Viestitaktiikan kehittyminen yhtymän viestijärjestelmän käyttöönoton jälkeen
Palokangas, Tero (2009-05)
Palokangas, Tero
Taktiikan laitos
operaatiotaito ja taktiikka
esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 61
05 / 2009
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112216121
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112216121
Tiivistelmä
Tutkimus käynnistyi Maanpuolustuskorkeakoulun taktiikan laitoksen esittäessä aihepiiriä tutkittavaksi.
Tutkimuksen tavoitteena on ollut lisätä tietämystä viestitaktiikan kehittymisestä
yhtymän viestijärjestelmän käyttöönoton jälkeen 1980 – 2000-luvuilla osana operatiivistaktisten
toimintaperiaatteiden ja -tapojen kehittymistä. Tutkimuksella on pyritty syventämään
tietämystä taktisten periaatteiden muutoksista viestitaktiikan näkökulmasta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin maavoimien YVI-järjestelmillä varustettujen yhtymien viestitaktiikkaa
sekä niissä tapahtuneita muutoksia. Muutoksia tarkasteltaessa tutkimuksessa keskityttiin
käsitykseen viestitaktiikasta, viestitaktisiin periaatteisiin sekä viestipäällikköön ja hänen
toimintakenttäänsä. Viestitaktisia periaatteita ja niissä tapahtuneita muutoksia vertailtiin
myös yleisiin taktisiin periaatteisiin ja niiden painotuksissa tapahtuneisiin muutoksiin.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusongelmia lähestyttiin fenomenografisella
tutkimusotteella, jossa tavoitteena on kuvailla, analysoida ja ymmärtää erilaisia käsityksiä ilmiöistä
sekä käsitysten keskinäisistä suhteista. Lähdeaineiston muodostivat 18 viestitaktiikan
asiantuntijan kokemusperäiset käsitykset viestitaktiikasta ja sen kehittymisestä YVIjärjestelmien
käyttöönoton jälkeen. Käsityksistä muodostettiin merkitys- ja kuvauskategorioiden
sekä tutkijan esiymmärryksen pohjalta induktiivisen päättelyn avulla tutkimuksen varsinaiset
johtopäätökset.
Tutkimushenkilöiden käsitysten sekä taktiikan ja viestitaktiikan aikaisempien määritelmien
perusteella johtopäätöksenä määritettiin, että viestitaktiikka on tehtävän toteuttamiseen käytettävissä
olevan viestillisen kapasiteetin optimaalista suunnittelua, soveltamista ja käyttöä
viestivoimana haluttujen päämäärien saavuttamiseksi ja viestitaisteluiden voittamiseksi.
Viestitaktikointi edellyttää viestitaisteluun liittyvien keinojen tuntemista sekä taitoa soveltaa
niitä käytännössä.
Tutkimustulosten perusteella keskeisiksi viestitaktisiksi periaatteiksi tärkeysjärjestyksessä
muodostuivat
- päämäärän ja tehtävän selkeys
- varautuminen odottamattomiin tilanteen vaihteluihin
- yksinkertaisuus
- aktiivisuus ja oma-aloitteisuus.
Keskeisiksi merkitystään lisänneiksi viestitaktisiksi periaatteiksi muodostuivat
- voimien vaikutuksen keskittäminen
- joukkojen ja voimien jakaminen (reservi)
- varautuminen odottamattomiin tilanteen vaihteluihin
- salaaminen ja harhauttaminen
- turvallisuus.
Selkeimpänä viestipäällikön tehtävien muutoksena pidettiin siirtymistä yksityiskohtaisesta
viestiyhteyksien suunnittelijasta kokonaisvaltaiseksi yhtymän viestitoiminnan johtajaksi.
Tutkimustulosten ja aikaisempien määritelmien perusteella johtopäätöksenä määritettiin, että
viestipäällikkö johtaa yhtymän viestitoimintaa komentajan antamien vaatimusten mukaisesti
ja vastaa yhtymän johtoryhmän jäsenenä viestitaktisista ratkaisuista haluttujen päämäärien
saavuttamiseksi ja viestitaisteluiden voittamiseksi. Viestipäälliköltä edellytetään viestitaisteluun
liittyvien keinojen tuntemista sekä taitoa soveltaa niitä käytännössä.
Tutkimuksen mukaan yhtymän viestitaktiikkaan merkittävimmin vaikuttaneita tekijöitä olivat
yhtymän viestijärjestelmien käyttöönotto, uusien esikunta- ja viestiyksiköiden kehittäminen,
kiinteän viestiverkon ja johtamisjärjestelmäalan merkityksen kasvaminen, käytettävien tekniikoiden
kehittyminen sekä joukkojen ja johtoportaiden tiedonsiirtotarpeiden kasvaminen.
Viestitaktiikan osalta voidaan todeta deterministisen näkemyksen taistelusta ja taistelutilasta
muuttuneen yleisten taktisten periaatteiden muutosten mukaisesti aikaisempaa monimuotoisempaan
ja rohkeampaan, voluntaarisempaan, suuntaan. This research started when Department of Tactics suggested this topic to be researched. The
aim of this research was to increase knowledge about signal tactics and their development after
deployment of the YVI-systems during 1980’s to 2000 time period as a part of development
of tactical principles. This research tried to describe the changes in the principles of
signal tactics.
This research studies the changes in the Army’s signal tactics after the deployment of the
YVI-systems. Focus areas were opinions about signal tactics, principles of signal tactics and
chief of signals with his tasks. Principles of signal tactics were also compared to changes in
general tactics principles.
This research is a qualitative one. Research problems were approached from a phenomenography
perspective. The aim was to describe, analyze and understand different opinions about
the phenomenon and relations of different opinions. The main source material was opinions
of 18 authorities. Opinions were collected by non-structured inquiry. Based on opinions,
meaning and description categories were formed. Actual conclusions were made by using inductive
deduction.
As a conclusion based on authorities opinions and earlier definitions, signal tactics was defined
to be optimal design, application and use of current signal capacity to achieve tasks and
win a signal battle. Signal tactics require knowledge of ways to deal with signal battle and
how to adapt its ways in practise.
As a conclusion based on results, the essential principles of signal tactics in order of importance
were:
- clarity of aim and tasks
- preparation for a variety of situations
- simplicity
- activity and initiative capability.
The most important principles of signal tactics which significance had been increased were:
- focusing the separate strengths effect
- allocating reserves
- preparation for a variety of situations
- concealment and diversion
- security.
Clearest change in chief of signals’ tasks was transition from planning detailed connections
to leading overall the big picture of signals and communications at combined arms level. As a
conclusion based on authorities opinions and earlier definitions, the chief of signals was defined
to lead signal operations based on commanders’ orders and demands. The chief of signals
is responsible for making signal’s tactical decisions in order to achieve the desired aims
and win a signal battle. The chief of signals is expected to be familiar with the different aspects
of signal battle and how to adapt them in practise.
The most significant factors, which have influenced signal tactics, were:
- deployment of the YVI-systems
- deployment of new headquarters and signal units
- development of fixed signal and communication systems
- development on technology
- increasing demands of information.
Like in general tactics, also on signal tactics opinions and visions about warfare and battle
have changed from deterministic to more optimistic and confident direction.
Tutkimuksen tavoitteena on ollut lisätä tietämystä viestitaktiikan kehittymisestä
yhtymän viestijärjestelmän käyttöönoton jälkeen 1980 – 2000-luvuilla osana operatiivistaktisten
toimintaperiaatteiden ja -tapojen kehittymistä. Tutkimuksella on pyritty syventämään
tietämystä taktisten periaatteiden muutoksista viestitaktiikan näkökulmasta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin maavoimien YVI-järjestelmillä varustettujen yhtymien viestitaktiikkaa
sekä niissä tapahtuneita muutoksia. Muutoksia tarkasteltaessa tutkimuksessa keskityttiin
käsitykseen viestitaktiikasta, viestitaktisiin periaatteisiin sekä viestipäällikköön ja hänen
toimintakenttäänsä. Viestitaktisia periaatteita ja niissä tapahtuneita muutoksia vertailtiin
myös yleisiin taktisiin periaatteisiin ja niiden painotuksissa tapahtuneisiin muutoksiin.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusongelmia lähestyttiin fenomenografisella
tutkimusotteella, jossa tavoitteena on kuvailla, analysoida ja ymmärtää erilaisia käsityksiä ilmiöistä
sekä käsitysten keskinäisistä suhteista. Lähdeaineiston muodostivat 18 viestitaktiikan
asiantuntijan kokemusperäiset käsitykset viestitaktiikasta ja sen kehittymisestä YVIjärjestelmien
käyttöönoton jälkeen. Käsityksistä muodostettiin merkitys- ja kuvauskategorioiden
sekä tutkijan esiymmärryksen pohjalta induktiivisen päättelyn avulla tutkimuksen varsinaiset
johtopäätökset.
Tutkimushenkilöiden käsitysten sekä taktiikan ja viestitaktiikan aikaisempien määritelmien
perusteella johtopäätöksenä määritettiin, että viestitaktiikka on tehtävän toteuttamiseen käytettävissä
olevan viestillisen kapasiteetin optimaalista suunnittelua, soveltamista ja käyttöä
viestivoimana haluttujen päämäärien saavuttamiseksi ja viestitaisteluiden voittamiseksi.
Viestitaktikointi edellyttää viestitaisteluun liittyvien keinojen tuntemista sekä taitoa soveltaa
niitä käytännössä.
Tutkimustulosten perusteella keskeisiksi viestitaktisiksi periaatteiksi tärkeysjärjestyksessä
muodostuivat
- päämäärän ja tehtävän selkeys
- varautuminen odottamattomiin tilanteen vaihteluihin
- yksinkertaisuus
- aktiivisuus ja oma-aloitteisuus.
Keskeisiksi merkitystään lisänneiksi viestitaktisiksi periaatteiksi muodostuivat
- voimien vaikutuksen keskittäminen
- joukkojen ja voimien jakaminen (reservi)
- varautuminen odottamattomiin tilanteen vaihteluihin
- salaaminen ja harhauttaminen
- turvallisuus.
Selkeimpänä viestipäällikön tehtävien muutoksena pidettiin siirtymistä yksityiskohtaisesta
viestiyhteyksien suunnittelijasta kokonaisvaltaiseksi yhtymän viestitoiminnan johtajaksi.
Tutkimustulosten ja aikaisempien määritelmien perusteella johtopäätöksenä määritettiin, että
viestipäällikkö johtaa yhtymän viestitoimintaa komentajan antamien vaatimusten mukaisesti
ja vastaa yhtymän johtoryhmän jäsenenä viestitaktisista ratkaisuista haluttujen päämäärien
saavuttamiseksi ja viestitaisteluiden voittamiseksi. Viestipäälliköltä edellytetään viestitaisteluun
liittyvien keinojen tuntemista sekä taitoa soveltaa niitä käytännössä.
Tutkimuksen mukaan yhtymän viestitaktiikkaan merkittävimmin vaikuttaneita tekijöitä olivat
yhtymän viestijärjestelmien käyttöönotto, uusien esikunta- ja viestiyksiköiden kehittäminen,
kiinteän viestiverkon ja johtamisjärjestelmäalan merkityksen kasvaminen, käytettävien tekniikoiden
kehittyminen sekä joukkojen ja johtoportaiden tiedonsiirtotarpeiden kasvaminen.
Viestitaktiikan osalta voidaan todeta deterministisen näkemyksen taistelusta ja taistelutilasta
muuttuneen yleisten taktisten periaatteiden muutosten mukaisesti aikaisempaa monimuotoisempaan
ja rohkeampaan, voluntaarisempaan, suuntaan.
aim of this research was to increase knowledge about signal tactics and their development after
deployment of the YVI-systems during 1980’s to 2000 time period as a part of development
of tactical principles. This research tried to describe the changes in the principles of
signal tactics.
This research studies the changes in the Army’s signal tactics after the deployment of the
YVI-systems. Focus areas were opinions about signal tactics, principles of signal tactics and
chief of signals with his tasks. Principles of signal tactics were also compared to changes in
general tactics principles.
This research is a qualitative one. Research problems were approached from a phenomenography
perspective. The aim was to describe, analyze and understand different opinions about
the phenomenon and relations of different opinions. The main source material was opinions
of 18 authorities. Opinions were collected by non-structured inquiry. Based on opinions,
meaning and description categories were formed. Actual conclusions were made by using inductive
deduction.
As a conclusion based on authorities opinions and earlier definitions, signal tactics was defined
to be optimal design, application and use of current signal capacity to achieve tasks and
win a signal battle. Signal tactics require knowledge of ways to deal with signal battle and
how to adapt its ways in practise.
As a conclusion based on results, the essential principles of signal tactics in order of importance
were:
- clarity of aim and tasks
- preparation for a variety of situations
- simplicity
- activity and initiative capability.
The most important principles of signal tactics which significance had been increased were:
- focusing the separate strengths effect
- allocating reserves
- preparation for a variety of situations
- concealment and diversion
- security.
Clearest change in chief of signals’ tasks was transition from planning detailed connections
to leading overall the big picture of signals and communications at combined arms level. As a
conclusion based on authorities opinions and earlier definitions, the chief of signals was defined
to lead signal operations based on commanders’ orders and demands. The chief of signals
is responsible for making signal’s tactical decisions in order to achieve the desired aims
and win a signal battle. The chief of signals is expected to be familiar with the different aspects
of signal battle and how to adapt them in practise.
The most significant factors, which have influenced signal tactics, were:
- deployment of the YVI-systems
- deployment of new headquarters and signal units
- development of fixed signal and communication systems
- development on technology
- increasing demands of information.
Like in general tactics, also on signal tactics opinions and visions about warfare and battle
have changed from deterministic to more optimistic and confident direction.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]