Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen
maa- ja metsätalousministeriö
05.01.2011
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 1/2011This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-627-1Tiivistelmä
Maa- ja metsätalousministeriö asetti 23. elokuuta 2010 työryhmän, jonka tarkoituksena oli selvittää ja arvioida millä tavoin metsien käsittelyn menetelmiä tulee monipuolistaa ottaen huomioon metsänomistajien tavoitteet ja metsäpoliittiset linjaukset kestävästä metsien hoidosta ja käytöstä. Valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksenä Kansallinen metsäohjelma 2015:n maaliskuussa 2008 ja sen uudistuksen joulukuussa 2010. Periaatepäätöksessä todetaan, että metsälainsäädäntö uudistetaan ohjelman tavoitteiden mukaisesti.
Maa- ja metsätalousministeriö päätti uudistaa metsälakia kahdessa vaiheessa. Uudistamisen ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli saattaa metsälaki voimassa olevan perustuslain mukaiseksi. Muutettu metsälaki astuu voimaan 1.1.2011. Toisessa vaiheessa on tarkoitus tehdä metsälain kokonaisuudistus ottaen huomioon yhteiskunnan ja metsänomistajien muuttuneet tavoitteet ja arvot, metsien käytössä tapahtuneet muutokset, uudet tutkimustulokset sekä metsätalouden kannattavuuden parantaminen.
Metsänkasvatuksen aineettomat arvot ovat nousseet yhä enemmän taloudellisten tavoitteiden rinnalle. Merkittävä osa metsänomistajista painottaa metsien hoidossa myös virkistyksellisiä, luonnonsuojelullisia ja maisemallisia näkökohtia. Niiden ohella osa metsänomistajista edellyttää sijoitukselleen ja investoinneilleen nykyistä suurempaa taloudellista tuottoa. Myös yhteiskunnan muut arvot ja tavoitteet, jotka liittyvät uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen ja muihin ekosysteemipalveluihin, ovat muuttuneet. Metsätalouden ja metsäteollisuuden merkitys osana Suomen kansantaloutta on edelleen merkittävä, vaikka metsäteollisuuden suhteellinen merkitys onkin vähentynyt.
Metsätaloutta koskevaa sääntelyä voidaan vähentää uusiutuvia puuvaroja käyttävän teollisuuden ja palveluiden toimintaedellytyksiä tai metsävaroja vaarantamatta. Työryhmä esittää, että metsälaki ja sen pohjalta annetut säädökset ja suositukset tulee uudistaa yhteiskunnassa ja metsänomistajien tavoitteissa ja arvoissa tapahtuneiden muutosten takia. Säädösten sisältöä, rajoja ja tulkintaa sekä niiden valvontaa on tarpeen tarkastella uudelleen ja selkiyttää nykyisestä. Myös metsien hoitoa ja käyttöä koskevien suositusten periaatteita ja niiden vaikutuksia metsätalouden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen on tarkasteltava ja arvioitava uudelleen.
Koska metsätalous on elinkeinotoimintaa, tulee metsänomistukseen ja yrittäjyyteen liittyvää yhteiskunnan säätelyä työryhmän mielestä vapauttaa nykyisestä. Lainsäädännön tulisi ohjata metsäelinkeinon harjoittamista nykyistä vähemmän. On luotettava aikaisempaa enemmän metsänomistajien omaan harkintaan, tavoitteiden asettamiskykyyn, päätöksentekoon sekä vastuuseen omien metsävarojensa hoidossa ja arvon säilyttämisessä. Metsänomistajille suunnattavaa neuvontaa ja palveluja tulee monipuolistaa, ja erityisesti palvelujen markkinointia on kehitettävä vastaamaan metsänomistajien muuttuneita tarpeita. Metsänomistajan päätöksenteon tueksi tarvitaan aiempaa enemmän tietoa eri metsänkäsittelyvaihtoehtojen hyödyistä, muista vaikutuksista ja riskeistä. Tämä tulee ottaa huomioon myös metsätaloutta koskevan tutkimuksen painopisteiden suuntaamisessa ja metsätaloutta koskevan neuvonnan, koulutuksen ja palvelujen kehittämisessä.
Lainsäädännön tehtävä on jatkossakin turvata niin metsänomistajien oikeusturva kuin metsiin kohdistuvat yhteiskunnalliset tavoitteet ja kansainväliset velvoitteet (mm. runsaiden metsävarojen säilyminen, yritys- ja elinkeinotoiminnan turvaaminen, ilmasto- ja energiatavoitteet, metsäluonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttöarvot sekä vesiensuojelu). Työryhmä esittää, että metsänkäsittelymenetelmien uudistamisen tavoitteena tulee olla metsänomistajien erilaisten tavoitteiden painoarvon kasvattaminen ja metsänkäsittelyvaihtoehtojen lisääminen säädöksissä ja suosituksissa, yksityiskohtaisen säätelyn vähentäminen ja selkiyttäminen, metsätalouden kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantaminen sekä metsätalouden ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen. Metsänkäsittelyvaihtoehtojen vaikutukset metsätalouden kannattavuuteen ja metsille asetetut muut tavoitteet on otettava huomioon säädöksiä ja suosituksia laadittaessa.
Maa- ja metsätalousministeriö päätti uudistaa metsälakia kahdessa vaiheessa. Uudistamisen ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli saattaa metsälaki voimassa olevan perustuslain mukaiseksi. Muutettu metsälaki astuu voimaan 1.1.2011. Toisessa vaiheessa on tarkoitus tehdä metsälain kokonaisuudistus ottaen huomioon yhteiskunnan ja metsänomistajien muuttuneet tavoitteet ja arvot, metsien käytössä tapahtuneet muutokset, uudet tutkimustulokset sekä metsätalouden kannattavuuden parantaminen.
Metsänkasvatuksen aineettomat arvot ovat nousseet yhä enemmän taloudellisten tavoitteiden rinnalle. Merkittävä osa metsänomistajista painottaa metsien hoidossa myös virkistyksellisiä, luonnonsuojelullisia ja maisemallisia näkökohtia. Niiden ohella osa metsänomistajista edellyttää sijoitukselleen ja investoinneilleen nykyistä suurempaa taloudellista tuottoa. Myös yhteiskunnan muut arvot ja tavoitteet, jotka liittyvät uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen ja muihin ekosysteemipalveluihin, ovat muuttuneet. Metsätalouden ja metsäteollisuuden merkitys osana Suomen kansantaloutta on edelleen merkittävä, vaikka metsäteollisuuden suhteellinen merkitys onkin vähentynyt.
Metsätaloutta koskevaa sääntelyä voidaan vähentää uusiutuvia puuvaroja käyttävän teollisuuden ja palveluiden toimintaedellytyksiä tai metsävaroja vaarantamatta. Työryhmä esittää, että metsälaki ja sen pohjalta annetut säädökset ja suositukset tulee uudistaa yhteiskunnassa ja metsänomistajien tavoitteissa ja arvoissa tapahtuneiden muutosten takia. Säädösten sisältöä, rajoja ja tulkintaa sekä niiden valvontaa on tarpeen tarkastella uudelleen ja selkiyttää nykyisestä. Myös metsien hoitoa ja käyttöä koskevien suositusten periaatteita ja niiden vaikutuksia metsätalouden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen on tarkasteltava ja arvioitava uudelleen.
Koska metsätalous on elinkeinotoimintaa, tulee metsänomistukseen ja yrittäjyyteen liittyvää yhteiskunnan säätelyä työryhmän mielestä vapauttaa nykyisestä. Lainsäädännön tulisi ohjata metsäelinkeinon harjoittamista nykyistä vähemmän. On luotettava aikaisempaa enemmän metsänomistajien omaan harkintaan, tavoitteiden asettamiskykyyn, päätöksentekoon sekä vastuuseen omien metsävarojensa hoidossa ja arvon säilyttämisessä. Metsänomistajille suunnattavaa neuvontaa ja palveluja tulee monipuolistaa, ja erityisesti palvelujen markkinointia on kehitettävä vastaamaan metsänomistajien muuttuneita tarpeita. Metsänomistajan päätöksenteon tueksi tarvitaan aiempaa enemmän tietoa eri metsänkäsittelyvaihtoehtojen hyödyistä, muista vaikutuksista ja riskeistä. Tämä tulee ottaa huomioon myös metsätaloutta koskevan tutkimuksen painopisteiden suuntaamisessa ja metsätaloutta koskevan neuvonnan, koulutuksen ja palvelujen kehittämisessä.
Lainsäädännön tehtävä on jatkossakin turvata niin metsänomistajien oikeusturva kuin metsiin kohdistuvat yhteiskunnalliset tavoitteet ja kansainväliset velvoitteet (mm. runsaiden metsävarojen säilyminen, yritys- ja elinkeinotoiminnan turvaaminen, ilmasto- ja energiatavoitteet, metsäluonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttöarvot sekä vesiensuojelu). Työryhmä esittää, että metsänkäsittelymenetelmien uudistamisen tavoitteena tulee olla metsänomistajien erilaisten tavoitteiden painoarvon kasvattaminen ja metsänkäsittelyvaihtoehtojen lisääminen säädöksissä ja suosituksissa, yksityiskohtaisen säätelyn vähentäminen ja selkiyttäminen, metsätalouden kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantaminen sekä metsätalouden ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen. Metsänkäsittelyvaihtoehtojen vaikutukset metsätalouden kannattavuuteen ja metsille asetetut muut tavoitteet on otettava huomioon säädöksiä ja suosituksia laadittaessa.