Ahvenanmaan energiaoikeudelliset erityispiirteet : selvitys FLEXe demo -projektia varten
Widlund, Joonas (2018-11-20)
Widlund, Joonas
Vaasan yliopisto
20.11.2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-836-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-836-8
Kuvaus
vertaisarvioimaton
Tiivistelmä
Tämän julkisoikeudellisen selvityksen tarkoituksena oli tarkastella Ahvenanmaan sääntely-ympäristön soveltuvuutta FLEXe demo -hankkeen toteuttamisen kannalta. FLEXe demo -hankkeen päämääränä on rakentaa Ahvenanmaalle energiajärjestelmä, joka nojaa uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Kyseessä on demonstraatiohanke, jossa pyritään myös selvittämään ja ratkaisemaan tällaiseen energiajärjestelmään sisältyviä haasteita. Tässä selvityksessä on perehdytty hankkeen oikeudellisiin kysymyksiin. Selvityksessä tuli näin ollen ottaa huomioon Ahvenanmaan itsehallinnollisen aseman merkitys energiaoikeudelliselle sääntelylle, Suomen kansallisen sääntelyn ja Ahvenanmaan oman sääntelyn välinen suhde, sekä EU:n sääntelemä energia- ja kilpailuoikeus sekä valtion-tukiasiat.
Selvityksessä on eri sääntelytahojen lisäksi myös jouduttu ottamaan huomioon EU:n muutostilassa oleva energiaoikeus sekä laajemmassa mittakaavassa teknologisesti kehittyvä energia-ala ja sen mukanaan tuomat oikeudelliset kysymykset. Tästä johtuen esimerkiksi käyttäjälähtöisyyttä tai energian varastointia koskevan sääntelyn osalta selvityksessä on jouduttu pitäytymään tulevan sääntelyn sisällön arvioin¬nissa. Keskeisimmiksi oikeudellisiksi painopisteiksi tässä työssä osoittautuivat EU:n energiamarkkinoiden sääntely sekä valtiontukisääntely.
Selvitys osoittaa, että Ahvenanmaan itsehallinnollinen asema muodostaa sille tietyin osin erityisen oikeudellisen aseman. Tämän erityisaseman juuret ulottuvat itsehallintolain 18 §:ään, josta seuraa Ahvenanmaan itsenäinen toimivalta elinkeinotoiminnan sääntelyn osalta. Tämän itsenäisen toimivallan ja Ahvenanmaan verotuksellisten erityispiirteiden vaikutuksia EU:n energiasääntelyn toteutumiseen maakunnassa on pyritty avaamaan tarkemmin tässä selvityksessä. Ahvenanmaan asema ei selvityksen perusteella näytä johtavan merkittävien derogaatioiden toteutumiseen maakunnassa. Derogaatiomahdollisuuden osalta arviointia tosin vaikeutti soveltuvan oikeustapausaineiston puute. Tästä johtuen arviointi perustuu suurilta osin teoreettiseen aineistoon. Perusoikeuksien kohdal-la kävi ilmi, että EU:n perusoikeuskirja ja Suomen perustuslaissa sään-nellyt perusoikeudet koskevat myös Ahvenanmaata sellaisenaan. Niistä poikkeaminen tai niiden kevyempi valvonta ei siis toteudu Ahvenanmaan itsehallinnon nojalla. Valtiontuen hyväksyttävyyden kannalta keskeisenä arvioinnin kohteena on selektiivisyyskriteerin soveltuminen maakuntaan. Valtiontukiasioissa maakunta tulisi käsittää tosiasiallisesti autonomisena alueena, eikä osana Suomea, jotta kielletyn valtiontuen määritelmä ei todennäköisesti täyttyisi. Suomen osallistuminen Ahvenanmaalla toimivien uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien voimaloiden tuotantotuen kustannuksiin on myös osoittautunut ongelmalliseksi, mikä osaltaan rajoittaa maakunnan itsehallinnon suomia sääntelyllisiä vapauksia.
Selvityksessä on eri sääntelytahojen lisäksi myös jouduttu ottamaan huomioon EU:n muutostilassa oleva energiaoikeus sekä laajemmassa mittakaavassa teknologisesti kehittyvä energia-ala ja sen mukanaan tuomat oikeudelliset kysymykset. Tästä johtuen esimerkiksi käyttäjälähtöisyyttä tai energian varastointia koskevan sääntelyn osalta selvityksessä on jouduttu pitäytymään tulevan sääntelyn sisällön arvioin¬nissa. Keskeisimmiksi oikeudellisiksi painopisteiksi tässä työssä osoittautuivat EU:n energiamarkkinoiden sääntely sekä valtiontukisääntely.
Selvitys osoittaa, että Ahvenanmaan itsehallinnollinen asema muodostaa sille tietyin osin erityisen oikeudellisen aseman. Tämän erityisaseman juuret ulottuvat itsehallintolain 18 §:ään, josta seuraa Ahvenanmaan itsenäinen toimivalta elinkeinotoiminnan sääntelyn osalta. Tämän itsenäisen toimivallan ja Ahvenanmaan verotuksellisten erityispiirteiden vaikutuksia EU:n energiasääntelyn toteutumiseen maakunnassa on pyritty avaamaan tarkemmin tässä selvityksessä. Ahvenanmaan asema ei selvityksen perusteella näytä johtavan merkittävien derogaatioiden toteutumiseen maakunnassa. Derogaatiomahdollisuuden osalta arviointia tosin vaikeutti soveltuvan oikeustapausaineiston puute. Tästä johtuen arviointi perustuu suurilta osin teoreettiseen aineistoon. Perusoikeuksien kohdal-la kävi ilmi, että EU:n perusoikeuskirja ja Suomen perustuslaissa sään-nellyt perusoikeudet koskevat myös Ahvenanmaata sellaisenaan. Niistä poikkeaminen tai niiden kevyempi valvonta ei siis toteudu Ahvenanmaan itsehallinnon nojalla. Valtiontuen hyväksyttävyyden kannalta keskeisenä arvioinnin kohteena on selektiivisyyskriteerin soveltuminen maakuntaan. Valtiontukiasioissa maakunta tulisi käsittää tosiasiallisesti autonomisena alueena, eikä osana Suomea, jotta kielletyn valtiontuen määritelmä ei todennäköisesti täyttyisi. Suomen osallistuminen Ahvenanmaalla toimivien uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien voimaloiden tuotantotuen kustannuksiin on myös osoittautunut ongelmalliseksi, mikä osaltaan rajoittaa maakunnan itsehallinnon suomia sääntelyllisiä vapauksia.