Barentsinmeri : Norjan ja Venäjän kiistakapula
Kyröläinen, Ville (2007-03)
Kyröläinen, Ville
Strategian laitos
strategia
sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Kadettikurssi 90
03 / 2007
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112086016
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201112086016
Tiivistelmä
Tämä on Pro Gradu- tutkielma Norjan ja Venäjän aluekiistoista Barentsinmerellä. Mailla on
ratkaisematon kiista siitä, miten talousalueiden rajojen tulisi määräytyä Barentsinmeren
mannerjalustalla sekä Huippuvuorilla. Alue on rikas luonnonvaroiltaan, kalastuksella on
suuri merkitys kummankin maan elinkeinoelämälle ja Barentsinmeri on tulevaisuuden
tärkeimpiä energiantuotantoalueita. Kiistanalaisilta alueilta löytyy öljyä sekä maakaasua.
Molemmat maat perustelevat vaatimuksensa saman sopimuksen perusteella. Yhdistyneiden
Kansakuntien Merioikeussopimus ( UNCLOS ) vuodelta 1982 antaa ohjeet siitä, miten
valtioiden talousalueet määräytyvät. 200 merimailin talousalueella ( Exclusive Economic
Zone ) isäntävaltiolla on yksinoikeus päättää alueen luonnonvarojen käytöstä.
Norja ja Venäjä ovat täysin vastakkaisilla kannoilla, mutta perustelevat molemmat
UNCLOS:n mukaan vaatimuksensa. Huippuvuorilla on erimielisyyttä siitä, mikä näiden
saarten vesialueiden asema on. Huippuvuoret ovat vuoden 1922 sopimuksen mukaan Norjan
hallinnoima alue muttei sen maaperää; Venäjä vastustaa norjalaisten saarten ympärille
julistamaa talousaluetta.
Barentsinmereen liittyy oleellisesti Nato:n ja suurvalta-asemaansa korostavan Venäjän
suhteet. Nato:n muutos on vaikuttanut Norjan arvioihin omasta turvallisuudestaan. Norjan
kotimaan puolustuksen painopiste on nimenomaan sen pohjoisilla alueilla. Lisäksi Norja
käyttää merivoimiaan aktiivisesti lipunnäyttöön myös kiistellyllä Huippuvuorten
talousalueella. Venäjälle Barentsinmeri on sen tärkeimmän laivasto-osaston, Pohjoisen
Laivaston, tukeutumisalue. Pohjoisen Laivaston roolia on korostettu Venäjän vuoden 2001
laivastodoktriinissa.
Tämä tutkimus on tehty klassisen realismin ja uusrealismin paradigmojen mukaan.
Tutkimusongelmana on, miten valtioiden välinen kamppailu vallasta näkyy tässä
aluekiistassa. Lisäkysymyksinä on, mikä osuus luonnonvaroilla on tässä kamppailussa;
miten kiistat näkyvät osapuolten turvallisuus- ja sotilaspoliittisissa ratkaisuissa; ja onko
olemassa jonkinlaisen konfliktin uhka.
Norjan ja Venäjän kamppailu vallasta näkyy monin tavoin tässä kiistassa; ja kiista on hyvin
korostuneesti kamppailua luonnonvarojen hallinnasta. Maiden väliset kiistat eivät kovin
selkeästi näy Venäjän turvallisuuspolitiikassa, sillä suurvaltana Venäjällä on monia muitakin
ongelmia hoidettavanaan. Pohjoisella Laivastolla on, kuten muillakin asevoimilla, kuitenkin
tehtävänä intressien turvaaminen monin keinoin. Norjalle sen asevoimat ovat oleellinen osa
sen pyrkimyksessä harjoittaa ”selkeää ja ennustettavaa” politiikkaa pohjoisessa.
Sotilaallisen konfliktin uhka alueella on molempien valtioiden kyvystä huolimatta matala.
Kummallakaan maalla ei vaikuta olevan halua käyttää asevoimaa kiisteltyjen alueiden
haltuunottoon. Norja ja Venäjä ovat mannerjalustan ”harmaalla vyöhykkeellä” toimineet jo
1970- luvulta alkaen kompromissiratkaisun mukaan; molemmille on mahdollista kalastaa
alueella, mutta poraustoiminnan aloittaminen ei ole mahdollista. Näkyvimmät välikohtaukset
ovat liittyneet Huippuvuorten kalastusalueisiin, missä venäläiset kalastajat ovat vastustaneet
Norjan viranomaisten määräyksiä
ratkaisematon kiista siitä, miten talousalueiden rajojen tulisi määräytyä Barentsinmeren
mannerjalustalla sekä Huippuvuorilla. Alue on rikas luonnonvaroiltaan, kalastuksella on
suuri merkitys kummankin maan elinkeinoelämälle ja Barentsinmeri on tulevaisuuden
tärkeimpiä energiantuotantoalueita. Kiistanalaisilta alueilta löytyy öljyä sekä maakaasua.
Molemmat maat perustelevat vaatimuksensa saman sopimuksen perusteella. Yhdistyneiden
Kansakuntien Merioikeussopimus ( UNCLOS ) vuodelta 1982 antaa ohjeet siitä, miten
valtioiden talousalueet määräytyvät. 200 merimailin talousalueella ( Exclusive Economic
Zone ) isäntävaltiolla on yksinoikeus päättää alueen luonnonvarojen käytöstä.
Norja ja Venäjä ovat täysin vastakkaisilla kannoilla, mutta perustelevat molemmat
UNCLOS:n mukaan vaatimuksensa. Huippuvuorilla on erimielisyyttä siitä, mikä näiden
saarten vesialueiden asema on. Huippuvuoret ovat vuoden 1922 sopimuksen mukaan Norjan
hallinnoima alue muttei sen maaperää; Venäjä vastustaa norjalaisten saarten ympärille
julistamaa talousaluetta.
Barentsinmereen liittyy oleellisesti Nato:n ja suurvalta-asemaansa korostavan Venäjän
suhteet. Nato:n muutos on vaikuttanut Norjan arvioihin omasta turvallisuudestaan. Norjan
kotimaan puolustuksen painopiste on nimenomaan sen pohjoisilla alueilla. Lisäksi Norja
käyttää merivoimiaan aktiivisesti lipunnäyttöön myös kiistellyllä Huippuvuorten
talousalueella. Venäjälle Barentsinmeri on sen tärkeimmän laivasto-osaston, Pohjoisen
Laivaston, tukeutumisalue. Pohjoisen Laivaston roolia on korostettu Venäjän vuoden 2001
laivastodoktriinissa.
Tämä tutkimus on tehty klassisen realismin ja uusrealismin paradigmojen mukaan.
Tutkimusongelmana on, miten valtioiden välinen kamppailu vallasta näkyy tässä
aluekiistassa. Lisäkysymyksinä on, mikä osuus luonnonvaroilla on tässä kamppailussa;
miten kiistat näkyvät osapuolten turvallisuus- ja sotilaspoliittisissa ratkaisuissa; ja onko
olemassa jonkinlaisen konfliktin uhka.
Norjan ja Venäjän kamppailu vallasta näkyy monin tavoin tässä kiistassa; ja kiista on hyvin
korostuneesti kamppailua luonnonvarojen hallinnasta. Maiden väliset kiistat eivät kovin
selkeästi näy Venäjän turvallisuuspolitiikassa, sillä suurvaltana Venäjällä on monia muitakin
ongelmia hoidettavanaan. Pohjoisella Laivastolla on, kuten muillakin asevoimilla, kuitenkin
tehtävänä intressien turvaaminen monin keinoin. Norjalle sen asevoimat ovat oleellinen osa
sen pyrkimyksessä harjoittaa ”selkeää ja ennustettavaa” politiikkaa pohjoisessa.
Sotilaallisen konfliktin uhka alueella on molempien valtioiden kyvystä huolimatta matala.
Kummallakaan maalla ei vaikuta olevan halua käyttää asevoimaa kiisteltyjen alueiden
haltuunottoon. Norja ja Venäjä ovat mannerjalustan ”harmaalla vyöhykkeellä” toimineet jo
1970- luvulta alkaen kompromissiratkaisun mukaan; molemmille on mahdollista kalastaa
alueella, mutta poraustoiminnan aloittaminen ei ole mahdollista. Näkyvimmät välikohtaukset
ovat liittyneet Huippuvuorten kalastusalueisiin, missä venäläiset kalastajat ovat vastustaneet
Norjan viranomaisten määräyksiä
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]