Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen – Luken METSO-tutkimuksen 2013–2016 raportti
Toimittajat
Koskela, Terhi
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
65/2017
Sivut
52 s.
Luonnonvarakeskus
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-479-3
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-479-3
Tiivistelmä
Luonnonvarakeskuksessa (vuoteen 2015 Metsäntutkimuslaitos) vuosina 2013–2016 toimineiden Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn (2008–2025) seuranta- ja tutkimushankkeiden tavoitteena oli tuottaa ja raportoida tietoa ohjelman tavoitteiden toteutumisesta, vaikutuksista ja kehittämistarpeista sekä sosioekonomisesta että ekologisesta näkökulmasta. Luken METSO-tutkimuksen lähtökohtana oli ohjelman kehittämisessä tarvittaviin käytännön tietotarpeisiin vastaaminen.
METSO-ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien sekä metsälajien taantuminen. Tähän pyritään parantamalla suojelualueverkostoa, ylläpitämällä ja kehittämällä talousmetsien luonnonhoitoa, parantamalla tietopohjaa toimenpiteiden arviointia ja kehittämistä varten, metsä- ja ympäristöorganisaatioiden välisellä yhteistoiminnalla, metsänomistajien neuvonnalla ja metsäammattilaisten koulutuksella sekä viestinnällä. Vuosina 2008–2016 METSO-ohjelmassa on saavutettu 64 prosenttia luonnonsuojelualueverkoston kehittämiselle valtioneuvoston periaatepäätöksessä asetetusta 96 000 hehtaarin pinta-alatavoitteesta. Ympäristötukisopimuksilla ja luonnonhoitohankkeilla on vuosina 2008–2016 toteutettu yhteensä 50 prosenttia niille asetetusta 82 000 hehtaarin tavoitteesta.
METSO-ohjelmassa metsänomistajat voivat suojella ohjelmassa määritellyt luonnontieteelliset valintaperusteet täyttäviä kohteita joko määräajaksi tai pysyvästi tai osallistua luonnonhoitohankkeisiin. Ohjelmaan osallistuminen on metsänomistajille täysin vapaaehtoista. METSO-ohjelmassa suojellut kohteet ovat laadultaan pääosin hyviä, selvästi tavanomaisista talousmetsistä poikkeavia kohteita. Käytännön kannalta tärkeä tulos on se, että METSO-kohteiden valintaperusteet toimivat erinomaisesti lajistoltaan arvokkaimpien kohteiden tunnistamisessa.
Metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan tukea monipuolistamalla nykyisiä metsienkäsittelymenetelmiä. Pienaukko-, poiminta- ja osittaishakkuu pyrkivät jäljittelemään metsän luontaista häiriödynamiikkaa. Näiden käsittelymenetelmien ja avohakkuun vaikutuksia puustoon ja lajistoon tutkittiin kahdella laajalla tutkimusalueella. Pienaukot taimettuvat pääosin hyvin, ja rehevillä kasvupaikoilla aukon koko tulisi olla läpimitaltaan alle 30–40 metriä. Kasvilajiston monimuotoisuus on suurimmillaan kun pienaukot ovat 20–30 metrin läpimittaisia. Tuulituhojen riski on pieni, jos pienaukot sijoitellaan oikein metsikön sisällä riskin minimoimiseksi. Tutkimusalueilla ennen käsittelyjä tehdyissä lajistoinventoinneissa havaittiin lajiryhmien välisten korrelaatioiden lajimäärissä olevan yleensä heikkoja; mitään yksittäistä lajiryhmää ei siten voinut käyttää metsiköiden muiden lajiryhmien lajimäärien tai kokonaislajirikkauden indikaattorina. Puustotunnuksista lajimäärän vaihtelua kaikissa tutkituissa lajiryhmissä selittivät parhaiten lahopuumuuttujat, kuolleen puuston tilavuus ja kuolleen puuston diversiteetti.
Metsä- ja ympäristöammattilaisten on tärkeää pitää esillä METSO-ohjelma ja sen keinovalikoima erilaisissa neuvontatilanteissa ja metsäsuunnittelun yhteydessä sekä tiedotuksessa. Metsänomistajia kiinnostavat erityisesti luontoarvojen huomioon ottaminen metsien hoidossa ja käytössä sekä luonnonhoitohankkeet, mutta myös määräaikaisia ja pysyviä suojelukeinoja kohtaan on mielenkiintoa. Myös kunnissa ja seurakunnissa on kiinnostusta luontoarvojen turvaamista kohtaan.
METSO-yhteistoimintaverkostohankkeet ovat edistäneet monimuotoisuutta ja lisänneet tietoi-suutta METSO-ohjelmasta. Ilman julkista tukea toteutettavissa olevien pysyvien toimintamallien luominen on kuitenkin osoittautunut hankkeissa haasteelliseksi.
METSO-ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien sekä metsälajien taantuminen. Tähän pyritään parantamalla suojelualueverkostoa, ylläpitämällä ja kehittämällä talousmetsien luonnonhoitoa, parantamalla tietopohjaa toimenpiteiden arviointia ja kehittämistä varten, metsä- ja ympäristöorganisaatioiden välisellä yhteistoiminnalla, metsänomistajien neuvonnalla ja metsäammattilaisten koulutuksella sekä viestinnällä. Vuosina 2008–2016 METSO-ohjelmassa on saavutettu 64 prosenttia luonnonsuojelualueverkoston kehittämiselle valtioneuvoston periaatepäätöksessä asetetusta 96 000 hehtaarin pinta-alatavoitteesta. Ympäristötukisopimuksilla ja luonnonhoitohankkeilla on vuosina 2008–2016 toteutettu yhteensä 50 prosenttia niille asetetusta 82 000 hehtaarin tavoitteesta.
METSO-ohjelmassa metsänomistajat voivat suojella ohjelmassa määritellyt luonnontieteelliset valintaperusteet täyttäviä kohteita joko määräajaksi tai pysyvästi tai osallistua luonnonhoitohankkeisiin. Ohjelmaan osallistuminen on metsänomistajille täysin vapaaehtoista. METSO-ohjelmassa suojellut kohteet ovat laadultaan pääosin hyviä, selvästi tavanomaisista talousmetsistä poikkeavia kohteita. Käytännön kannalta tärkeä tulos on se, että METSO-kohteiden valintaperusteet toimivat erinomaisesti lajistoltaan arvokkaimpien kohteiden tunnistamisessa.
Metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan tukea monipuolistamalla nykyisiä metsienkäsittelymenetelmiä. Pienaukko-, poiminta- ja osittaishakkuu pyrkivät jäljittelemään metsän luontaista häiriödynamiikkaa. Näiden käsittelymenetelmien ja avohakkuun vaikutuksia puustoon ja lajistoon tutkittiin kahdella laajalla tutkimusalueella. Pienaukot taimettuvat pääosin hyvin, ja rehevillä kasvupaikoilla aukon koko tulisi olla läpimitaltaan alle 30–40 metriä. Kasvilajiston monimuotoisuus on suurimmillaan kun pienaukot ovat 20–30 metrin läpimittaisia. Tuulituhojen riski on pieni, jos pienaukot sijoitellaan oikein metsikön sisällä riskin minimoimiseksi. Tutkimusalueilla ennen käsittelyjä tehdyissä lajistoinventoinneissa havaittiin lajiryhmien välisten korrelaatioiden lajimäärissä olevan yleensä heikkoja; mitään yksittäistä lajiryhmää ei siten voinut käyttää metsiköiden muiden lajiryhmien lajimäärien tai kokonaislajirikkauden indikaattorina. Puustotunnuksista lajimäärän vaihtelua kaikissa tutkituissa lajiryhmissä selittivät parhaiten lahopuumuuttujat, kuolleen puuston tilavuus ja kuolleen puuston diversiteetti.
Metsä- ja ympäristöammattilaisten on tärkeää pitää esillä METSO-ohjelma ja sen keinovalikoima erilaisissa neuvontatilanteissa ja metsäsuunnittelun yhteydessä sekä tiedotuksessa. Metsänomistajia kiinnostavat erityisesti luontoarvojen huomioon ottaminen metsien hoidossa ja käytössä sekä luonnonhoitohankkeet, mutta myös määräaikaisia ja pysyviä suojelukeinoja kohtaan on mielenkiintoa. Myös kunnissa ja seurakunnissa on kiinnostusta luontoarvojen turvaamista kohtaan.
METSO-yhteistoimintaverkostohankkeet ovat edistäneet monimuotoisuutta ja lisänneet tietoi-suutta METSO-ohjelmasta. Ilman julkista tukea toteutettavissa olevien pysyvien toimintamallien luominen on kuitenkin osoittautunut hankkeissa haasteelliseksi.
Collections
- Julkaisut [85599]