PISA, PIAAC, AHELO: Miksi ja miten OECD mittaa osaamista?
Laukkanen, Reijo (2010)
Laukkanen, Reijo
opetus- ja kulttuuriministeriö
2010
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:17This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-949-3Tiivistelmä
Opetustoimen kansainvälinen vertailu on nykypäivää. Tehtyjä ratkaisuja tarkastellaan suhteessa muiden ratkaisuihin. Tämä kuitenkin edellyttää mahdollisimman luotettavaa tietopohjaa, jollaisen pystyy antamaan mm. OECD. Sen tuottamat koulutusjärjestelmiä vertailevat tilastolliset indikaattorit ovat tuottaneet jo 1990-luvulta alkaen tietoa, jota jäsenmaat ovat käyttäneet ahkerasti perustellessaan omia ratkaisujaan. Viimeaikoina erityinen mielenkiinto on kohdistunut suoriin osaamisen mittauksiin, joita edustavat PISA-, PIAAC- ja AHELO-ohjelmat. Tämä julkaisu antaa yleiskuvan näiden osaamismittausten tavoitteista, menetelmistä, tuloksista, tulevaisuuden suunnitelmista ja odotuksista. Kirjoitukset perustuvat keväällä 2010 pidetyn seminaarin esitelmiin.
Aluksi Jorma Ahola ja Reijo Laukkanen kuvaavat OECD:n vertailutyön kehityksen vaiheita. Sitten Pasi Reinikainen esittelee OECD:n osaamismittausohjelmien syntyä ja toteutusta. Satya Brink puolestaan puhuu tietoperusteisesta päätöksenteosta. Hän kertoo, miten OECD:n tuottamaa tietoa on yritetty käyttää päätöksenteon perustana Kanadassa.
Jouni Välijärvi kuvaa PISA-ohjelmaa kansainvälisenä hankkeena ja sitä, millaisia analyyseja on tehty kansallisesta aineistosta. Kansallinen analyysi jää vielä perusanalyysien tekemiseen. Tulisi päästä syvällisempiin analyyseihin, joilla voitaisiin saada tietoa perusopetuksen kehittämiseen. Reijo Raivolan näkemys on, että PISA-ohjelman rytmi on liian tiivis, sillä eihän voida uskoa muutosten tapahtuvan kolmessa vuodessa. Hän myös peräänkuuluttaa PISA:sta käynnistyneen kriittisen keskustelun ottamista huomioon PISA:n jatkotyössä. Jarkko Hautamäki esittää kriittisiä huomautuksia PISA-vertailun oletuksiin. Hän myös korostaa kerättyjen aineistojen pohjalta tehtävien pitkittäistutkimusten tarvetta.
Antero Malin kuvaa PIAAC-ohjelmaa, jossa mitataan 16–65-vuotiaan väestönosan lukutaitoa, numeerisia taitoja ja ongelmanratkaisutaitoja tietoteknisessä ympäristössä. Tutkimus raportoidaan 2013. Varpu Weijola tarkastelee PIAAC:iin asetettuja odotuksia erityisesti työvoimapolitiikan muotoilun kannalta. Petri Lempinen käsittelee osaamistarpeiden muutosta ja sitä, voisiko PIAAC tuoda mahdollisuuden uudenlaiseen työvoimatarpeen ennakointiin. Eeva-Inkeri Sirelius tuo esille asioita, joita kansallisen aineiston analyyseista olisi hyvä nostaa esille.
Jani Ursin ja Heidi Hyytinen kuvaavat AHELO-ohjelmaa, joka tuottaa tietoa korkeakouluopiskelijoiden taidoista. Suomi on mukana nimenomaan tutkimassa geneerisiä taitoja. Hanke on vielä esiselvitysvaiheessa. Maarit Paloniemi kirjoittaa, millaisia toiveita opetus- ja kulttuuriministeriön taholta hankkeelle on asetettu. Marita Aho kommentoi hanketta työnantajapuolen näkökannalta.
Aluksi Jorma Ahola ja Reijo Laukkanen kuvaavat OECD:n vertailutyön kehityksen vaiheita. Sitten Pasi Reinikainen esittelee OECD:n osaamismittausohjelmien syntyä ja toteutusta. Satya Brink puolestaan puhuu tietoperusteisesta päätöksenteosta. Hän kertoo, miten OECD:n tuottamaa tietoa on yritetty käyttää päätöksenteon perustana Kanadassa.
Jouni Välijärvi kuvaa PISA-ohjelmaa kansainvälisenä hankkeena ja sitä, millaisia analyyseja on tehty kansallisesta aineistosta. Kansallinen analyysi jää vielä perusanalyysien tekemiseen. Tulisi päästä syvällisempiin analyyseihin, joilla voitaisiin saada tietoa perusopetuksen kehittämiseen. Reijo Raivolan näkemys on, että PISA-ohjelman rytmi on liian tiivis, sillä eihän voida uskoa muutosten tapahtuvan kolmessa vuodessa. Hän myös peräänkuuluttaa PISA:sta käynnistyneen kriittisen keskustelun ottamista huomioon PISA:n jatkotyössä. Jarkko Hautamäki esittää kriittisiä huomautuksia PISA-vertailun oletuksiin. Hän myös korostaa kerättyjen aineistojen pohjalta tehtävien pitkittäistutkimusten tarvetta.
Antero Malin kuvaa PIAAC-ohjelmaa, jossa mitataan 16–65-vuotiaan väestönosan lukutaitoa, numeerisia taitoja ja ongelmanratkaisutaitoja tietoteknisessä ympäristössä. Tutkimus raportoidaan 2013. Varpu Weijola tarkastelee PIAAC:iin asetettuja odotuksia erityisesti työvoimapolitiikan muotoilun kannalta. Petri Lempinen käsittelee osaamistarpeiden muutosta ja sitä, voisiko PIAAC tuoda mahdollisuuden uudenlaiseen työvoimatarpeen ennakointiin. Eeva-Inkeri Sirelius tuo esille asioita, joita kansallisen aineiston analyyseista olisi hyvä nostaa esille.
Jani Ursin ja Heidi Hyytinen kuvaavat AHELO-ohjelmaa, joka tuottaa tietoa korkeakouluopiskelijoiden taidoista. Suomi on mukana nimenomaan tutkimassa geneerisiä taitoja. Hanke on vielä esiselvitysvaiheessa. Maarit Paloniemi kirjoittaa, millaisia toiveita opetus- ja kulttuuriministeriön taholta hankkeelle on asetettu. Marita Aho kommentoi hanketta työnantajapuolen näkökannalta.