Torjunta-aineet Hämeen pohjavesissä 2000-2019 ja selvitys mahdollisista puhdistusmenetelmistä
Kerminen, Kaisa; Pudas, Eeva; Siiro, Petri (2019-08)
Kerminen, Kaisa
Pudas, Eeva
Siiro, Petri
Hämeen ELY-keskus
08 / 2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-808-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-808-6
Tiivistelmä
EU on asettanut tavoitteeksi, että pohjavesissä on saavutettava ja turvattava hyvä tila vuoteen 2021 tai 2027 mennessä. Torjunta-aineet ja niiden hajoamistuotteet ovat yksi pohjaveden laatua heikentävä tekijä, kun ympäristölaatunormi 0,1 μg/l ylittyy. Talousveden laatua on myös pyritty suojaamaan asettamalla raja-arvot torjunta-aineille. Yksittäistä torjunta-ainetta tai hajoamistuotetta saa olla talousvedessä enintään 0,1 μg/l tai useaa yhteensä 0,5 μg/l.
Kanta- ja Päijät-Hämeessä on yhteensä 299 pohjavesialuetta. Näistä kymmenellä on havaittu raja-arvon 0,1 μg/l ylittäviä pitoisuuksia yksittäisiä torjunta-aineita ja kuudella pohjavesialueella torjunta-aineiden yhteispitoisuuden raja-arvo 0,5 μg/l ylittyi vuosien 2000 – 2019 aikana. Lisäksi yhdellätoista pohjavesialueella on havaittu torjunta-aineita, mutta pitoisuudet ovat olleet alle talousveden raja-arvojen. Hämeen pohjavesistä on löytynyt eniten rikkakasvintorjunta-aineita, kuten atratsiinia, simatsiinia, terbutylatsiinia ja heksatsinonia sekä näiden hajoamistuotteita, kuten DEA:a, DIA:a, DEDIA:a, BAM:ia ja desetyyliterbutylatsiinia. Lisäksi on havaittu hyönteisten, punkkien ja sienitautien torjunta-aineita.
Suomessa ei ole tiettävästi kunnostettu torjunta-aineita sisältävää pohjavettä itse pohjavesiympäristössä. Sen sijaan on tarvittaessa suljettu vedenottamoita tai otettu vedenottamolle käyttöön aktiivihiilisuodatus veden puhdistamiseksi.
Reaktiivisia seinämiä on käytetty erityisesti klooratuilla liuottimilla pilaantuneen pohjavesialueen puhdistamiseksi ja sitä voisi mahdollisesti soveltaa myös torjunta-aineiden poistamiseen. Seinämissä on käytetty reaktiivisena materiaalina metallista rautaa (Fe0), joka laboratoriokokeissa on hajottanut myös erinäisiä torjunta-aineita, joskaan ei täydellisesti. On tutkittu myös atratsiinin hajottamista fenton-reaktion avulla eli raudan ja vetyperoksidin avulla, eli kemiallisella in situ hapetuksella.
Torjunta-aineita hajottavia mikrobeja ja mikrobikonsortioita on eristetty, ja on tutkittu voisiko pohjavettä puhdistaa torjunta-aineista niiden avulla joko vedenottamoilla, tai mahdollisesti itse pohjavesiympäristössä. Laboratoriokokeessa on hajottajamikrobien lisäämisen lisäksi myös edistetty pohjavesiympäristön omien mikrobien hajotustoimintaa. Puuttuu vain hajotuskokeilu itse pohjavesiympäristössä.
Saavutettavuus on tarkistettu.
Kanta- ja Päijät-Hämeessä on yhteensä 299 pohjavesialuetta. Näistä kymmenellä on havaittu raja-arvon 0,1 μg/l ylittäviä pitoisuuksia yksittäisiä torjunta-aineita ja kuudella pohjavesialueella torjunta-aineiden yhteispitoisuuden raja-arvo 0,5 μg/l ylittyi vuosien 2000 – 2019 aikana. Lisäksi yhdellätoista pohjavesialueella on havaittu torjunta-aineita, mutta pitoisuudet ovat olleet alle talousveden raja-arvojen. Hämeen pohjavesistä on löytynyt eniten rikkakasvintorjunta-aineita, kuten atratsiinia, simatsiinia, terbutylatsiinia ja heksatsinonia sekä näiden hajoamistuotteita, kuten DEA:a, DIA:a, DEDIA:a, BAM:ia ja desetyyliterbutylatsiinia. Lisäksi on havaittu hyönteisten, punkkien ja sienitautien torjunta-aineita.
Suomessa ei ole tiettävästi kunnostettu torjunta-aineita sisältävää pohjavettä itse pohjavesiympäristössä. Sen sijaan on tarvittaessa suljettu vedenottamoita tai otettu vedenottamolle käyttöön aktiivihiilisuodatus veden puhdistamiseksi.
Reaktiivisia seinämiä on käytetty erityisesti klooratuilla liuottimilla pilaantuneen pohjavesialueen puhdistamiseksi ja sitä voisi mahdollisesti soveltaa myös torjunta-aineiden poistamiseen. Seinämissä on käytetty reaktiivisena materiaalina metallista rautaa (Fe0), joka laboratoriokokeissa on hajottanut myös erinäisiä torjunta-aineita, joskaan ei täydellisesti. On tutkittu myös atratsiinin hajottamista fenton-reaktion avulla eli raudan ja vetyperoksidin avulla, eli kemiallisella in situ hapetuksella.
Torjunta-aineita hajottavia mikrobeja ja mikrobikonsortioita on eristetty, ja on tutkittu voisiko pohjavettä puhdistaa torjunta-aineista niiden avulla joko vedenottamoilla, tai mahdollisesti itse pohjavesiympäristössä. Laboratoriokokeessa on hajottajamikrobien lisäämisen lisäksi myös edistetty pohjavesiympäristön omien mikrobien hajotustoimintaa. Puuttuu vain hajotuskokeilu itse pohjavesiympäristössä.
Saavutettavuus on tarkistettu.
Kokoelmat
- Raportteja [1084]