Ympäristölupien valvonnan kehittäminen : Loppuraportti
Lillunen, Anu (2017-09)
Lillunen, Anu
Varsinais-Suomen ELY-keskus
09 / 2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-604-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-604-4
Tiivistelmä
Ympäristölupien valvonnan kehittämishanke (2/2015-2/2017) toteutettiin Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa (ELY-keskus) ympäristöministeriön OHKE-rahoituksella. Tavoite oli kartoittaa ELY-keskusten tekemän ympäristölupien valvonnan nykytilaa, käytäntöjä, pullonkauloja ja kehittämistarpeita. Niiden perusteella valmisteltiin kehittämis- ja toimenpide-ehdotuksia, jotka parantavat ympäristönsuojelun tasoa sekä yhtenäistävät ja tehostavat valvontaa. Selvitysaineistona olivat kyselyt ja haastattelut ELY-keskusten ympäristölupien valvojille, ELY-keskusten valvomille toiminnanharjoittajille ja eräille muiden tahojen edustajille sekä ELY-keskusten valvontasuunnitelmat, VAHTI-ympäristötietojärjestelmä ja TAIKA-työajanseurantajärjestelmä. Tulokset on esitetty viidessä osaraportissa sekä koosteena tässä loppuraportissa.
Vuoden 2016 marraskuussa 13 ELY-keskuksessa oli yhteensä 179 ympäristölupien valvojaa, jotka valvoivat 5518 valvontakohteen toimintaa. Valvonnan keskeiset pullonkaulat olivat aineiston perusteella riittämättömät valvontaresurssit, vanhentuneet ja huonosti yhteen toimivat tietojärjestelmät sekä epäyhtenäiset valvontakäytännöt ja tästä johtuva toiminnanharjoittajien epätasapuolinen kohtelu. Valvojien mielestä valvonnassa oli hyvää valvojien osaaminen ja motivaatio sekä valvonnan laatu, säännöllisyys ja tehokkuus. Huonoa oli resurssitilanne ja vaihtelevat käytännöt. Toiminnanharjoittajat antoivat valvonnalle ruusuja hyvästä asiakaspalvelusta, asiantuntemuksesta, neuvonnasta ja tarkastuskäynneistä. Risuja annettiin vaihtelevista käytännöistä, asioiden käsittelyn hitaudesta, valvontamaksuista, valvonnan vähäisyydestä sekä asiantuntemuksen ja sähköisten asiointijärjestelmien puutteista. Muiden haastateltujen mielestä tärkeitä kehittämiskohteita olivat viranomaisyhteistyö, yhtenäiset riskinarviointimenetelmät ja toimintatavat poikkeus- ja ylitystilanteissa sekä asiointi ”yhden luukun” -periaatteella. Valvojilta toivottiin yhtäältä asiakaslähtöisyyttä ja neuvontaa, toisaalta puolueetonta yleisen edun puolustamista.
Hanke esittää valvonnan kehittämiseksi kymmenen suosituskokonaisuutta: 1. Turvataan valvontaviranomaiselle riittävät resurssit, 2. Turvataan valvontaviranomaisen riittävä asiantuntemus, 3. Kehitetään valvonnan suunnittelua valtakunnallisesti yhtenäiseksi, 4. Tehostetaan valvonnan toimintatapoja ja kehitetään niitä valtakunnallisesti yhtenäisiksi, 5. Päivitetään valvonnan tietojärjestelmät, kehitetään sähköistä asiointia ja hyödynnetään paikka-, ympäristötieto- ja asianhallintajärjestelmiä tehokkaasti, 6. Pohditaan valvonnan ja valvojan roolia ja edistetään asiakasnäkökulman huomioon ottamista 7. Parannetaan yhteistyötä viranomaisten, järjestöjen ja kansalaisten kanssa ja kehitetään viestintää, 8. Kokeillaan uusia valvonnan muotoja ja toteuttamiskeinoja, 9. Kehitetään ja yhtenäistetään ympäristölupien valmistelua, sisältöä, luvantarveharkintaa ja luvantarkistamistarpeen arviointia sekä 10. Edistetään uusien ja vanhojen valvonnan kehittämisehdotusten jalkauttamista ja seurataan niiden toteutumista.
Vuoden 2016 marraskuussa 13 ELY-keskuksessa oli yhteensä 179 ympäristölupien valvojaa, jotka valvoivat 5518 valvontakohteen toimintaa. Valvonnan keskeiset pullonkaulat olivat aineiston perusteella riittämättömät valvontaresurssit, vanhentuneet ja huonosti yhteen toimivat tietojärjestelmät sekä epäyhtenäiset valvontakäytännöt ja tästä johtuva toiminnanharjoittajien epätasapuolinen kohtelu. Valvojien mielestä valvonnassa oli hyvää valvojien osaaminen ja motivaatio sekä valvonnan laatu, säännöllisyys ja tehokkuus. Huonoa oli resurssitilanne ja vaihtelevat käytännöt. Toiminnanharjoittajat antoivat valvonnalle ruusuja hyvästä asiakaspalvelusta, asiantuntemuksesta, neuvonnasta ja tarkastuskäynneistä. Risuja annettiin vaihtelevista käytännöistä, asioiden käsittelyn hitaudesta, valvontamaksuista, valvonnan vähäisyydestä sekä asiantuntemuksen ja sähköisten asiointijärjestelmien puutteista. Muiden haastateltujen mielestä tärkeitä kehittämiskohteita olivat viranomaisyhteistyö, yhtenäiset riskinarviointimenetelmät ja toimintatavat poikkeus- ja ylitystilanteissa sekä asiointi ”yhden luukun” -periaatteella. Valvojilta toivottiin yhtäältä asiakaslähtöisyyttä ja neuvontaa, toisaalta puolueetonta yleisen edun puolustamista.
Hanke esittää valvonnan kehittämiseksi kymmenen suosituskokonaisuutta: 1. Turvataan valvontaviranomaiselle riittävät resurssit, 2. Turvataan valvontaviranomaisen riittävä asiantuntemus, 3. Kehitetään valvonnan suunnittelua valtakunnallisesti yhtenäiseksi, 4. Tehostetaan valvonnan toimintatapoja ja kehitetään niitä valtakunnallisesti yhtenäisiksi, 5. Päivitetään valvonnan tietojärjestelmät, kehitetään sähköistä asiointia ja hyödynnetään paikka-, ympäristötieto- ja asianhallintajärjestelmiä tehokkaasti, 6. Pohditaan valvonnan ja valvojan roolia ja edistetään asiakasnäkökulman huomioon ottamista 7. Parannetaan yhteistyötä viranomaisten, järjestöjen ja kansalaisten kanssa ja kehitetään viestintää, 8. Kokeillaan uusia valvonnan muotoja ja toteuttamiskeinoja, 9. Kehitetään ja yhtenäistetään ympäristölupien valmistelua, sisältöä, luvantarveharkintaa ja luvantarkistamistarpeen arviointia sekä 10. Edistetään uusien ja vanhojen valvonnan kehittämisehdotusten jalkauttamista ja seurataan niiden toteutumista.
Kokoelmat
- Elinvoimaa alueelle [45]