Riita-asioiden oikeuspaikkasäännösten uudistaminen
oikeusministeriö
22.11.2007
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2007:15This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-466-650-3Tiivistelmä
Esityksessä ehdotetaan riita-asioiden oikeuspaikkaa eli käräjäoikeuksien alueellista toimivaltaa riita- ja hakemusasioissa koskevien säännösten uudistamista. Tärkeimmät säännökset keskitettäisiin oikeudenkäymiskaaren 10 lukuun.
Pääsäännön mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyisi vastaajan mukaan. Luonnollisen henkilön yleisenä oikeuspaikkana olisi hänen kotipaikkansa tai vakituisen asuinpaikkansa käräjäoikeus. Oikeushenkilön yleisenä oikeuspaikkana olisi rekisteriin merkityn kotipaikan käräjäoikeus tai se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä oikeushenkilön hallintoa pääasiallisesti hoidetaan.
Asia voitaisiin käsitellä yleisen oikeuspaikan lisäksi myös valinnaisissa oikeuspaikoissa tietyissä asiaryhmissä. Näitä olisivat valtiota, kiinteää omaisuutta, vahingonkorvausta, kuluttajansuojaa tai työsopimusta koskevat asiat. Ehdottomia oikeuspaikkoja jäisi lakiin holhous-, perhe- ja jäämistöoikeudellisia asioita varten. Lisäksi laissa säädettäisiin toissijaisista oikeuspaikoista.
Kirjallisella oikeuspaikkasopimuksella voitaisiin muuhun kuin ehdottomaan oikeuspaikkaan kuuluva asia osoittaa muun kuin lain nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sopimisoikeutta olisi kuitenkin rajoitettu eräiden tyypillisesti heikommassa asemassa olevien asianosaisryhmien suojaksi.
Laissa säädettäisiin menettelystä toimivaltakysymystä tutkittaessa. Ylempien oikeusasteiden oikeutta tutkia käräjäoikeuden alueellinen toimivalta rajoitettaisiin.
Lakiin otettaisiin säännökset Suomen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta. Pääsäännön mukaan Suomen tuomioistuin voisi tutkia kansainvälisluontoisen asian, jos sillä olisi oikeudenkäymiskaaren 10 luvun oikeuspaikkasäännöksissä tarkoitettu liittymä Suomeen.
Pääsäännön mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyisi vastaajan mukaan. Luonnollisen henkilön yleisenä oikeuspaikkana olisi hänen kotipaikkansa tai vakituisen asuinpaikkansa käräjäoikeus. Oikeushenkilön yleisenä oikeuspaikkana olisi rekisteriin merkityn kotipaikan käräjäoikeus tai se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä oikeushenkilön hallintoa pääasiallisesti hoidetaan.
Asia voitaisiin käsitellä yleisen oikeuspaikan lisäksi myös valinnaisissa oikeuspaikoissa tietyissä asiaryhmissä. Näitä olisivat valtiota, kiinteää omaisuutta, vahingonkorvausta, kuluttajansuojaa tai työsopimusta koskevat asiat. Ehdottomia oikeuspaikkoja jäisi lakiin holhous-, perhe- ja jäämistöoikeudellisia asioita varten. Lisäksi laissa säädettäisiin toissijaisista oikeuspaikoista.
Kirjallisella oikeuspaikkasopimuksella voitaisiin muuhun kuin ehdottomaan oikeuspaikkaan kuuluva asia osoittaa muun kuin lain nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sopimisoikeutta olisi kuitenkin rajoitettu eräiden tyypillisesti heikommassa asemassa olevien asianosaisryhmien suojaksi.
Laissa säädettäisiin menettelystä toimivaltakysymystä tutkittaessa. Ylempien oikeusasteiden oikeutta tutkia käräjäoikeuden alueellinen toimivalta rajoitettaisiin.
Lakiin otettaisiin säännökset Suomen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta. Pääsäännön mukaan Suomen tuomioistuin voisi tutkia kansainvälisluontoisen asian, jos sillä olisi oikeudenkäymiskaaren 10 luvun oikeuspaikkasäännöksissä tarkoitettu liittymä Suomeen.