Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita
Editoija
Saari, Juho
Taipale, Sakari
Kainulainen, Sakari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-195-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-195-3
Tiivistelmä
Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita – teoksessa tarkastellaan yleisiä hyvinvointivaltiota ja sosiaalipolitiikkaa käsitteleviä teorioita, joita sovelletaan suomalaisen yhteiskunnan ja sen institutionaalisten rakenteiden tarkasteluun. Tavoitteena on rakentaa siltoja hyvinvointivaltion tutkimuksessa usein sovellettujen teoreettisten mallien ja konkreettisen suomalaisen hyvinvointivaltiotutkimuksen välille.
Teoksen ensimmäisen osan muodostavat yleiset yhteiskuntateoriat. Se alkaa John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorialla ja pohdinnoilla sen soveltuvuudesta monikulttuurisen hyvinvointivaltion tutkimiseen. Len Doyalin ja Ian Goughin teoriaa universaaleista inhimillisistä tarpeista esitellään puolestaan hyvinvoinnin mittaamisen ja tuottamisen näkökulmasta. Karl Polanyi’n kirjoituksia ruoditaan erityisesti asumis-, työ- ja rahoitusmarkkinoiden muutoksen ja sääntelyn perspektiivistä. Ranskalaista yhteiskuntateoreetikoista esitellään François Ewald ja hänen vakuutusyhteiskunta-ajattelunsa sekä Pierre Bourdieu’n yhteiskuntateorian soveltuvuus suomalaisen hyvinvointivaltion ja sen sosiaalipolitiikan tutkimiseen.
Teoksen toinen osa on rakennettu hyvinvointivaltion aikalaisdiagnostikkojen ympärille. Tämän osan aloittaa luku Anthony Giddensin kolmannen tien sosiaalipolitiikan soveltuvuudesta suomalaisen hyvinvointivaltion tutkimiseen. Tämän jälkeen esitellään sitä, kuinka Manuel Castellsin ajatukset verkostomaisesta tietoyhteiskunnasta käyvät yksiin suomalaisen hyvinvointivaltion kehityksen kanssa. Seuraavaksi etsitään yhtymäkohtia Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateorian ja suomalaisen hyvinvointivaltion väliltä. Lopuksi arvioidaan sitä, kuinka Zygmunt Baumanin ajatus notkeasta modernista sopii yhteen suomalaisen hyvinvointivaltion institutionaalisten rakenteiden ja niiden pysyvyyden kanssa.
Kirjan kolmannessa osassa tarkastellaan eriarvoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäiseksi esitellään John H. Goldthorpen toimintateoreettista viitekehystä, ja analysoidaan sosiaalista liikkuvuutta Suomessa. Tämän jälkeen pohditaan Peter Townsendin innoittamana
Suomessa harjoitettua terveyserojen supistamiseen tähtäävää politiikkaa. Kolmannen osan lopuksi käsitellään vielä T. H. Marshallin teoriaa luokista ja kansalaisuudesta, ja arvioidaan hänen ajatuksiensa soveltuvuutta yhteiskunnallisen muutoksen arviointiin Suomessa.
Teoksen viimeisessä jaksossa tarkastellaan hyvinvointivaltion uusia politiikkoja kahden luvun kautta. Ensiksi esittelyssä ovat Paul Piersonin näkemykset hyvinvointivaltion muutoksesta ja muuttumattomuudesta. Kirjan päättää luku Richard Titmusista, jossa osoitetaan kuinka suomalainen hyvinvointivaltio on etääntynyt universalismin periaatteesta.
Teoksen ensimmäisen osan muodostavat yleiset yhteiskuntateoriat. Se alkaa John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorialla ja pohdinnoilla sen soveltuvuudesta monikulttuurisen hyvinvointivaltion tutkimiseen. Len Doyalin ja Ian Goughin teoriaa universaaleista inhimillisistä tarpeista esitellään puolestaan hyvinvoinnin mittaamisen ja tuottamisen näkökulmasta. Karl Polanyi’n kirjoituksia ruoditaan erityisesti asumis-, työ- ja rahoitusmarkkinoiden muutoksen ja sääntelyn perspektiivistä. Ranskalaista yhteiskuntateoreetikoista esitellään François Ewald ja hänen vakuutusyhteiskunta-ajattelunsa sekä Pierre Bourdieu’n yhteiskuntateorian soveltuvuus suomalaisen hyvinvointivaltion ja sen sosiaalipolitiikan tutkimiseen.
Teoksen toinen osa on rakennettu hyvinvointivaltion aikalaisdiagnostikkojen ympärille. Tämän osan aloittaa luku Anthony Giddensin kolmannen tien sosiaalipolitiikan soveltuvuudesta suomalaisen hyvinvointivaltion tutkimiseen. Tämän jälkeen esitellään sitä, kuinka Manuel Castellsin ajatukset verkostomaisesta tietoyhteiskunnasta käyvät yksiin suomalaisen hyvinvointivaltion kehityksen kanssa. Seuraavaksi etsitään yhtymäkohtia Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateorian ja suomalaisen hyvinvointivaltion väliltä. Lopuksi arvioidaan sitä, kuinka Zygmunt Baumanin ajatus notkeasta modernista sopii yhteen suomalaisen hyvinvointivaltion institutionaalisten rakenteiden ja niiden pysyvyyden kanssa.
Kirjan kolmannessa osassa tarkastellaan eriarvoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäiseksi esitellään John H. Goldthorpen toimintateoreettista viitekehystä, ja analysoidaan sosiaalista liikkuvuutta Suomessa. Tämän jälkeen pohditaan Peter Townsendin innoittamana
Suomessa harjoitettua terveyserojen supistamiseen tähtäävää politiikkaa. Kolmannen osan lopuksi käsitellään vielä T. H. Marshallin teoriaa luokista ja kansalaisuudesta, ja arvioidaan hänen ajatuksiensa soveltuvuutta yhteiskunnallisen muutoksen arviointiin Suomessa.
Teoksen viimeisessä jaksossa tarkastellaan hyvinvointivaltion uusia politiikkoja kahden luvun kautta. Ensiksi esittelyssä ovat Paul Piersonin näkemykset hyvinvointivaltion muutoksesta ja muuttumattomuudesta. Kirjan päättää luku Richard Titmusista, jossa osoitetaan kuinka suomalainen hyvinvointivaltio on etääntynyt universalismin periaatteesta.