Lähialueen taistelualuskaluston ja sen suorituskyvyn kehittyminen
Rimmanen, Sauli (2009-07)
Rimmanen, Sauli
Taktiikan laitos
johtaminen
yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 54
07 / 2009
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112316178
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112316178
Tiivistelmä
Tutkimuksen päämääränä on ennakoida, miten lähialueen merivoimien taistelualuskalusto ja sen suorituskyky kehittyy vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteena on luoda loogisesti jäsenneltyä, historia- ja nykyhetken tietoon perustuvaa, uutta tietoa lähialueen merivoimien taistelualuskalustosta ja sen suorituskyvystä. Uusi tieto mahdollistaa toimintaympäristön muutoksen ennakoinnin ja paremman tuntemuksen. Lähialueen merivoimista tutkimuksessa käsitellään Ison-Britannian, Ruotsi ja Saksan merivoimia sekä Venäjän Itämeren laivastoa.
Tutkimuksen tuloksena on arvio taistelualuskaluston tilasta ja sen suorituskyvystä vuosina 2010–2025. Arvion perusteeksi tutkimuksessa kartoitetaan kohteena olevien valtioiden tais-telualuskalusto kylmän sodan päättymisestä nykyhetkeen sekä selvitetään suunnittelu- ja rakennusvaiheessa olevat uudet taistelualukset. Taustatekijänä selvitetään tutkittavien maiden merivoimien uhkakuvat ja tehtävät.
Tutkimusongelma on; mitä taistelualuksia lähialueen merivoimilla on käytössä vuosina 2010–2025, mikä on niiden arvioitu suorituskyky, ja miten tilanteen ennakoidaan muuttuvan 1990-luvun ja 2000-luvun puolivälin tilanteeseen verrattuna?
Kyseessä on tapaustutkimus, jossa käytetään vertailevaa tutkimusotetta. Tiedonkeruumenetelmä on dokumentaatio. Tutkimuksessa käytetään vain julkisia lähteitä tutkimuksen tulosten käytettävyyden vuoksi. Julkisten lähteiden takia tutkimuksessa korostuu lähdekritiikki. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään Hindsight, Insight ja Foresight -analyysiä. Menetelmässä analyysi tiedosta asettaa tietämyksen aikajanalle siten, että jälkimmäinen vaihe edellyttää aina edellisen tiedon analyysia ja tietämystä sekä niiden kautta saatua oppia. Tieto rakentuu kumulatiivisesti aina edellisen ymmärryksen varaan. Seuraavissa kappaleissa on esitetty tutkimuksen keskeisimmät tulokset ja johtopäätökset yleisinä kehitystrendeinä sekä yksityiskohtaisemmin valtioittain.
Lähialueen merivoimien taistelualuskalustoa koskevat keskeisimmät yleiset kehitystrendit ovat
- taloudellisten resurssien vähyys suhteessa alusten rakentamistarpeeseen
- taistelualuskaluston määrä vähenee nykyisestä tasosta hieman, mutta ei yhtä merkit-tävästi kuin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa
- taistelualusten käytettävyys matalan intensiteetin operaatiossa kehittyy
- taistelualuksilla säilyy kyky korkean uhkatason operaatioihin
- taistelualusten suorituskyky soveltuu aikaisempaa paremmin rannikko-olosuhteisiin
- kustannusten hallitsemiseksi pääasejärjestelmät ovat pääosin yhteneviä eri alusluokkien välillä saman valtion merivoimien taistelualuksilla
- meritorjuntaohjuksilla voidaan vaikuttaa maalla oleviin kohteisiin
- meritorjuntaohjusten tyypillinen kantama on noin 200 kilometriä
- taistelualusten ilmavalvonta- ja ilmatorjuntakyky kehittyy merkittävästi
- fregatti-luokan alus kykenee torjumaan tyypillisesti toistakymmentä ilmamaalia sa-manaikaisesti ja torjunnat voidaan aloittaa vähintään 20 kilometrin päähän
- taistelualusten ilmavalvontakyky on tyypillisesti noin 300 kilometriä
- lennokkien käyttö aluksilta tulee yleistymään 2010-luvun lopulla.
Vuosien 2010–2025 aikana Ison-Britannian merivoimien taistelualuskaluston lukumäärää ei enää vähennetä merkittävästi nykyisestä, koska aluksia tarvitaan riittävästi maailman laajuisten tehtävien toteuttamiseen. Isossa-Britanniassa ollaan valmiita jopa luopumaan alusten laadusta määrän kustannuksella tilanteessa, jossa taloudelliset resurssit eivät mahdollista molempien hankkimista. Taistelualuskaluston keskeisen osan muodostavat tulevaisuudessa Daring-luokan hävittäjät ja Duke-luokan fregatit sekä nämä 2020-luvun alussa korvaavat C1-luokan fregatit. Näiden alusten suorituskyvyn voidaan arvioida vastaavan edelleen ensisijassa korkean uhkatason sodan kuvaan. Ainoastaan 2020-luvun puolivälissä käyttöön otettava C2-luokan fregatti suunnitellaan ensisijassa matalan intensiteetin operaatioihin. Näin ollen muuttuneet uhkakuvat ja tehtävät eivät ole merkittävästi vaikuttaneet alusten suorituskykyvaatimuksiin. Alusten pintatorjuntakyky kehittyy, koska aikaisemmasta poiketen meritorjuntaohjuksilla tulee olemaan maa-ammuntakyky. Ison-Britannian merivoimat ei ole valmis tinkimään taistelualusten kyvystä selviytyä korkean uhan alaisista operaatioista. Näin ollen alusten ilmavalvonta- ja ilmatorjuntakyky kehittyy tulevaisuudessa merkittävästi verrattuna 2000-luvun alun tilanteeseen. Alusten pintavalvonta- ja maaliosoituskyky kehittyy 2010-luvulla käyttöön otettavien laivalavetilta toimivien lennokkien ansiosta. Kokonaisuudessaan Ison-Britannian merivoimien taistelualusten suorituskyky, tässä tutkimuksessa rajatulla tavalla, kehittyy 1990-luvun ja 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna. Merkittävintä kehitys on alusten ilmatorjuntakyvyssä.
Ruotsin merivoimien taistelualusten lukumäärä on vakiintumassa 2010- ja 2020-luvulla ny-kyiselle tasolle. Mahdollisesti muuttuvilla puolustuspoliittisilla linjauksilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta alusten lukumäärään. Ruotsin merivoimien taistelualuskaluston keskeisimmän osan vuosien 2010–2025 aikana muodostavat monitoimikykyiset Visby-luokan korvetit. Ne soveltuvat vanhempia korvetteja paremmin kriisinhallintatehtäviin ja matalan intensiteetin operaatioihin. Aluksilla on myös kyky korkean uhkatason ja intensiteetin operaatioihin. Alusten pintatorjuntakyky kehittyy tulevaisuudessa merkittävästi verrattaessa sitä 2000-luvun alun tilanteeseen. Meritorjuntaohjusten keskimääräinen kantama kolminkertaistuu, ja niillä on aikaisemmasta poiketen maa-ammuntakyky. Alusten ilmatorjuntakyky on todennäköisesti tulevaisuudessa vastaava kuin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Ilmavalvontakyvyn voidaan kuitenkin arvioida kehittyvän, mutta ei merkittävästi. Kokonaisuudessaan voidaan todeta Ruotsin merivoimien taistelualusten suorituskyvyn, tässä tutkimuksessa rajatulla tavalla, kehittyvän vain rajoitetusti 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna. Merkittävin kehitys suorituskyvyssä näyttäisi tapahtuvan tämän tutkimuksen ulkopuolelle rajatuilla osa-alueilla. Alusten käytettävyys kriisinhallintaoperaatioissa kehittyy lähinnä laivateknisten ratkaisuiden vuoksi, häiveteknologiaa hyödynnytetään aiempaa enemmän ja alusten miinantorjunta- sekä johtamiskyky kehittyvät. Saksan merivoimien taistelualusten lukumäärää tullaan edelleen laskemaan vuosien 2010–2025 aikana. Alusrakentaminen on suunnitelmallista ja perustuu muuttuneisiin uhkakuviin ja tehtäviin. Toiminta painottuu yhä enemmän kansainväliseen kriisinhallintaan. Operaatioiden määrä on kasvussa, mutta taloudellisista resursseista johtuen toiminnan volyymi säilyy todennäköisesti nykyisellä tasolla. Saksan merivoimien keskeiset alukset vuosien 2010–2025 aikana ovat Sachsen- ja F125-luokan fregatit sekä Braunschweig-luokan ja mahdollisesti
K131-luokan korvetit. Alusten suorituskyky vastaa tulevaisuudessa aikaisempaa paremmin pitkäkestoisiin matalan intensiteetin kriisinhallintaoperaatioihin. Aluksilla on myös kyky korkean uhkatason ja intensiteetin operaatioihin. Alukset kykenevät tulevaisuudessa vaikut-tamaan pintatorjuntaohjuksilla maalla oleviin kohteisiin ja alusten ilmatorjunta- sekä ilmavalvontakyky kehittyvät merkittävästi. F125-luokan valmistuessa Saksan merivoimilla on kehittynyt kyky tukea maalla tapahtuvia operaatioita. Kokonaisuudessaan voidaan arvioida Saksan merivoimien taistelualusten suorituskyvyn, tässä tutkimuksessa rajatulla tavalla, kehittyvän selkeästi 1990-luvun ja 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna.
Venäjän Itämeren laivaston alusrakentaminen perustuu merivoimien kehittämisohjelmaan, jota ei kuitenkaan kyetä täysin noudattamaan. Taistelualuskaluston kokonaislukumäärä tulee laskemaan vuoteen 2020 mennessä merkittävästi, ellei taloudellisia resursseja kyetä osoitta-maan nykyistä enempää pinta-alusten rakentamiseen. Käynnistetyt alushankkeet eivät tuota riittävästi uusia aluksia ikääntyvien alusten tilalle. Venäjän merivoimien alusrakentamista ohjaa ensisijassa alusten ikääntyminen ja taloudelliset resurssit. Keskeisimmät alukset vuosien 2010–2025 aikana ovat Gorshkov-luokan fregatit ja Stereguschiy-luokan korvetit. Alusten suorituskyky on jatkossakin mitoitettu korkean uhkatason operaatioiden mukaisesti. Aluksilla on tulevaisuudessa kyky vaikuttaa pintatorjuntaohjuksilla maalla oleviin kohteisiin, mutta ei todennäköisesti kykyä taktisen ydinlatauksen käyttöön. Alusten ilmatorjunta- ja ilmavalvontakyky kehittyvät, mutta eivät yhtä merkittävästi kuin esimerkiksi Ison-Britannian meri-voimien aluksilla. Kokonaisuudessaan voidaan arvioida Venäjän Itämeren laivaston taistelu-alusten suorituskyvyn kehittyvän, mutta siihen liittyy useita epävarmuustekijöitä. Keskeisin epävarmuustekijä on edelleen taloudelliset resurssit
Tutkimuksen tuloksena on arvio taistelualuskaluston tilasta ja sen suorituskyvystä vuosina 2010–2025. Arvion perusteeksi tutkimuksessa kartoitetaan kohteena olevien valtioiden tais-telualuskalusto kylmän sodan päättymisestä nykyhetkeen sekä selvitetään suunnittelu- ja rakennusvaiheessa olevat uudet taistelualukset. Taustatekijänä selvitetään tutkittavien maiden merivoimien uhkakuvat ja tehtävät.
Tutkimusongelma on; mitä taistelualuksia lähialueen merivoimilla on käytössä vuosina 2010–2025, mikä on niiden arvioitu suorituskyky, ja miten tilanteen ennakoidaan muuttuvan 1990-luvun ja 2000-luvun puolivälin tilanteeseen verrattuna?
Kyseessä on tapaustutkimus, jossa käytetään vertailevaa tutkimusotetta. Tiedonkeruumenetelmä on dokumentaatio. Tutkimuksessa käytetään vain julkisia lähteitä tutkimuksen tulosten käytettävyyden vuoksi. Julkisten lähteiden takia tutkimuksessa korostuu lähdekritiikki. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään Hindsight, Insight ja Foresight -analyysiä. Menetelmässä analyysi tiedosta asettaa tietämyksen aikajanalle siten, että jälkimmäinen vaihe edellyttää aina edellisen tiedon analyysia ja tietämystä sekä niiden kautta saatua oppia. Tieto rakentuu kumulatiivisesti aina edellisen ymmärryksen varaan.
Lähialueen merivoimien taistelualuskalustoa koskevat keskeisimmät yleiset kehitystrendit ovat
- taloudellisten resurssien vähyys suhteessa alusten rakentamistarpeeseen
- taistelualuskaluston määrä vähenee nykyisestä tasosta hieman, mutta ei yhtä merkit-tävästi kuin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa
- taistelualusten käytettävyys matalan intensiteetin operaatiossa kehittyy
- taistelualuksilla säilyy kyky korkean uhkatason operaatioihin
- taistelualusten suorituskyky soveltuu aikaisempaa paremmin rannikko-olosuhteisiin
- kustannusten hallitsemiseksi pääasejärjestelmät ovat pääosin yhteneviä eri alusluokkien välillä saman valtion merivoimien taistelualuksilla
- meritorjuntaohjuksilla voidaan vaikuttaa maalla oleviin kohteisiin
- meritorjuntaohjusten tyypillinen kantama on noin 200 kilometriä
- taistelualusten ilmavalvonta- ja ilmatorjuntakyky kehittyy merkittävästi
- fregatti-luokan alus kykenee torjumaan tyypillisesti toistakymmentä ilmamaalia sa-manaikaisesti ja torjunnat voidaan aloittaa vähintään 20 kilometrin päähän
- taistelualusten ilmavalvontakyky on tyypillisesti noin 300 kilometriä
- lennokkien käyttö aluksilta tulee yleistymään 2010-luvun lopulla.
Vuosien 2010–2025 aikana Ison-Britannian merivoimien taistelualuskaluston lukumäärää ei enää vähennetä merkittävästi nykyisestä, koska aluksia tarvitaan riittävästi maailman laajuisten tehtävien toteuttamiseen. Isossa-Britanniassa ollaan valmiita jopa luopumaan alusten laadusta määrän kustannuksella tilanteessa, jossa taloudelliset resurssit eivät mahdollista molempien hankkimista. Taistelualuskaluston keskeisen osan muodostavat tulevaisuudessa Daring-luokan hävittäjät ja Duke-luokan fregatit sekä nämä 2020-luvun alussa korvaavat C1-luokan fregatit. Näiden alusten suorituskyvyn voidaan arvioida vastaavan edelleen ensisijassa korkean uhkatason sodan kuvaan. Ainoastaan 2020-luvun puolivälissä käyttöön otettava C2-luokan fregatti suunnitellaan ensisijassa matalan intensiteetin operaatioihin. Näin ollen muuttuneet uhkakuvat ja tehtävät eivät ole merkittävästi vaikuttaneet alusten suorituskykyvaatimuksiin. Alusten pintatorjuntakyky kehittyy, koska aikaisemmasta poiketen meritorjuntaohjuksilla tulee olemaan maa-ammuntakyky. Ison-Britannian merivoimat ei ole valmis tinkimään taistelualusten kyvystä selviytyä korkean uhan alaisista operaatioista. Näin ollen alusten ilmavalvonta- ja ilmatorjuntakyky kehittyy tulevaisuudessa merkittävästi verrattuna 2000-luvun alun tilanteeseen. Alusten pintavalvonta- ja maaliosoituskyky kehittyy 2010-luvulla käyttöön otettavien laivalavetilta toimivien lennokkien ansiosta. Kokonaisuudessaan Ison-Britannian merivoimien taistelualusten suorituskyky, tässä tutkimuksessa rajatulla tavalla, kehittyy 1990-luvun ja 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna. Merkittävintä kehitys on alusten ilmatorjuntakyvyssä.
Ruotsin merivoimien taistelualusten lukumäärä on vakiintumassa 2010- ja 2020-luvulla ny-kyiselle tasolle. Mahdollisesti muuttuvilla puolustuspoliittisilla linjauksilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta alusten lukumäärään. Ruotsin merivoimien taistelualuskaluston keskeisimmän osan vuosien 2010–2025 aikana muodostavat monitoimikykyiset Visby-luokan korvetit. Ne soveltuvat vanhempia korvetteja paremmin kriisinhallintatehtäviin ja matalan intensiteetin operaatioihin. Aluksilla on myös kyky korkean uhkatason ja intensiteetin operaatioihin. Alusten pintatorjuntakyky kehittyy tulevaisuudessa merkittävästi verrattaessa sitä 2000-luvun alun tilanteeseen. Meritorjuntaohjusten keskimääräinen kantama kolminkertaistuu, ja niillä on aikaisemmasta poiketen maa-ammuntakyky. Alusten ilmatorjuntakyky on todennäköisesti tulevaisuudessa vastaava kuin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Ilmavalvontakyvyn voidaan kuitenkin arvioida kehittyvän, mutta ei merkittävästi. Kokonaisuudessaan voidaan todeta Ruotsin merivoimien taistelualusten suorituskyvyn, tässä tutkimuksessa rajatulla tavalla, kehittyvän vain rajoitetusti 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna. Merkittävin kehitys suorituskyvyssä näyttäisi tapahtuvan tämän tutkimuksen ulkopuolelle rajatuilla osa-alueilla. Alusten käytettävyys kriisinhallintaoperaatioissa kehittyy lähinnä laivateknisten ratkaisuiden vuoksi, häiveteknologiaa hyödynnytetään aiempaa enemmän ja alusten miinantorjunta- sekä johtamiskyky kehittyvät.
K131-luokan korvetit. Alusten suorituskyky vastaa tulevaisuudessa aikaisempaa paremmin pitkäkestoisiin matalan intensiteetin kriisinhallintaoperaatioihin. Aluksilla on myös kyky korkean uhkatason ja intensiteetin operaatioihin. Alukset kykenevät tulevaisuudessa vaikut-tamaan pintatorjuntaohjuksilla maalla oleviin kohteisiin ja alusten ilmatorjunta- sekä ilmavalvontakyky kehittyvät merkittävästi. F125-luokan valmistuessa Saksan merivoimilla on kehittynyt kyky tukea maalla tapahtuvia operaatioita. Kokonaisuudessaan voidaan arvioida Saksan merivoimien taistelualusten suorituskyvyn, tässä tutkimuksessa rajatulla tavalla, kehittyvän selkeästi 1990-luvun ja 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna.
Venäjän Itämeren laivaston alusrakentaminen perustuu merivoimien kehittämisohjelmaan, jota ei kuitenkaan kyetä täysin noudattamaan. Taistelualuskaluston kokonaislukumäärä tulee laskemaan vuoteen 2020 mennessä merkittävästi, ellei taloudellisia resursseja kyetä osoitta-maan nykyistä enempää pinta-alusten rakentamiseen. Käynnistetyt alushankkeet eivät tuota riittävästi uusia aluksia ikääntyvien alusten tilalle. Venäjän merivoimien alusrakentamista ohjaa ensisijassa alusten ikääntyminen ja taloudelliset resurssit. Keskeisimmät alukset vuosien 2010–2025 aikana ovat Gorshkov-luokan fregatit ja Stereguschiy-luokan korvetit. Alusten suorituskyky on jatkossakin mitoitettu korkean uhkatason operaatioiden mukaisesti. Aluksilla on tulevaisuudessa kyky vaikuttaa pintatorjuntaohjuksilla maalla oleviin kohteisiin, mutta ei todennäköisesti kykyä taktisen ydinlatauksen käyttöön. Alusten ilmatorjunta- ja ilmavalvontakyky kehittyvät, mutta eivät yhtä merkittävästi kuin esimerkiksi Ison-Britannian meri-voimien aluksilla. Kokonaisuudessaan voidaan arvioida Venäjän Itämeren laivaston taistelu-alusten suorituskyvyn kehittyvän, mutta siihen liittyy useita epävarmuustekijöitä. Keskeisin epävarmuustekijä on edelleen taloudelliset resurssit
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]