Haarajoen silta, Joensuu : Museosillan hoito- ja ylläpitosuunnitelma
Piltz, Martti; Soosalu, Laura (2017-12)
Piltz, Martti
Soosalu, Laura
Pohjois-Karjalan ELY-keskus
12 / 2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-634-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-634-1
Tiivistelmä
Haarajoen museosilta, vesistösilta SK-1187, sijaitsee Joensuun kaupungin Tuupovaaran Koverossa. Silta sijoittuu maantien 495 (Huhtilampi-Lastujärvi) länsipuolelle kevyen liikenteen väylälle.
Sillan rakennusvuosi on 1926. Siltaa on entisöity vuonna 1983. Haarajoen silta on rautabetoninen ulokepalkkisilta. Se on rakennettu korvaamaan vanha puusilta Huhtilampi-Lastujärvi-tiellä.
Haarajoen silta on mainittu yhdeksi Tie- ja vesilaitosten Ylihallituksen siltatoimiston ensimmäisiksi itse suunnittelemista silloista. Sillan suunnittelija oli siltatoimiston päällikkö, insinööri Harald Backman. Sillan rakensi TVH:n Savo-Karjalan piiri. Siltatyyppi oli rakennusaikanaan yleinen, mutta on harvinaistunut.
Haarajoen sillasta on historiaselvitys, Hannu Mähönen, 1986, Haarajoensilta, Joensuu. Haarajoen silta otettiin museokohteeksi ensimmäisten kohteiden joukossa vuonna 1982. Perusteluna valinnalle olivat edellä mainitut seikat, sekä se, että se on Savo-Karjalan tiepiirin vanhimpia siltoja. Liikenneviraston museokohdekokoelman tieliikenteen ajanjaksoista Haarajoen silta edustaa aikakautta ”Vuoden 1918 tielaki ja autoistumisen vaikutukset 1920-1930 luvuilla”, joiden pontimina olivat erityisesti autoliikenteen ja matkailun tarpeet. Raportissa pyritään myös selvittämään siltapaikan ja sille johtavan Huhtilampi-Lastujärvi-tien historiallisesta arvoa. Tie on historiallinen maareitti 1600-luvulta Tohmajärveltä Ilomantsiin, joka rakennettiin ratsupolusta maantieksi vuonna 1755. Se on oikaistu nykyiselle linjaukselleen vuosina 1819–1821.
Haarajoen silta kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY).
Haarajoen sillan kunto on teknisessä näkökulmassa huono ja nopeasti huonontumassa. Museaalisessa näkökulmassa sillan säilyneisyys museointihetken asussa on hyvä. Myös sen ympäristö vastaa historiallista arvoa vähintään tyydyttävästi. Museokohteena Haarajoen silta on yksityisautolla helposti saavutettava ja löytyvä. Maisemallisesti kohde on tukkeutunut, kun rehevän joenrannan ja siltaympäristön puusto on vallannut siltapaikalla sijainneen maanviljelysmaiseman ja on valtaamassa myös tiealuetta.
Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Haarajoen silta todisteena hyvin toteutetusta siltateknisestä rakenteesta. Sillan kunnon perusteellinen tutkiminen ja ilmeisesti melko mittava korjaus ovat perusedellytyksiä sen säilymiselle museokohteena. Sillan säilyneisyys museointihetken (1982) asussa on tavoite. Koska sillan korjaustoimet kohdistuvat ainakin osittain näkyviin rakenteisiin, purku- ja rakennusvaiheet tulee dokumentoida tarkasti. Erityistä harkintaa tulee kohdistaa sillan kannen päällysteen uusimiseen. Kohteen ympäristön vaaliminen edellyttää hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon sillan ympäristön jäsentäminen ja kulumisen ehkäiseminen. Sillan kohdeopastuksen kehittämisestä on tehty ehdotus.
Toimenpiteillä pyritään korostamaan sillan, sen ympäristön ja rakenteen tulkittavuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä sillan ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät siltaympäristön hoitotoimenpiteet, sillan kuntotutkimuksen sekä pitkän aikavälin tavoitteena kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja sillan mahdolliselle korjaukselle.
Sillan rakennusvuosi on 1926. Siltaa on entisöity vuonna 1983. Haarajoen silta on rautabetoninen ulokepalkkisilta. Se on rakennettu korvaamaan vanha puusilta Huhtilampi-Lastujärvi-tiellä.
Haarajoen silta on mainittu yhdeksi Tie- ja vesilaitosten Ylihallituksen siltatoimiston ensimmäisiksi itse suunnittelemista silloista. Sillan suunnittelija oli siltatoimiston päällikkö, insinööri Harald Backman. Sillan rakensi TVH:n Savo-Karjalan piiri. Siltatyyppi oli rakennusaikanaan yleinen, mutta on harvinaistunut.
Haarajoen sillasta on historiaselvitys, Hannu Mähönen, 1986, Haarajoensilta, Joensuu. Haarajoen silta otettiin museokohteeksi ensimmäisten kohteiden joukossa vuonna 1982. Perusteluna valinnalle olivat edellä mainitut seikat, sekä se, että se on Savo-Karjalan tiepiirin vanhimpia siltoja. Liikenneviraston museokohdekokoelman tieliikenteen ajanjaksoista Haarajoen silta edustaa aikakautta ”Vuoden 1918 tielaki ja autoistumisen vaikutukset 1920-1930 luvuilla”, joiden pontimina olivat erityisesti autoliikenteen ja matkailun tarpeet. Raportissa pyritään myös selvittämään siltapaikan ja sille johtavan Huhtilampi-Lastujärvi-tien historiallisesta arvoa. Tie on historiallinen maareitti 1600-luvulta Tohmajärveltä Ilomantsiin, joka rakennettiin ratsupolusta maantieksi vuonna 1755. Se on oikaistu nykyiselle linjaukselleen vuosina 1819–1821.
Haarajoen silta kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY).
Haarajoen sillan kunto on teknisessä näkökulmassa huono ja nopeasti huonontumassa. Museaalisessa näkökulmassa sillan säilyneisyys museointihetken asussa on hyvä. Myös sen ympäristö vastaa historiallista arvoa vähintään tyydyttävästi. Museokohteena Haarajoen silta on yksityisautolla helposti saavutettava ja löytyvä. Maisemallisesti kohde on tukkeutunut, kun rehevän joenrannan ja siltaympäristön puusto on vallannut siltapaikalla sijainneen maanviljelysmaiseman ja on valtaamassa myös tiealuetta.
Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Haarajoen silta todisteena hyvin toteutetusta siltateknisestä rakenteesta. Sillan kunnon perusteellinen tutkiminen ja ilmeisesti melko mittava korjaus ovat perusedellytyksiä sen säilymiselle museokohteena. Sillan säilyneisyys museointihetken (1982) asussa on tavoite. Koska sillan korjaustoimet kohdistuvat ainakin osittain näkyviin rakenteisiin, purku- ja rakennusvaiheet tulee dokumentoida tarkasti. Erityistä harkintaa tulee kohdistaa sillan kannen päällysteen uusimiseen. Kohteen ympäristön vaaliminen edellyttää hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon sillan ympäristön jäsentäminen ja kulumisen ehkäiseminen. Sillan kohdeopastuksen kehittämisestä on tehty ehdotus.
Toimenpiteillä pyritään korostamaan sillan, sen ympäristön ja rakenteen tulkittavuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä sillan ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät siltaympäristön hoitotoimenpiteet, sillan kuntotutkimuksen sekä pitkän aikavälin tavoitteena kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja sillan mahdolliselle korjaukselle.
Kokoelmat
- Raportteja [1086]