Vihannesten ja mansikan tasapainoinen fosfori- ja typpilannoitus
Toimittajat
Suojala-Ahlfors, Terhi
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
44/2017
Sivut
84 s.
Luonnonvarakeskus
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-435-9
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-435-9
Tiivistelmä
Puutarhatuotanto avomaalla on hyvin intensiivinen maankäytön muoto. Suurin osa puutarhakasvien ravinnetarpeesta täytetään väkilannoitteilla. Lannoituksen suunnittelu pohjautuu osittain tutkimustuloksiin, osittain vuosien mittaan kertyneeseen kokemustietoon. Suunnittelun perustana on maasta tehty viljavuustutkimus.
Avomaan puutarhakasvien ympäristökorvausjärjestelmää valmisteltaessa todettiin tutkimustiedon puute vihannesten ja marjakasvien satovasteista fosfori- ja typpilannoitukseen. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli:
1. määritellä tärkeimpien vihanneslajien ja mansikan satovaste fosforilannoitukseen
2. arvioida fosforilannoituksen taloudellista optimia viljelijän kannalta
3. määritellä vihannesten hyvään satoon ja laatuun tarvittava typpilannoitusmäärä ja sen oikea ajoitus
4. arvioida ympäristöohjelman lannoitusrajoja vihannesten ja mansikan sadontuoton sekä tuotannon aiheuttaman ravinnekuormitusriskin kannalta.
Tutkimushankkeessa tehtiin kenttä- ja astiakokeita vuosina 2014–2016. Kohdekasveina olivat tärkeimmät avomaalla viljeltävät vihannekset ja mansikka. Kenttäkokeissa verrattiin eri fosforilannoitusmäärien vaikutusta satoon, sadon laatuun ja kasvien ravinteiden ottoon. Osa kokeista tehtiin vihannestiloilla. Astiakokeissa tutkittiin mykorritsan merkitystä mansikan fosforitaloudessa. Lisäksi tarkasteltiin fosforilannoituksen taloudellista optimointia dynaamisen mallin avulla käyttäen esimerkkikasvina sipulia. Typpilannoitukseen liittyen selvitettiin keräkaalin ja jäävuorisalaatin typpilannoitustarvetta ja erilaisten menetelmien soveltuvuutta lisätyppilannoituksen tarpeen arviointiin.
Kokeissa fosforilannoituksen vaikutus kasvien satoon osoittautui odotettua pienemmäksi. Tulokset viittaavat siihen, että tutkittujen vihannesten fosforilannoituksen tarve on pienempi kuin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmässä sallitut enimmäislannoitusmäärät. Maan fosforitilan vaikutusta vihannesten satotasoon ei pystytty tässä hankkeessa kattavasti selvittämään. Taloudellisen mallintamisen perusteella fosforivarantoon investoiminen lannoittamalla on todennäköisesti taloudellisesti perusteltua, jos maan fosforiluokka on matala. Toisaalta on myös tilanteita, jolloin fosforivarannon hyödyntäminen on perusteltua, eikä lannoitefosforin lisääminen peltoon ole taloudellisesti järkevää.
Mansikan fosforilannoituskokeissa saatujen tulosten perusteella on tarpeen arvioida nykyisiä fosforilannoitussuosituksia kriittisesti. Turpeesta ja hiekasta sekoitetussa kasvualustassa tai steriloidussa maassa tehdyissä astiakokeissa maa-analyysin fosforitaso 20 mg/l oli riittävä sadontuoton kannalta, mutta sienijuurta sisältävässä peltomaassa pitoisuus 5 mg/l riitti sekä astiakokeissa että peltokokeessamme hyvään kasvuun ja sadontuottoon. Tulevissa suosituksissa olisi huomioitava sienijuurisymbioosin merkitys ja korjattava suosituksia nykytasosta alaspäin.
Keräkaalin ja jäävuorisalaatin typpilannoitussuositukset olivat riittävät hyvän satotason saavuttamiseen. Maan liukoisen typen mittaustulokset seurasivat loogisesti lannoitusmääriä ja kasvuston typen ottoa kasvukauden alkupuolella mutta eivät myöhemmin kesällä. Lisälannoitustarpeen arviointi NDVI-arvon perusteella ei osoittautunut toimivaksi menetelmäksi tutkituilla lajeilla. Mallintamalla voitiin arvioida melko hyvin keräkaalin kuiva-ainesadon, typen oton ja typpipitoisuuden kehitystä.
Avomaan puutarhakasvien ympäristökorvausjärjestelmää valmisteltaessa todettiin tutkimustiedon puute vihannesten ja marjakasvien satovasteista fosfori- ja typpilannoitukseen. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli:
1. määritellä tärkeimpien vihanneslajien ja mansikan satovaste fosforilannoitukseen
2. arvioida fosforilannoituksen taloudellista optimia viljelijän kannalta
3. määritellä vihannesten hyvään satoon ja laatuun tarvittava typpilannoitusmäärä ja sen oikea ajoitus
4. arvioida ympäristöohjelman lannoitusrajoja vihannesten ja mansikan sadontuoton sekä tuotannon aiheuttaman ravinnekuormitusriskin kannalta.
Tutkimushankkeessa tehtiin kenttä- ja astiakokeita vuosina 2014–2016. Kohdekasveina olivat tärkeimmät avomaalla viljeltävät vihannekset ja mansikka. Kenttäkokeissa verrattiin eri fosforilannoitusmäärien vaikutusta satoon, sadon laatuun ja kasvien ravinteiden ottoon. Osa kokeista tehtiin vihannestiloilla. Astiakokeissa tutkittiin mykorritsan merkitystä mansikan fosforitaloudessa. Lisäksi tarkasteltiin fosforilannoituksen taloudellista optimointia dynaamisen mallin avulla käyttäen esimerkkikasvina sipulia. Typpilannoitukseen liittyen selvitettiin keräkaalin ja jäävuorisalaatin typpilannoitustarvetta ja erilaisten menetelmien soveltuvuutta lisätyppilannoituksen tarpeen arviointiin.
Kokeissa fosforilannoituksen vaikutus kasvien satoon osoittautui odotettua pienemmäksi. Tulokset viittaavat siihen, että tutkittujen vihannesten fosforilannoituksen tarve on pienempi kuin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmässä sallitut enimmäislannoitusmäärät. Maan fosforitilan vaikutusta vihannesten satotasoon ei pystytty tässä hankkeessa kattavasti selvittämään. Taloudellisen mallintamisen perusteella fosforivarantoon investoiminen lannoittamalla on todennäköisesti taloudellisesti perusteltua, jos maan fosforiluokka on matala. Toisaalta on myös tilanteita, jolloin fosforivarannon hyödyntäminen on perusteltua, eikä lannoitefosforin lisääminen peltoon ole taloudellisesti järkevää.
Mansikan fosforilannoituskokeissa saatujen tulosten perusteella on tarpeen arvioida nykyisiä fosforilannoitussuosituksia kriittisesti. Turpeesta ja hiekasta sekoitetussa kasvualustassa tai steriloidussa maassa tehdyissä astiakokeissa maa-analyysin fosforitaso 20 mg/l oli riittävä sadontuoton kannalta, mutta sienijuurta sisältävässä peltomaassa pitoisuus 5 mg/l riitti sekä astiakokeissa että peltokokeessamme hyvään kasvuun ja sadontuottoon. Tulevissa suosituksissa olisi huomioitava sienijuurisymbioosin merkitys ja korjattava suosituksia nykytasosta alaspäin.
Keräkaalin ja jäävuorisalaatin typpilannoitussuositukset olivat riittävät hyvän satotason saavuttamiseen. Maan liukoisen typen mittaustulokset seurasivat loogisesti lannoitusmääriä ja kasvuston typen ottoa kasvukauden alkupuolella mutta eivät myöhemmin kesällä. Lisälannoitustarpeen arviointi NDVI-arvon perusteella ei osoittautunut toimivaksi menetelmäksi tutkituilla lajeilla. Mallintamalla voitiin arvioida melko hyvin keräkaalin kuiva-ainesadon, typen oton ja typpipitoisuuden kehitystä.
Collections
- Julkaisut [85546]