Tuhopolttojen ennaltaehkäisyohjelma 2003-2008 : Loppuraportti
Toimittaja:
Nygård, Mikko
Ahola, Katja
Sisäministeriö
12.01.2009
Julkaisusarja:
Sisäasiainministeriön julkaisut 2008:35This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-491-397-3Tiivistelmä
Vuonna 1999 asetettu tuhopolttojen torjunnan yhteistyöryhmä laati vuonna 2002 tuhopolttojen ennaltaehkäisyohjelman vuosille 2003-2008. Ohjelman taustalla oli havainto tuhopolttojen määrän lisääntymisestä 1970-luvun puolivälistä alkaen. Ohjelman tavoite oli tuhopolttojen määrän ja niistä aiheutuvien vahinkojen vähentäminen.
Ennaltaehkäisyohjelman puitteissa on mm. teetetty kaksi akateemista tutkimusta tuhopoltoista Suomessa, kehitetty palontutkintaa, käynnistetty varhaisen puuttumisen menetelmiä ja laadittu julkaisuja sekä ohjeita tuhopolttojen ja tulipalojen ennaltaehkäisyä varten.
Seurantaryhmän mukaan ohjelman toteuttamisen yhteydessä on viranomaisten ja muiden tahojen yhteistoiminta huomattavasti tiivistynyt ja tehostunut, vaikka tuhopolttojen määrää ei olekaan saatu laskemaan toivotulla tavalla. Tuhopolttoilmiön laajuus on tunnustettu ja pelastustoimen eri tahot saatu toimimaan yhdessä en ratkaisemiseksi.
Seurantaryhmä esittää toiminnan jatkoa silmälläpitäen seuraavat toimenpidesuositukset:
1. Työryhmän tehtävän muuttaminen tahallisten ja epäselvien tulipalojen ennaltaehkäisyksi ja selvittämiseksi sekä toiminnan liittäminen palontutkintaan: käsitteenä tuhopoltto ei kuvaa ongelmakentän laajuutta riittävän hyvin. Toimintaan liitetään palontutkinta, ja sen päämääränä tulee olla tulipalojen ja onnettomuuksien ehkäisy pelastuslain linjausten mukaisesti.
2. Kansallisen keskuksen perustaminen tahallisten tulipalojen ennaltaehkäisyn ja palontutkinnan edistämiseksi: toiminnan tehostamiseksi perustetaan kansallinen keskus, jonka tehtävinä ovat mm. tiedon kerääminen ja analysointi tahallisia tulipaloja koskien, materiaalin tuottaminen, koulutuksen järjestäminen, paikallisen tason toiminnan tukeminen ja varhaisen puuttumisen menetelmien toimeenpanon jatkaminen.
3. Palontutkintaa ja palonsyyntutkintaa koskevien toimivaltasäännösten selkiyttäminen pelastuslain ja poliisilakien uudistuksen yhteydessä: lakiuudistusten yhteydessä työnjako pelastusviranomaisen ja poliisin välillä tulee tarkistaa siten, että tutkintaa tehdään kattavasti. Pelastuslaissa tulee määritellä tutkintakynnys, jonka ylittyessä palontutkinta suoritetaan.
4. Pelastustoimen, poliisin ja muiden toimijoiden paikallisen yhteistyön tehostaminen: tahallisten tulipalojen ennaltaehkäisyn tehostamiseksi työryhmän tulee laatia parhaita käytänteitä paikallisen turvallisuussuunnittelun tueksi.
5. Tietojärjestelmien ja raportoinnin kehittäminen: poliisin ja pelastusviranomaisten tietojärjestelmien sisällön ja yhteensopivuuden parantaminen.
6. Tahallisten tulipalojen ennaltaehkäisyyn ja palontutkintaan kohdistuvan koulutuksen tarjontaan ja koulutusmateriaaliin vaikuttaminen.
7. Viestinnän lisääminen: työryhmä laatii viestintäsuunnitelman siitä, miten ja milloin tahallisten tulipalojen riskeistä ja niiden ennaltaehkäisystä kerrotaan julkisuuteen.
Ennaltaehkäisyohjelman puitteissa on mm. teetetty kaksi akateemista tutkimusta tuhopoltoista Suomessa, kehitetty palontutkintaa, käynnistetty varhaisen puuttumisen menetelmiä ja laadittu julkaisuja sekä ohjeita tuhopolttojen ja tulipalojen ennaltaehkäisyä varten.
Seurantaryhmän mukaan ohjelman toteuttamisen yhteydessä on viranomaisten ja muiden tahojen yhteistoiminta huomattavasti tiivistynyt ja tehostunut, vaikka tuhopolttojen määrää ei olekaan saatu laskemaan toivotulla tavalla. Tuhopolttoilmiön laajuus on tunnustettu ja pelastustoimen eri tahot saatu toimimaan yhdessä en ratkaisemiseksi.
Seurantaryhmä esittää toiminnan jatkoa silmälläpitäen seuraavat toimenpidesuositukset:
1. Työryhmän tehtävän muuttaminen tahallisten ja epäselvien tulipalojen ennaltaehkäisyksi ja selvittämiseksi sekä toiminnan liittäminen palontutkintaan: käsitteenä tuhopoltto ei kuvaa ongelmakentän laajuutta riittävän hyvin. Toimintaan liitetään palontutkinta, ja sen päämääränä tulee olla tulipalojen ja onnettomuuksien ehkäisy pelastuslain linjausten mukaisesti.
2. Kansallisen keskuksen perustaminen tahallisten tulipalojen ennaltaehkäisyn ja palontutkinnan edistämiseksi: toiminnan tehostamiseksi perustetaan kansallinen keskus, jonka tehtävinä ovat mm. tiedon kerääminen ja analysointi tahallisia tulipaloja koskien, materiaalin tuottaminen, koulutuksen järjestäminen, paikallisen tason toiminnan tukeminen ja varhaisen puuttumisen menetelmien toimeenpanon jatkaminen.
3. Palontutkintaa ja palonsyyntutkintaa koskevien toimivaltasäännösten selkiyttäminen pelastuslain ja poliisilakien uudistuksen yhteydessä: lakiuudistusten yhteydessä työnjako pelastusviranomaisen ja poliisin välillä tulee tarkistaa siten, että tutkintaa tehdään kattavasti. Pelastuslaissa tulee määritellä tutkintakynnys, jonka ylittyessä palontutkinta suoritetaan.
4. Pelastustoimen, poliisin ja muiden toimijoiden paikallisen yhteistyön tehostaminen: tahallisten tulipalojen ennaltaehkäisyn tehostamiseksi työryhmän tulee laatia parhaita käytänteitä paikallisen turvallisuussuunnittelun tueksi.
5. Tietojärjestelmien ja raportoinnin kehittäminen: poliisin ja pelastusviranomaisten tietojärjestelmien sisällön ja yhteensopivuuden parantaminen.
6. Tahallisten tulipalojen ennaltaehkäisyyn ja palontutkintaan kohdistuvan koulutuksen tarjontaan ja koulutusmateriaaliin vaikuttaminen.
7. Viestinnän lisääminen: työryhmä laatii viestintäsuunnitelman siitä, miten ja milloin tahallisten tulipalojen riskeistä ja niiden ennaltaehkäisystä kerrotaan julkisuuteen.