Ilmastonmuutoksen hillintävaihtoehtojen ja -skenaarioiden tarkastelu maa- ja elintarviketaloudessa vuoteen 2030
Toimittajat
Rikkonen, Pasi
Rintamäki, Heidi
Julkaisusarja
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
Numero
12/2015
Sivut
109 p.
Luonnonvarakeskus (Luke)
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-011-5
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-011-5
Tiivistelmä
”Vähähiilisen maa- ja elintarviketalouden ja maaseudun tulevaisuudet vuoteen 2030 (VÄHIMATU)” -
hankkeessa tarkasteltiin maatalouden, ruoan kulutuksen ja maaseudun vaihtoehtoisia skenaarioita
ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta vuoteen 2030. Selvityksessä arvioitiin päästövähennyskeinoja
ja -potentiaaleja sekä muutosten aiheuttamia vaikutuksia maatiloille, maataloudelle, kuluttajille
ja maaseudulle. Tarkastelujen lähestymistavat, aineisto ja menetelmät vaihtelivat neljässä eri
skenaariotarkastelussa. Ensiksi alkutuotannossa tarkasteltiin ”Alkutuotanto hillintätalkoisiin” ja
”energiaa ruoan ohelle” -skenaarioita sekä analysoitiin fossiilisen energian korvaamisen mahdollisuuksia
uusiutuvalla energialla. Toiseksi tarkasteltiin skenaariota, jossa alkutuotannon päästöjä vähennetään
13 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Kolmanneksi tarkasteltiin useiden
erilaisten ruokavalioiden ilmastovaikutuksia ja ravitsemussuositusten mukaisuutta. Neljänneksi tarkasteltiin
laajemmin maaseudun kehitystä kohti vähähiilisyyttä monenlaisten muutostekijöiden kautta
vuoteen 2030 mennessä.
Maataloustuotteiden maailmankaupan vapautumiskehityksen, lähimarkkinoiden kaupankäynnin
arvaamattomuuden ja maatalouden tukipolitiikan muutosten myötä kannattavuuden vaihtelu
sekä osin sen heikkeneminen Suomen maa- ja elintarviketaloudessa näyttävät valitettavan todennäköiseltä.
Tämä voi osaltaan vaikuttaa mahdollisuuksiin toteuttaa päästövähennyksiä maatiloilla, sillä
eri hillintäkeinot aiheuttavat tiloilla toiminnallisia muutoksia, ja siten suoria ja välillisiä kustannuksia.
Maatalouden päästövähennystavoitteen saavuttaminen pelkästään laskemalla lannoitekäyttöä ja
sopeuttamalla märehtijöiden määrää vaikuttaa epärealistiselta. Maatalouteen kohdistettavan ilmastopolitiikan
näkökulmaa tulisikin laajentaa sisältämään maankäyttöön liittyvät ratkaisut, koska maaperän
CO2-päästöjen vähentäminen on suhteellisen edullista. Lisäksi Suomen kannalta päästölaskennassa
olennaista on, miten metsien hiilinielu otetaan maakohtaisissa laskelmissa huomioon. Raportoinnin
muutos huomioimaan metsien hiilinielu kasvattaisi viljelijöiden motivaatiota kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämiseen tilatasolla. Suoraan viljelyyn vaikuttaville hillintäkeinoille tilatason hyväksyttävyyttä
voi olla vaikea löytää. Näitä ovat esimerkiksi eloperäisten maiden raivauskielto, monivuotisen
nurmenviljelyn lisääminen tai säätösalaojitukseen investointi. Toisaalta osalla hillintäkeinoista
on tilatasolla selviä tuotannollisia ja kustannushyötyjä kuten tilusjärjestelyt, tilojen välisen yhteistyön
lisääminen, rehuviljan säilöntä kuivaamatta ja uusiutuvan energiantuotannon lisääminen. Viljelijöillä
on valmiutta toteuttaa toimia, jotka eivät lisää byrokratiaa, rajoita tuotantomahdollisuuksia ja luovat
tuotannon kehittämiselle positiivisia kannustimia. Siten mm. investointituet (lannan separointi, biokaasu)
tai pitkäaikaisen viherkesannoinnin tai nurmiviljelyn tuki ovat toimivia.
Fossiilisen energian EROI (energy return on investment) pysyy luultavasti tällä vuosisadalla
korkealla tasolla. Fossiilisen moottoripolttoaineen korvaaminen uusiutuvalla polttoaineella aiheuttaa
aina lisäkustannuksia, koska kaikki nyt tiedossa olevat uusiutuvan energian tuotantotekniikat kuluttavat
enemmän energiaa kuin fossiilisten polttoaineiden tuotanto. Maapallon lämpötilan nousu pakottaa
kuitenkin ihmiskunnan korvamaan fossiilista polttoainetta uusiutuvilla. Ainoa kestävä vaihtoehto
saavuttaa tämä tavoite on vähentää fossiilisten polttoaineiden tuotantoa. Siihen ei kuitenkaan
ole olemassa keinoja kansallisella tasolla, mutta kansallisesti voidaan vaikuttaa fossiilisten polttoaineiden
kysyntään.
Jos maatalouden päästöjä vähennettäisiin 13 % eläintuotantoa supistamalla, päästöt vähenisivät
eniten maaperästä ja eläinten ruuansulatuksesta. Lisäksi rehualasta vapautuvien peltojen metsityksestä
saatava hiilinielu olisi 0,69 Mt CO2 vuonna 2030. Vaikka peltojen metsityksestä johtuvaa
hiilinielua ei voi käyttää maatalouden päästövähennysvelvoitteen täyttämiseksi, tilakokonaisuuden
päästöjen kannalta metsällä voi olla iso merkitys. Karkean laskelman mukaan tila, jolla on 600 sikaa ja
80 ha peltoa, kompensoisi maataloustuotannosta tulevat päästönsä 100–300 metsähehtaarilla. Arvioitu
päästövähennys merkitsisi 30 % leikkausta nautojen ja sikojen lukumäärässä vuoteen 2030 mennessä.
Sikojen määrän arvioidaan todellisuudessa vähenevän määrällä, joka vastaa tässä arvioitua,
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 12/2015
4
kun taas nautojen määrän ei oleteta laskevan niin rajusti. Päästövähennysskenaarion vaikutukset
eivät rajoittuisi ainoastaan maatalous- ja elintarvikesektoreille, sillä maataloudella on useiden arvoketjujen
kautta paikallistalouteen kohdistuvia kerrannaisvaikutuksia. Maataloussektori on merkittävä
investointien lähde ja niinpä investointikysynnän vähennyksellä olisi kielteisiä vaikutuksia moniin
paikallisiin yrityksiin ja toimialoihin.
Erilaisten ruokavalioiden kvantitatiivinen ja systemaattinen arviointi auttaa arvioimaan koko
tuotanto- ja kulutusketjua ilmasto- ja terveysvaikutusten näkökulmasta. Selvityksessä tehtyjen analyysien
perusteella ruokavalion kestävyyttä ravitsemuksen ja ilmaston näkökulmista lisäävät 1) lihan
ja lihavalmisteiden (mukaan lukien makkarat) kulutuksen rajoittaminen – huomattava on kuitenkin,
että naudanlihan tuotannon rajoittaminen rajoittaa myös maitotuotteiden tuotantoa 2) avomaavihannesten
runsas lisääminen, 3) marjojen runsas lisääminen, 4) viljojen kohtuullinen lisääminen ja
täysjyväviljojen suosiminen, 5) alkoholijuomien kulutuksen rajoittaminen, 6) sokerin kulutuksen rajoittaminen
ja 7) kahvin kulutuksen vähentäminen. Tarkastelu tukee suomalaisia ravitsemussuosituksia,
mutta toisaalta antaa perusteluja nykyistä tiukempienkin suositusten antamiselle, jos ilmastonsuojelua
ja parempaa ravitsemusta halutaan edistää samanaikaisesti.
Maaseudun hiilipäästöjen vähentämistyössä tutkimuksen kokonaisarvio osoittaa suurta painoarvoa
etenkin poliittisille ratkaisuille ja päätöksenteolle ja toisaalta uusien teknologioiden ja polttoaineiden
kehittämiselle ja käyttöönotolle. Politiikka ja teknologian käyttöönotto liittyvät vahvasti toisiinsa,
sillä jälkimmäiseen vaikuttavat esimerkiksi energiantuotannossa ja -kulutuksessa paitsi suorat
tuet, myös esim. rakennusmääräykset, sähköverkkoihin liittyvä sääntely ja muut lupaprosessit. Vähähiilisyyttä
tukevat innovaatiot liittyvät erityisesti energiantuotantoon ja -käyttöön sekä liikenteeseen.
Ne voivat olla teknisiä, mutta myös toimintatapoihin liittyviä. Esimerkiksi maaseudun elinvoimaisuuden
ja palvelujen turvaamisen kannalta jatkossa korostunevat internetin hyödyntäminen ja
palvelukonseptien uudelleen ajatteleminen. Myös älyratkaisut eli ICT-teknologian hyödyntäminen
liikenteessä, sähköverkkojen ja -kulutuksen hallinnassa sekä logistiikassa lisääntyvät.
Asiasanat:
hankkeessa tarkasteltiin maatalouden, ruoan kulutuksen ja maaseudun vaihtoehtoisia skenaarioita
ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta vuoteen 2030. Selvityksessä arvioitiin päästövähennyskeinoja
ja -potentiaaleja sekä muutosten aiheuttamia vaikutuksia maatiloille, maataloudelle, kuluttajille
ja maaseudulle. Tarkastelujen lähestymistavat, aineisto ja menetelmät vaihtelivat neljässä eri
skenaariotarkastelussa. Ensiksi alkutuotannossa tarkasteltiin ”Alkutuotanto hillintätalkoisiin” ja
”energiaa ruoan ohelle” -skenaarioita sekä analysoitiin fossiilisen energian korvaamisen mahdollisuuksia
uusiutuvalla energialla. Toiseksi tarkasteltiin skenaariota, jossa alkutuotannon päästöjä vähennetään
13 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Kolmanneksi tarkasteltiin useiden
erilaisten ruokavalioiden ilmastovaikutuksia ja ravitsemussuositusten mukaisuutta. Neljänneksi tarkasteltiin
laajemmin maaseudun kehitystä kohti vähähiilisyyttä monenlaisten muutostekijöiden kautta
vuoteen 2030 mennessä.
Maataloustuotteiden maailmankaupan vapautumiskehityksen, lähimarkkinoiden kaupankäynnin
arvaamattomuuden ja maatalouden tukipolitiikan muutosten myötä kannattavuuden vaihtelu
sekä osin sen heikkeneminen Suomen maa- ja elintarviketaloudessa näyttävät valitettavan todennäköiseltä.
Tämä voi osaltaan vaikuttaa mahdollisuuksiin toteuttaa päästövähennyksiä maatiloilla, sillä
eri hillintäkeinot aiheuttavat tiloilla toiminnallisia muutoksia, ja siten suoria ja välillisiä kustannuksia.
Maatalouden päästövähennystavoitteen saavuttaminen pelkästään laskemalla lannoitekäyttöä ja
sopeuttamalla märehtijöiden määrää vaikuttaa epärealistiselta. Maatalouteen kohdistettavan ilmastopolitiikan
näkökulmaa tulisikin laajentaa sisältämään maankäyttöön liittyvät ratkaisut, koska maaperän
CO2-päästöjen vähentäminen on suhteellisen edullista. Lisäksi Suomen kannalta päästölaskennassa
olennaista on, miten metsien hiilinielu otetaan maakohtaisissa laskelmissa huomioon. Raportoinnin
muutos huomioimaan metsien hiilinielu kasvattaisi viljelijöiden motivaatiota kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämiseen tilatasolla. Suoraan viljelyyn vaikuttaville hillintäkeinoille tilatason hyväksyttävyyttä
voi olla vaikea löytää. Näitä ovat esimerkiksi eloperäisten maiden raivauskielto, monivuotisen
nurmenviljelyn lisääminen tai säätösalaojitukseen investointi. Toisaalta osalla hillintäkeinoista
on tilatasolla selviä tuotannollisia ja kustannushyötyjä kuten tilusjärjestelyt, tilojen välisen yhteistyön
lisääminen, rehuviljan säilöntä kuivaamatta ja uusiutuvan energiantuotannon lisääminen. Viljelijöillä
on valmiutta toteuttaa toimia, jotka eivät lisää byrokratiaa, rajoita tuotantomahdollisuuksia ja luovat
tuotannon kehittämiselle positiivisia kannustimia. Siten mm. investointituet (lannan separointi, biokaasu)
tai pitkäaikaisen viherkesannoinnin tai nurmiviljelyn tuki ovat toimivia.
Fossiilisen energian EROI (energy return on investment) pysyy luultavasti tällä vuosisadalla
korkealla tasolla. Fossiilisen moottoripolttoaineen korvaaminen uusiutuvalla polttoaineella aiheuttaa
aina lisäkustannuksia, koska kaikki nyt tiedossa olevat uusiutuvan energian tuotantotekniikat kuluttavat
enemmän energiaa kuin fossiilisten polttoaineiden tuotanto. Maapallon lämpötilan nousu pakottaa
kuitenkin ihmiskunnan korvamaan fossiilista polttoainetta uusiutuvilla. Ainoa kestävä vaihtoehto
saavuttaa tämä tavoite on vähentää fossiilisten polttoaineiden tuotantoa. Siihen ei kuitenkaan
ole olemassa keinoja kansallisella tasolla, mutta kansallisesti voidaan vaikuttaa fossiilisten polttoaineiden
kysyntään.
Jos maatalouden päästöjä vähennettäisiin 13 % eläintuotantoa supistamalla, päästöt vähenisivät
eniten maaperästä ja eläinten ruuansulatuksesta. Lisäksi rehualasta vapautuvien peltojen metsityksestä
saatava hiilinielu olisi 0,69 Mt CO2 vuonna 2030. Vaikka peltojen metsityksestä johtuvaa
hiilinielua ei voi käyttää maatalouden päästövähennysvelvoitteen täyttämiseksi, tilakokonaisuuden
päästöjen kannalta metsällä voi olla iso merkitys. Karkean laskelman mukaan tila, jolla on 600 sikaa ja
80 ha peltoa, kompensoisi maataloustuotannosta tulevat päästönsä 100–300 metsähehtaarilla. Arvioitu
päästövähennys merkitsisi 30 % leikkausta nautojen ja sikojen lukumäärässä vuoteen 2030 mennessä.
Sikojen määrän arvioidaan todellisuudessa vähenevän määrällä, joka vastaa tässä arvioitua,
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 12/2015
4
kun taas nautojen määrän ei oleteta laskevan niin rajusti. Päästövähennysskenaarion vaikutukset
eivät rajoittuisi ainoastaan maatalous- ja elintarvikesektoreille, sillä maataloudella on useiden arvoketjujen
kautta paikallistalouteen kohdistuvia kerrannaisvaikutuksia. Maataloussektori on merkittävä
investointien lähde ja niinpä investointikysynnän vähennyksellä olisi kielteisiä vaikutuksia moniin
paikallisiin yrityksiin ja toimialoihin.
Erilaisten ruokavalioiden kvantitatiivinen ja systemaattinen arviointi auttaa arvioimaan koko
tuotanto- ja kulutusketjua ilmasto- ja terveysvaikutusten näkökulmasta. Selvityksessä tehtyjen analyysien
perusteella ruokavalion kestävyyttä ravitsemuksen ja ilmaston näkökulmista lisäävät 1) lihan
ja lihavalmisteiden (mukaan lukien makkarat) kulutuksen rajoittaminen – huomattava on kuitenkin,
että naudanlihan tuotannon rajoittaminen rajoittaa myös maitotuotteiden tuotantoa 2) avomaavihannesten
runsas lisääminen, 3) marjojen runsas lisääminen, 4) viljojen kohtuullinen lisääminen ja
täysjyväviljojen suosiminen, 5) alkoholijuomien kulutuksen rajoittaminen, 6) sokerin kulutuksen rajoittaminen
ja 7) kahvin kulutuksen vähentäminen. Tarkastelu tukee suomalaisia ravitsemussuosituksia,
mutta toisaalta antaa perusteluja nykyistä tiukempienkin suositusten antamiselle, jos ilmastonsuojelua
ja parempaa ravitsemusta halutaan edistää samanaikaisesti.
Maaseudun hiilipäästöjen vähentämistyössä tutkimuksen kokonaisarvio osoittaa suurta painoarvoa
etenkin poliittisille ratkaisuille ja päätöksenteolle ja toisaalta uusien teknologioiden ja polttoaineiden
kehittämiselle ja käyttöönotolle. Politiikka ja teknologian käyttöönotto liittyvät vahvasti toisiinsa,
sillä jälkimmäiseen vaikuttavat esimerkiksi energiantuotannossa ja -kulutuksessa paitsi suorat
tuet, myös esim. rakennusmääräykset, sähköverkkoihin liittyvä sääntely ja muut lupaprosessit. Vähähiilisyyttä
tukevat innovaatiot liittyvät erityisesti energiantuotantoon ja -käyttöön sekä liikenteeseen.
Ne voivat olla teknisiä, mutta myös toimintatapoihin liittyviä. Esimerkiksi maaseudun elinvoimaisuuden
ja palvelujen turvaamisen kannalta jatkossa korostunevat internetin hyödyntäminen ja
palvelukonseptien uudelleen ajatteleminen. Myös älyratkaisut eli ICT-teknologian hyödyntäminen
liikenteessä, sähköverkkojen ja -kulutuksen hallinnassa sekä logistiikassa lisääntyvät.
Asiasanat:
Collections
- Julkaisut [85546]