Vanhan puuikkunan energiakunnostus
The energy effective repair of an old wooden window
Jokelainen, Janne (2014)
Jokelainen, Janne
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5863-80-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5863-80-2
Tiivistelmä
Vanhojen puuikkunoiden vaihto uusiin on yleinen tapa parantaa rakennusten energiatehokkuutta. Ikkunoiden vaihdon järkevyydestä ei kuitenkaan olla yksimielisiä. Vaihdon ongelmaksi koetaan arkkitehtoniset ja kulttuurihistorialliset muutokset sekä poistettavista ikkunoista syntyvä rakennusjäte. Myös ikkunoiden vaihdolla saavutettavan energiansäästön määrästä ja merkityksestä ollaan erimielisiä.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin vanhan puuikkunan lämpöteknisiä ominaisuuksia ja tutkittiin, millainen vaikutus niihin on erilaisilla kunnostustavoilla. Tutkimuksessa käytetyt kunnostus- ja muutostyöt olivat keveitä, joten ne eivät edellyttäneet karmin irrotusta tai puuosien työstöä.
Ikkunan energiatehokkuus koostuu ilmantiiviydestä, lämmönjohtavuudesta ja säteilynläpäisevyydestä. Koeikkunan suuret ilmavuodot saatiin poistettua tilkinnän ja teippaamisen avulla, mutta kumitiivisteillä tiiviys jäi huonoksi. Koeikkunan U-arvo parani vaihtamalla sisäpuitteisiin selektiivilasit.
Koeikkunan energiatehokkuutta saatiin parannettua merkittävästi oikeanlaisilla kunnostus- ja muutostöillä. Toisaalta kunnostustöiden jälkeenkin energiankulutus jäi lähes kaksinkertaiseksi verrattuna nykyikkunoihin. Sekä ikkunoiden korjaus että vaihto ovat energiakulutuksen kannalta järkeviä toimenpiteitä, mutta taloudellisesti
ne eivät ole kannattavia. Kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti ikkunoiden vaihto on tuhoisa toimenpide.
Vanhoihin puuikkunoihin kohdistuvien toimien järkevyys riippuu tarkastelutavasta eikä yhtä täysin oikeaa toimintatapaa voida esittää. Kompromissina voidaan suositella ikkunoiden huolellista tiivistämistä aina lämmityskauden alussa ja selektiivilasien vaihtoa sisäpuitteisiin ikkunoiden peruskorjauksen yhteydessä.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin vanhan puuikkunan lämpöteknisiä ominaisuuksia ja tutkittiin, millainen vaikutus niihin on erilaisilla kunnostustavoilla. Tutkimuksessa käytetyt kunnostus- ja muutostyöt olivat keveitä, joten ne eivät edellyttäneet karmin irrotusta tai puuosien työstöä.
Ikkunan energiatehokkuus koostuu ilmantiiviydestä, lämmönjohtavuudesta ja säteilynläpäisevyydestä. Koeikkunan suuret ilmavuodot saatiin poistettua tilkinnän ja teippaamisen avulla, mutta kumitiivisteillä tiiviys jäi huonoksi. Koeikkunan U-arvo parani vaihtamalla sisäpuitteisiin selektiivilasit.
Koeikkunan energiatehokkuutta saatiin parannettua merkittävästi oikeanlaisilla kunnostus- ja muutostöillä. Toisaalta kunnostustöiden jälkeenkin energiankulutus jäi lähes kaksinkertaiseksi verrattuna nykyikkunoihin. Sekä ikkunoiden korjaus että vaihto ovat energiakulutuksen kannalta järkeviä toimenpiteitä, mutta taloudellisesti
ne eivät ole kannattavia. Kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti ikkunoiden vaihto on tuhoisa toimenpide.
Vanhoihin puuikkunoihin kohdistuvien toimien järkevyys riippuu tarkastelutavasta eikä yhtä täysin oikeaa toimintatapaa voida esittää. Kompromissina voidaan suositella ikkunoiden huolellista tiivistämistä aina lämmityskauden alussa ja selektiivilasien vaihtoa sisäpuitteisiin ikkunoiden peruskorjauksen yhteydessä.