Loimijoen vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvitys
Hämeen ELY-keskus
12 / 2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-652-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-652-5
Tiivistelmä
Loimijoen padotus- ja juoksutusselvityksessä selvitettiin mahdollisuuksia vähentää tulvasta tai kuivuudesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia Loimijoen vesistössä. Selvityksen laati Suomen ympäristökeskus Hämeen ELY-keskuksen johdolla ja yhteistyössä lupien haltijoiden, kuntien ja muiden viranomaisten sekä sidosryhmien kanssa.
Loimijoen alueella kevättulvat ovat aiemmin olleet vuoden suurimpia tulvia. Kuitenkin jo 2000-luvulla yli puolet Loimijoen vuoden suurimmista virtaamista on esiintynyt kevään ulkopuolella, enimmäkseen marras-joulukuussa. Tässä selvityksessä tehdyissä ilmastonmuutostarkasteluissa Loimijoen vuoden suurimmat virtaamat ajoittuivat tammi-helmikuulle. Korkeampien lämpötilojen myötä sateet tulevat useammin vetenä, ja lunta sulaa useammin jo talven aikana. Kasvavat talvivirtaamat lisäävät sekä hyyteen että jääpatojen aiheuttamaa tulvariskiä. Suuri virtaama voi hidastaa jääkannen muodostumista, jolloin jääkannettomassa joessa hyydetulvariski kasvaa pakkasen kiristyessä. Jäänpaksuus voi myös kasvaa aiempaan verrattuna, mikäli eristävä lumikerros jää ohueksi, mutta pakkanen on kireää. Tällöin sään lauhtuminen voi aiheuttaa jäiden kasautumista jääpadoksi asti.
Kesällä ja syksyllä ilmastonmuutoksen ennustetaan pahentavan kuivuustilanteita, koska kevään tulovirtaamat pienenevät ja aikaistuvat, kesät pitenevät ja haihdunnan määrä kasvaa. Pitkäkestoinen kuivuus pienentää tulovirtaamia ja vesistöstä voi haihtua enemmän vettä kuin sinne tulee. Toisaalta kesän ja syksyn rankkasateiden aiheuttamat tulvahuiput tulevat ilmastonmuutosjaksoilla kasvamaan, koska suuret sateet yleistyvät ja kasvavat ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Loimijoen jokivoimalaitosten lupamuutoksilla ei varastoaltaiden puuttumisen vuoksi voida laajamittaisesti vä-hentää tulvista ja kuivuuksista aiheutuvia vahinkoja. Tulvatilanteessa jokivoimalaitosten juoksutuskäytännöillä on kuitenkin vaikutusta paikallisiin tulvavedenkorkeuksiin voimalaitosten ylä- ja alapuolella. Padottamalla vettä Tammelan Pyhäjärveen voidaan tulvatilanteessa vaikuttaa jonkin verran alajuoksun virtaamiin ja vedenkorkeuksiin, mutta Loimijoen viipymän takia juoksutuksen ajoittaminen on hankalaa. Kuivuustilanteen aiheuttamia ongelmia voidaan pienentää pitämällä Kuhalankosken juoksutuksia riittävän suurina. Koska kuivuustilanteet ovat kestoltaan määrittelemättömiä, tulisi Pyhäjärvessä mahdollisuuksien mukaan varastoida vettä alkukesällä, jotta sitä riittää juoksutettavaksi myöhemmin kesän ja syksyn mittaan.
Selvityksessä päädyttiin kuuteen suositukseen, joista kolme ensimmäistä koskee Tammelan Pyhäjärven säännöstelyä, neljäs suositusten tarkistamista viiden vuoden välein, viides viestintää vesistöennusteiden avulla ja kuudes tulvakartoituksen jatkamista Loimijoen alajuoksulla. Pyhäjärven säännöstelysuosituksilla ei pyritä vuositasolla muuttamaan järven vedenkorkeuksia, vaan sopeutumaan nykyisen säännöstelyluvan puitteissa ilmastonmuutoksen aiheuttamaan hydrologisen kierron rytmin muuttumiseen.
Loimijoen alueella kevättulvat ovat aiemmin olleet vuoden suurimpia tulvia. Kuitenkin jo 2000-luvulla yli puolet Loimijoen vuoden suurimmista virtaamista on esiintynyt kevään ulkopuolella, enimmäkseen marras-joulukuussa. Tässä selvityksessä tehdyissä ilmastonmuutostarkasteluissa Loimijoen vuoden suurimmat virtaamat ajoittuivat tammi-helmikuulle. Korkeampien lämpötilojen myötä sateet tulevat useammin vetenä, ja lunta sulaa useammin jo talven aikana. Kasvavat talvivirtaamat lisäävät sekä hyyteen että jääpatojen aiheuttamaa tulvariskiä. Suuri virtaama voi hidastaa jääkannen muodostumista, jolloin jääkannettomassa joessa hyydetulvariski kasvaa pakkasen kiristyessä. Jäänpaksuus voi myös kasvaa aiempaan verrattuna, mikäli eristävä lumikerros jää ohueksi, mutta pakkanen on kireää. Tällöin sään lauhtuminen voi aiheuttaa jäiden kasautumista jääpadoksi asti.
Kesällä ja syksyllä ilmastonmuutoksen ennustetaan pahentavan kuivuustilanteita, koska kevään tulovirtaamat pienenevät ja aikaistuvat, kesät pitenevät ja haihdunnan määrä kasvaa. Pitkäkestoinen kuivuus pienentää tulovirtaamia ja vesistöstä voi haihtua enemmän vettä kuin sinne tulee. Toisaalta kesän ja syksyn rankkasateiden aiheuttamat tulvahuiput tulevat ilmastonmuutosjaksoilla kasvamaan, koska suuret sateet yleistyvät ja kasvavat ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Loimijoen jokivoimalaitosten lupamuutoksilla ei varastoaltaiden puuttumisen vuoksi voida laajamittaisesti vä-hentää tulvista ja kuivuuksista aiheutuvia vahinkoja. Tulvatilanteessa jokivoimalaitosten juoksutuskäytännöillä on kuitenkin vaikutusta paikallisiin tulvavedenkorkeuksiin voimalaitosten ylä- ja alapuolella. Padottamalla vettä Tammelan Pyhäjärveen voidaan tulvatilanteessa vaikuttaa jonkin verran alajuoksun virtaamiin ja vedenkorkeuksiin, mutta Loimijoen viipymän takia juoksutuksen ajoittaminen on hankalaa. Kuivuustilanteen aiheuttamia ongelmia voidaan pienentää pitämällä Kuhalankosken juoksutuksia riittävän suurina. Koska kuivuustilanteet ovat kestoltaan määrittelemättömiä, tulisi Pyhäjärvessä mahdollisuuksien mukaan varastoida vettä alkukesällä, jotta sitä riittää juoksutettavaksi myöhemmin kesän ja syksyn mittaan.
Selvityksessä päädyttiin kuuteen suositukseen, joista kolme ensimmäistä koskee Tammelan Pyhäjärven säännöstelyä, neljäs suositusten tarkistamista viiden vuoden välein, viides viestintää vesistöennusteiden avulla ja kuudes tulvakartoituksen jatkamista Loimijoen alajuoksulla. Pyhäjärven säännöstelysuosituksilla ei pyritä vuositasolla muuttamaan järven vedenkorkeuksia, vaan sopeutumaan nykyisen säännöstelyluvan puitteissa ilmastonmuutoksen aiheuttamaan hydrologisen kierron rytmin muuttumiseen.
Kokoelmat
- Raportteja [1087]