Simonkyläntie, Simo ; Museotien kunnossapitosuunnitelma
Pentti, Mikko; Soosalu, Laura (2020-10)
Pentti, Mikko
Soosalu, Laura
Pirkanmaan ELY-keskus
10 / 2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-882-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-882-6
Tiivistelmä
Simonkyläntien museotie sijaitsee Simon kunnan alueella tiellä 19502. Museotiejakso on pituudeltaan 2,9 kilometriä. Museotien pohjoispää sijoittuu Simonkyläntien ja Kirkkotien risteykseen. Museotie päättyy eteläpäässä Heikkiläntien risteykseen, mutta uusi pääte on esitetty entisen lossipaikan, vanhan Färinrannan kohdalle. Simonkyläntie kuuluu Pohjanmaan rantatien valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY) ja sijaitsee Simonkylän ja Simoniemen kyläasutusten valtakunnallisesti merkittävässä kulttuuriympäristössä (RKY). Museokohteena Simonkyläntie on helposti saavutettavissa. Simonkylän kyläyhdistys ja Simon nuorisoseura ry. edistävät toimillaan aktiivisesti Simonkylän kulttuuriympäristön säilymistä. Uusi opastaulu sijoitetaan Simonpirtin pihaan.
Simonkyläntie on liitetty Väyläviraston (silloin Tie- ja vesirakennushallitus) museokohdekokoelmaan vuonna 1982. Lapin tiepiirin esitys on perusteltu sillä, että tie on Suomen sodan aikainen armeijan perääntymistie ja tien varrella on vanhaa asutusta. Perusteluja tien valinnalle museokohteiden joukkoon ei ole löytynyt. Ilmeisesti tie on otettu museokohteiden joukkoon kuitenkin esimerkkinä Pohjanmaan rantatiestä Lapin tiepiirin alueella. Myöhemmät perustelut tien museotieasemalle ovat: tien merkitys postireittinä, tien hallinnollinen ja taloudellinen merkitys, Ruotsin kuninkaan matkan yhteydessä tehty tien parantaminen 1752, tien merkitys Suomen sodassa ja Simonkylän RKY-asema. Simonkyläntien erityisasema Pohjanmaan rantatien museotiekohteiden joukossa liittyy sen sijantiin Perämeren pohjukassa, missä tie oli 1800-luvun loppuun ainoa maantie. Simonkyläntie on syntynyt 1600-luvulla aiemman ratsupolun pohjalle keskusvallan tarpeesta liittää pohjoisen asutus tiiviimmin Ruotsin valtakunnan yhteyteen. Ruotsin suurvaltakausi ja siihen liittyneet sodat Itämeren etelärannikolla aiheuttivat tarpeen Pohjanlahden ympäri kiertävän yhteyden käyttöön myös postinkuljetuksessa, mikä rooli Pohjanmaan rantatiellä oli Suomessa Ruotsin vallan loppuun saakka.
Erityistä merkitystä Pohjanmaan rantatie ja erityisesti sen Tornion ja Oulun välinen osuus sai Ruotsin ja Venäjän välisissä sodissa 1700–1721, 1741–1743 ja 1808–1809, jolloin alue joutui sotanäyttämöksi Ruotsin armeijan perääntyessä Tornionjoelle. Suomen siirtyminen Venäjän keisarin alaisuuteen 1809 katkaisi tien merkityksen Suomen ja Ruotsin välisenä yhdystienä ja postitienä. Merkityksellisin ajanjakso päättyi symbolisesti Venäjän keisarin käyttäessä rantatietä matkallaan uudelle valtakunnanrajalle Tornioon 1819. Eri liikennemuotojen merkityksen muutos 1800-luvun lopulta nykypäivään näkyy Simonkylän alueella erityisen selvästi. Maantie alkoi menettää merkitystään höyrylaivaliikenteen alkamisen myötä 1850-luvulta lähtien, mutta vasta rautatien rakentaminen 1900-luvun alussa poisti väliaikaisesti sen merkityksen pitkänmatkan yhteytenä. Autoliikenne nosti maantien jälleen kilpailukykyiseksi 1920- ja 1930-luvuilla. Simonkylän alueella autoliikenne ohjattiin pois museotien alueelta, missä käytettiin hyväksi jo olemassa olevaa rautatiesiltaa. Lapin sodan aikana Simonkyläntiellä oli erityistä merkitystä osana 15. prikaatin hyökkäystä kohti Kemiä. Tässä yhteydessä prikaatin osat ylittivät Simojoen vanhalta lauttapaikalta. Simonkyläntie on poikkeuksellinen siinä mielessä, että se on edelleen käytössä oleva 1600-luvulta periytyvän vanhan valtamaantien osa, jota ei koskaan ole parannettu autoliikenneajan valtatieksi, eli tie jäi hyvin varhaisessa vaiheessa pois pitkänmatkan liikenteen käytöstä rautatien ja rautatiesillan rakentamisen myötä. Yleensä museotiekohteiden ilmiasu on peräisin 1920- ja 30-luvuilla tehdyistä korjauksista.
Simonkyläntie on säilynyt historiallisella linjauksellaan ja edustaa nykyisessä asussaan Ruotsin suurvaltakauden maantietä. Tien kunto on hyvä, mutta sitä on syytä kehittää kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan tien käytettävyyttä ja liikenneturvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle. Alueurakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.
Saavutettavuus tarkistettu.
Simonkyläntie on liitetty Väyläviraston (silloin Tie- ja vesirakennushallitus) museokohdekokoelmaan vuonna 1982. Lapin tiepiirin esitys on perusteltu sillä, että tie on Suomen sodan aikainen armeijan perääntymistie ja tien varrella on vanhaa asutusta. Perusteluja tien valinnalle museokohteiden joukkoon ei ole löytynyt. Ilmeisesti tie on otettu museokohteiden joukkoon kuitenkin esimerkkinä Pohjanmaan rantatiestä Lapin tiepiirin alueella. Myöhemmät perustelut tien museotieasemalle ovat: tien merkitys postireittinä, tien hallinnollinen ja taloudellinen merkitys, Ruotsin kuninkaan matkan yhteydessä tehty tien parantaminen 1752, tien merkitys Suomen sodassa ja Simonkylän RKY-asema. Simonkyläntien erityisasema Pohjanmaan rantatien museotiekohteiden joukossa liittyy sen sijantiin Perämeren pohjukassa, missä tie oli 1800-luvun loppuun ainoa maantie. Simonkyläntie on syntynyt 1600-luvulla aiemman ratsupolun pohjalle keskusvallan tarpeesta liittää pohjoisen asutus tiiviimmin Ruotsin valtakunnan yhteyteen. Ruotsin suurvaltakausi ja siihen liittyneet sodat Itämeren etelärannikolla aiheuttivat tarpeen Pohjanlahden ympäri kiertävän yhteyden käyttöön myös postinkuljetuksessa, mikä rooli Pohjanmaan rantatiellä oli Suomessa Ruotsin vallan loppuun saakka.
Erityistä merkitystä Pohjanmaan rantatie ja erityisesti sen Tornion ja Oulun välinen osuus sai Ruotsin ja Venäjän välisissä sodissa 1700–1721, 1741–1743 ja 1808–1809, jolloin alue joutui sotanäyttämöksi Ruotsin armeijan perääntyessä Tornionjoelle. Suomen siirtyminen Venäjän keisarin alaisuuteen 1809 katkaisi tien merkityksen Suomen ja Ruotsin välisenä yhdystienä ja postitienä. Merkityksellisin ajanjakso päättyi symbolisesti Venäjän keisarin käyttäessä rantatietä matkallaan uudelle valtakunnanrajalle Tornioon 1819. Eri liikennemuotojen merkityksen muutos 1800-luvun lopulta nykypäivään näkyy Simonkylän alueella erityisen selvästi. Maantie alkoi menettää merkitystään höyrylaivaliikenteen alkamisen myötä 1850-luvulta lähtien, mutta vasta rautatien rakentaminen 1900-luvun alussa poisti väliaikaisesti sen merkityksen pitkänmatkan yhteytenä. Autoliikenne nosti maantien jälleen kilpailukykyiseksi 1920- ja 1930-luvuilla. Simonkylän alueella autoliikenne ohjattiin pois museotien alueelta, missä käytettiin hyväksi jo olemassa olevaa rautatiesiltaa. Lapin sodan aikana Simonkyläntiellä oli erityistä merkitystä osana 15. prikaatin hyökkäystä kohti Kemiä. Tässä yhteydessä prikaatin osat ylittivät Simojoen vanhalta lauttapaikalta. Simonkyläntie on poikkeuksellinen siinä mielessä, että se on edelleen käytössä oleva 1600-luvulta periytyvän vanhan valtamaantien osa, jota ei koskaan ole parannettu autoliikenneajan valtatieksi, eli tie jäi hyvin varhaisessa vaiheessa pois pitkänmatkan liikenteen käytöstä rautatien ja rautatiesillan rakentamisen myötä. Yleensä museotiekohteiden ilmiasu on peräisin 1920- ja 30-luvuilla tehdyistä korjauksista.
Simonkyläntie on säilynyt historiallisella linjauksellaan ja edustaa nykyisessä asussaan Ruotsin suurvaltakauden maantietä. Tien kunto on hyvä, mutta sitä on syytä kehittää kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan tien käytettävyyttä ja liikenneturvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle. Alueurakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisessa tarkennuksessa ja kohdekortissa.
Saavutettavuus tarkistettu.
Kokoelmat
- Raportteja [1087]