa nuorten antamien palautteiden sisältö ja sitä kautta hankkeen kehittäminen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]