Puolustusvoimien lentoturvallisuuskoulutus muutoksessa
Kuoppala, Pekka (2009-04)
Kuoppala, Pekka
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
sotilaspedagogiikka
esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 61
04 / 2009
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112216118
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112216118
Tiivistelmä
Lentoturvallisuutta arvostetaan suuresti puolustusvoimissa. Puolustusvoimien lentoturvallisuuskoulutuksen
päämääränä on opettaa eri aloilla työskentelevälle henkilöstölle lentoturvallisuustoiminnan
periaatteet sekä kasvattaa oikea lentoturvallisuusasenne tehtäviin.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja tuottaa tietoa Puolustusvoimissa annettavasta lentoturvallisuuskoulutuksesta,
sen tavoitteista ja nykytilasta sekä kehittää koulutusta. Keskeisin
tutkimuskohde on lentoturvallisuuskoulutuksen sisältö ja laajuus. Tutkimuksen taustalla vaikuttavina
tekijöinä ovat muutokset koulutusjärjestelyissä ja organisaatioissa.
Aihetta tutkitaan koulutuksen järjestäjän eli lentoturvallisuusorganisaation näkökulmasta ja
tutkimus rajataan käsittämään lentoreserviupseerikurssille ja upseerin tutkinnon sotatieteen
kandidaattivaiheen opiskelijoille vuonna 2008 annettua koulutusta. Maavoimien helikopteriohjaajille
Utin jääkärirykmentissä annettu koulutus on rajattu tässä tutkimuksessa pois.
Tutkimuksen pääongelmaksi on asetettu ”Mikä on lentoturvallisuuskoulutuksen nykytila ?”.
Sitä tukevia alaongelmia ovat ”Mitkä ovat lentoturvallisuuskoulutuksen tavoitteet ?”, ”Mitä
lentoturvallisuuskoulutusta annetaan Ilmasotakoulussa, Tikkakoskella ?” ja ”Mitä lentoturvallisuuskoulutusta
annetaan Lentosotakoulussa, Kauhavalla ?”.
Tutkimus on kvalitatiivinen, kartoittava tapaustutkimus. Tutkimus muodostuu asiakirja- ja
kirjallisuustutkimuksesta sekä asiantuntijahaastatteluista. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin
puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineiston käsittelyssä käytetään apuna hermeneuttista
kehää. Johtopäätökset luotiin induktiivisen päättelyn avulla. Tärkeimpinä lähteinä on
käytetty opetussuunnitelmia, asiakirjoja sekä asiantuntijahaastatteluita.
Kiinnostavana tutkimustuloksena todetaan, että lentoturvallisuuskoulutus on hyvällä tasolla
lentoreserviupseerikurssin koulutuksessa. Lentoturvallisuuskoulutuksen määrä upseerikoulutuksen
muuttuessa on vähentynyt, eivätkä tavoitteet sekä käytännön koulutus enää kohtaa.
Tavoitetilaan verrattaessa voidaan todeta, että lentoturvallisuuskoulutuksen taso upseerikoulutuksessa
on korkeintaan tyydyttävä. Johtopäätös on, että tutkimuksen kohteena olevassa
lentoturvallisuuskoulutuksessa on kehitettävää.
Tutkimus voidaan myöhemmin laajentaa käsittelemään kaikkea lentoturvallisuuskoulutusta
sisältäen sotatieteen maisterivaiheen koulutuksen, lennonopettajakurssin koulutuksen, lentoturvallisuustutkintakurssit
ja Yhdysvaltain laivastolta hankittava Aviation Safety Officerkoulutuksen
sekä maavoimien helikopteriohjaajien saaman koulutuksen Utin Jääkärirykmentissä.
päämääränä on opettaa eri aloilla työskentelevälle henkilöstölle lentoturvallisuustoiminnan
periaatteet sekä kasvattaa oikea lentoturvallisuusasenne tehtäviin.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja tuottaa tietoa Puolustusvoimissa annettavasta lentoturvallisuuskoulutuksesta,
sen tavoitteista ja nykytilasta sekä kehittää koulutusta. Keskeisin
tutkimuskohde on lentoturvallisuuskoulutuksen sisältö ja laajuus. Tutkimuksen taustalla vaikuttavina
tekijöinä ovat muutokset koulutusjärjestelyissä ja organisaatioissa.
Aihetta tutkitaan koulutuksen järjestäjän eli lentoturvallisuusorganisaation näkökulmasta ja
tutkimus rajataan käsittämään lentoreserviupseerikurssille ja upseerin tutkinnon sotatieteen
kandidaattivaiheen opiskelijoille vuonna 2008 annettua koulutusta. Maavoimien helikopteriohjaajille
Utin jääkärirykmentissä annettu koulutus on rajattu tässä tutkimuksessa pois.
Tutkimuksen pääongelmaksi on asetettu ”Mikä on lentoturvallisuuskoulutuksen nykytila ?”.
Sitä tukevia alaongelmia ovat ”Mitkä ovat lentoturvallisuuskoulutuksen tavoitteet ?”, ”Mitä
lentoturvallisuuskoulutusta annetaan Ilmasotakoulussa, Tikkakoskella ?” ja ”Mitä lentoturvallisuuskoulutusta
annetaan Lentosotakoulussa, Kauhavalla ?”.
Tutkimus on kvalitatiivinen, kartoittava tapaustutkimus. Tutkimus muodostuu asiakirja- ja
kirjallisuustutkimuksesta sekä asiantuntijahaastatteluista. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin
puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineiston käsittelyssä käytetään apuna hermeneuttista
kehää. Johtopäätökset luotiin induktiivisen päättelyn avulla. Tärkeimpinä lähteinä on
käytetty opetussuunnitelmia, asiakirjoja sekä asiantuntijahaastatteluita.
Kiinnostavana tutkimustuloksena todetaan, että lentoturvallisuuskoulutus on hyvällä tasolla
lentoreserviupseerikurssin koulutuksessa. Lentoturvallisuuskoulutuksen määrä upseerikoulutuksen
muuttuessa on vähentynyt, eivätkä tavoitteet sekä käytännön koulutus enää kohtaa.
Tavoitetilaan verrattaessa voidaan todeta, että lentoturvallisuuskoulutuksen taso upseerikoulutuksessa
on korkeintaan tyydyttävä. Johtopäätös on, että tutkimuksen kohteena olevassa
lentoturvallisuuskoulutuksessa on kehitettävää.
Tutkimus voidaan myöhemmin laajentaa käsittelemään kaikkea lentoturvallisuuskoulutusta
sisältäen sotatieteen maisterivaiheen koulutuksen, lennonopettajakurssin koulutuksen, lentoturvallisuustutkintakurssit
ja Yhdysvaltain laivastolta hankittava Aviation Safety Officerkoulutuksen
sekä maavoimien helikopteriohjaajien saaman koulutuksen Utin Jääkärirykmentissä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]