Inhimilliset tekijät turvallisuudessa : interventioiden vaikutukset ja toimivuus
Teperi, Anna-Maria; Ruotsala, Riikka; Ala-Laurinaho, Arja; Asikainen, Ilkka; Lantto, Eero; Paajanen, Teemu (2021)
Teperi, Anna-Maria
Ruotsala, Riikka
Ala-Laurinaho, Arja
Asikainen, Ilkka
Lantto, Eero
Paajanen, Teemu
Työterveyslaitos
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:9789522619389
Tietoa työstä
https://urn.fi/URN:ISBN:9789522619389
Tietoa työstä
Tiivistelmä
Inhimillisten tekijöiden (HF, Human Factors) teoreettisessa tutkimuksessa ja kehittämisinterventioissa on havaittu sen potentiaali turvallisuusajattelun ja -käytäntöjen kehittämisessä. Tietoa puuttui siitä, miten aihepiirin kehitystyö, ns. HF-toiminta, vaikuttaa organisaation toimintaan tai turvallisuuden kehittämiseen käytännössä. Arvioimme HF-toiminnan kehitysvaiheita, nykytilaa, vaikutuksia ja toimivuutta, sekä oppimisen prosesseja kolmessa lennonvarmistuksen, lentokenttäoperaatioiden ja raideliikenteen organisaatiossa, joissa HF-toiminta oli lakisääteistä, normein ohjattua ja sitä oli toteutettu 5-20 vuotta organisaatiosta riippuen. Havaintojemme pohjalta kuvaamme konkreettisia keinoja toteuttaa HF-toimintaa onnistuneesti.
Haastattelimme 21 asiantuntija-, esimies- ja johtotehtävissä olevaa henkilöä ja havainnoimme 13 operatiivisen tason työntekijän työtä. Laadimme 11 organisatorista tunnuslukua, joiden avulla arvioimme organisaatioiden HF-toimintaa. Kussakin organisaatiossa toteutettiin kaksi yrityskohtaista työpajaa ja yksi kaikille organisaatioille yhteinen ’vertailukehittämisen työpaja’. Työpajoissa oli yhteensä 67 osallistujaa, joista osa samoja henkilöitä eri kerroilla (37 hlöä).
Osallistujat eivät juurikaan tuoneet esille aihepiirin pakollista, normipohjaista luonnetta. HF-toiminta eteni aalloittain ja toiminnan kohteet muuttuivat ja laajenivat ajan myötä. HF-toiminnan vaikutukset näkyivät tietotaitona inhimillisistä tekijöistä, kykynä ajatella omaa työtä aihepiirin ideoita ja jäsennyksiä hyödyntämällä sekä käytännön sovelluksina turvallisuuskäytännöissä ja työmenetelmissä. Kehittämisen tarvetta on HF-näkökulman integroinnissa operatiivisen työn prosesseihin, ja toisaalta siinä, miten hallintaa kehitetään systeemisesti ja ennakoivasti. Kohdeorganisaatioiden HF-toiminnassa oli eroja; mitä lyhyemmän aikaa HF:ää oli sovellettu, sitä enemmän työntekijät korostivat sen liittyvän yksilöiden toimintaan. Kauemmin HF-toimintaa toteuttaneissa organisaatioissa työprosessit oli mietitty tarkasti ja laajemmat työhyvinvointiin, ryhmän ja organisaation toimintaan liittyvät tekijät nousivat selvemmin esiin. HF-toiminta näyttäytyi yhtäältä selkeästi esille tuotuna aiheena (eksplisiittinen HF), toisaalta HF-näkökulma oli osin niin syvälle juurtunut, ettei sen vaikutusta erikseen tunnistettu tai tuotu esille (implisiittinen HF). HF-käsityksissä oli eroa johto-, päällikkö- ja asiantuntijatason sekä toisaalta operatiivisen tason välillä; taito niveltää ja soveltaa HF-näkökulma eri työtehtäviin, rooleihin ja organisaatiotasoille korostuu. HF-toiminnan vaikutuksia ei systemaattisesti arvioitu, mutta tähän soveltuvan tiedon saatavuus lisääntyi organisaatioissa ajan myötä.
Koostimme johtopäätökset onnistuneen HF-toiminnan elementeiksi. Onnistunut HF-toiminta pohjautuu kokonaisvaltaiseen, systeemiseen käsitykseen ja tutkittuun tietoon inhimillisistä tekijöistä. Sitä tulee viedä käytäntöön ratkaisukeskeisesti, käytännönläheisesti ja osallistavasti. HF-toiminnan organisointi on tietoinen, systemaattinen, pitkäjänteinen ja jatkuva prosessi. Se ei tapahdu automaattisesti, vaan edellyttää sen ottamista strategiseksi kehittämisen kohteeksi, mikä edellyttää ymmärrystä organisaation oppimisesta.
Haastattelimme 21 asiantuntija-, esimies- ja johtotehtävissä olevaa henkilöä ja havainnoimme 13 operatiivisen tason työntekijän työtä. Laadimme 11 organisatorista tunnuslukua, joiden avulla arvioimme organisaatioiden HF-toimintaa. Kussakin organisaatiossa toteutettiin kaksi yrityskohtaista työpajaa ja yksi kaikille organisaatioille yhteinen ’vertailukehittämisen työpaja’. Työpajoissa oli yhteensä 67 osallistujaa, joista osa samoja henkilöitä eri kerroilla (37 hlöä).
Osallistujat eivät juurikaan tuoneet esille aihepiirin pakollista, normipohjaista luonnetta. HF-toiminta eteni aalloittain ja toiminnan kohteet muuttuivat ja laajenivat ajan myötä. HF-toiminnan vaikutukset näkyivät tietotaitona inhimillisistä tekijöistä, kykynä ajatella omaa työtä aihepiirin ideoita ja jäsennyksiä hyödyntämällä sekä käytännön sovelluksina turvallisuuskäytännöissä ja työmenetelmissä. Kehittämisen tarvetta on HF-näkökulman integroinnissa operatiivisen työn prosesseihin, ja toisaalta siinä, miten hallintaa kehitetään systeemisesti ja ennakoivasti. Kohdeorganisaatioiden HF-toiminnassa oli eroja; mitä lyhyemmän aikaa HF:ää oli sovellettu, sitä enemmän työntekijät korostivat sen liittyvän yksilöiden toimintaan. Kauemmin HF-toimintaa toteuttaneissa organisaatioissa työprosessit oli mietitty tarkasti ja laajemmat työhyvinvointiin, ryhmän ja organisaation toimintaan liittyvät tekijät nousivat selvemmin esiin. HF-toiminta näyttäytyi yhtäältä selkeästi esille tuotuna aiheena (eksplisiittinen HF), toisaalta HF-näkökulma oli osin niin syvälle juurtunut, ettei sen vaikutusta erikseen tunnistettu tai tuotu esille (implisiittinen HF). HF-käsityksissä oli eroa johto-, päällikkö- ja asiantuntijatason sekä toisaalta operatiivisen tason välillä; taito niveltää ja soveltaa HF-näkökulma eri työtehtäviin, rooleihin ja organisaatiotasoille korostuu. HF-toiminnan vaikutuksia ei systemaattisesti arvioitu, mutta tähän soveltuvan tiedon saatavuus lisääntyi organisaatioissa ajan myötä.
Koostimme johtopäätökset onnistuneen HF-toiminnan elementeiksi. Onnistunut HF-toiminta pohjautuu kokonaisvaltaiseen, systeemiseen käsitykseen ja tutkittuun tietoon inhimillisistä tekijöistä. Sitä tulee viedä käytäntöön ratkaisukeskeisesti, käytännönläheisesti ja osallistavasti. HF-toiminnan organisointi on tietoinen, systemaattinen, pitkäjänteinen ja jatkuva prosessi. Se ei tapahdu automaattisesti, vaan edellyttää sen ottamista strategiseksi kehittämisen kohteeksi, mikä edellyttää ymmärrystä organisaation oppimisesta.
Kokoelmat
- Kirjat [553]