Suomen osallistuminen kriisinhallintaan : konsepti puolustusvoimien näkökulmasta
Kylä-Harakka, Juha (2007-07)
Kylä-Harakka, Juha
Strategian laitos
strategia
esiupseerikurssin tutkielma
Yleisesikuntaupseerikurssi 53
07 / 2007
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112216139
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112216139
Tiivistelmä
Maailma on viime vuosina muuttunut nopeaan tahtiin. Neuvostoliiton hajoaminen,
Euroopan Unionin voimistuva asema, Euroopan integraatio, Pohjois-Atlantin liiton
laajeneminen, globalisaatio ja terrorismin lisääntyminen ovat vaikuttaneet maailman
kriiseihin. Kriisit ovat yhä useammin valtioiden sisäisiä, kun ne vielä viisitoista vuotta
sitten olivat pääosin valtioiden välisiä.
Maapallon eri alueiden eriarvoisuus ja vuosisataiset ristiriidat heijastuvat kehittyvässä maailmassa yhä laajemmalle. Samaan aikaan Eurooppa on rauhallisempi kuin
koskaan, eikä sodanuhkaa sen alueella ole olemassa. Maailmalla on koko ajan
kymmeniä käynnissä olevia aseellisia konflikteja. Konfliktien seurauksena pakolaiset, turvattomuus, terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus ulottavat vaikutustaan koko maailmaan.
Kehittyneiden maiden toimintamalliksi on muodostunut kriisikeskuksiin vaikuttaminen niiden syntysijoilla. Tällä pyritään estämään kriisien heijastevaikutukset. Kriisin-hallinnan toiminta-alueeksi onkin muodostunut koko maailma. Yksikään kehittynyt
valtio ei voi jättäytyä sivuun kriisinhallinnasta.
Suomi on voimakkaasti mukana kriisinhallintatoiminnassa. Vanhana, tunnettuna
rauhanturvaajana Suomi on ottanut mittavia askeleita rauhanturvaamisesta kriisin-hallintaan aloittamalla ensin rauhankumppanuusmaana yhteistoiminnan NATO:n
kanssa ja sitten eurooppalaisen yhteistyön Euroopan Unionin taisteluosastoihin liittyen.
Tutkimustyössä selvitetään kriisinhallinnan keskeisiä kokonaisuuksia puolustusvoimien näkökulmasta. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää, onko Suomessa ollut kansallista kriisinhallintakonseptia eri kriisinhallintaoperaatioihin valmistautumista, varustamista, kouluttamista ja operatiivista toimintaa varten. Samalla selvitetään tarve konseptin kehittämiseen ja puolustusvoimien näkökulma tarpeeseen.
Edelliseen liittyen tutkimustyössä on tarkoitus selvittää, missä määrin kansainvälisiin
kriisinhallintatehtäviin valmistautuminen tukee kansallista puolustusta.
Tutkimustyössä keskitytään kriisihallintatoimien käsittelyyn puolustusvoimien näkökulmasta. Poliittista päätöksentekoprosessia tai puolustus- ja ulkoministeriön toimintoja ei tutkita. Niiden perusteet kuitenkin selvitetään tutkimustyössä pääpiirtein, koska kokonaisuuden ymmärtäminen on oleellista käsiteltäessä puolustusvoimien toimintoja kriisinhallinnan suoritusportaana.
Euroopan Unionin voimistuva asema, Euroopan integraatio, Pohjois-Atlantin liiton
laajeneminen, globalisaatio ja terrorismin lisääntyminen ovat vaikuttaneet maailman
kriiseihin. Kriisit ovat yhä useammin valtioiden sisäisiä, kun ne vielä viisitoista vuotta
sitten olivat pääosin valtioiden välisiä.
Maapallon eri alueiden eriarvoisuus ja vuosisataiset ristiriidat heijastuvat kehittyvässä maailmassa yhä laajemmalle. Samaan aikaan Eurooppa on rauhallisempi kuin
koskaan, eikä sodanuhkaa sen alueella ole olemassa. Maailmalla on koko ajan
kymmeniä käynnissä olevia aseellisia konflikteja. Konfliktien seurauksena pakolaiset, turvattomuus, terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus ulottavat vaikutustaan koko maailmaan.
Kehittyneiden maiden toimintamalliksi on muodostunut kriisikeskuksiin vaikuttaminen niiden syntysijoilla. Tällä pyritään estämään kriisien heijastevaikutukset. Kriisin-hallinnan toiminta-alueeksi onkin muodostunut koko maailma. Yksikään kehittynyt
valtio ei voi jättäytyä sivuun kriisinhallinnasta.
Suomi on voimakkaasti mukana kriisinhallintatoiminnassa. Vanhana, tunnettuna
rauhanturvaajana Suomi on ottanut mittavia askeleita rauhanturvaamisesta kriisin-hallintaan aloittamalla ensin rauhankumppanuusmaana yhteistoiminnan NATO:n
kanssa ja sitten eurooppalaisen yhteistyön Euroopan Unionin taisteluosastoihin liittyen.
Tutkimustyössä selvitetään kriisinhallinnan keskeisiä kokonaisuuksia puolustusvoimien näkökulmasta. Tutkimustyön tavoitteena on selvittää, onko Suomessa ollut kansallista kriisinhallintakonseptia eri kriisinhallintaoperaatioihin valmistautumista, varustamista, kouluttamista ja operatiivista toimintaa varten. Samalla selvitetään tarve konseptin kehittämiseen ja puolustusvoimien näkökulma tarpeeseen.
Edelliseen liittyen tutkimustyössä on tarkoitus selvittää, missä määrin kansainvälisiin
kriisinhallintatehtäviin valmistautuminen tukee kansallista puolustusta.
Tutkimustyössä keskitytään kriisihallintatoimien käsittelyyn puolustusvoimien näkökulmasta. Poliittista päätöksentekoprosessia tai puolustus- ja ulkoministeriön toimintoja ei tutkita. Niiden perusteet kuitenkin selvitetään tutkimustyössä pääpiirtein, koska kokonaisuuden ymmärtäminen on oleellista käsiteltäessä puolustusvoimien toimintoja kriisinhallinnan suoritusportaana.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]