Open House : Ammattikorkeakoulut ja yritykset lähentyvät
Editoija
Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala, Heta Vilén
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-306-112-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-306-112-5
Tiivistelmä
Ammattikorkeakoulun opettajan työ on muutoksessa – kateederilta työelämän kentälle, opettajasta valmentajaksi ja asiantuntijasta kehittäjäksi. Työelämäläheisyys merkitsee ammatillisten käytäntöjen ja prosessien osaamista siten, että pystyy järjestämään oppimismahdollisuuksia ja osaa valmentaa opiskelijoita osaamisensa kehittämisessä. Tämä edellyttää opettajalta myös ammatillisen osaamisalansa teoreettista osaamista ja sen jatkuvaa seuraamista ja käytännön osaamisen ylläpitämistä. Opettaja tarvitsee käyttöteoriaa myös opetussuunnittelua ohjaamaan.
Opettajasta on tullut entistä enemmän oman työnsä (ml. oma ala) tutkija ja kehittäjä. Tutkimus- ja kehitysosaaminen yritysyhteistyön rinnalla istuukin luontevasti ammattikorkeakoulun opettajuuteen samoin kuin työelämän kehittäminen ammattikorkeakoulun tehtäviin. Kun opiskelijalle löytyy näistä konteksteista selkeä oppimismahdollisuus ja –ympäristö, ollaan kiinni kaikkia hyödyttävässä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Työelämä on läsnä ammattikorkeakoulun kaikissa toiminnoissa ja tekemisessä konkreettisesti unohtamatta asiantuntijaosaamisen kehittämisen ensisijaisuutta.
Marja Vuortama-Räsänen on Olli Luukkaisen uuden asiantuntijuuden käsitettä tulkiten määritellyt uuden opettajuuden peruskiviä olevan välittäminen, vastuunkanto, vaikuttaminen, verkottuminen ja kyky toimia yhdessä. Opettaja välittää opiskelijoistaan ja sitoutuu heidän ohjaamiseensa sekä eriyttää opetusta ja ohjausta tarpeen mukaan. Opettaja kantaa vastuunsa oman työnsä ja pedagogisten taitojen hallinnasta sekä näkee työnsä osana laajempaa kokonaisuutta, johon kytkeytyy opettajan oman käyttöteorian jatkuva työstäminen. Opettaja on vaikuttaja, joka tutkii työtään ja kehittää uusia pedagogisia ratkaisuja tietoyhteiskunnan asettamiin haasteisiin. Opettaja verkottuu ja tekee yhteistyötä paikallisesti ja kansainvälisesti saavuttaakseen tavoitteet. Opettaja on myös arvojohtaja, joka johtaa omalla esimerkillään kysymään, etsimään ja löytämään uutta.
Valtavia odotuksia – monelta taholta ja tasolta. Siksi on tärkeää, että opettajat pääsevät aika ajoin työelämävaihtoon. Käytännön kokemus erilaisista yrityksistä ja muista organisaatioista tuottaa vertailupohjaa suhteuttaa odotuksia ja tarpeita konkreettisesti.
Tämän julkaisun kirjoittajat ovat osallistuneet Open House –hankkeen työelämäjaksoille yrityksissä ja organisaatioissa. Työelämälähtöisyyden kirjo ja rikkaus näkyy tämän julkaisun artikkeleissa erinomaisesti. Työelämäjaksot ovat olleet monella tapaa järjestettyjä ja hyvin erilaisia. Yhteistä niissä on kuitenkin se, että jokainen opettaja on kokenut saaneensa virikkeitä ja oppia opettajan työhönsä sekä ideoita yritysyhteistyöhön. Yhteistä on myös se, että jokainen on arvioinut työelämäjaksoaan ja tuottanut artikkelin, jossa tutkiminen ja kehittäminen näyttäytyvät työotteen peilaamisena työelämän käytäntöihin. Open House –hankkeen tässä vaiheessa on jo todentunut tarve säännölliseen työelämävaihtoon. Työelämävaihtoon osallistuneiden opettajien kokemusten ja ideoiden kautta sekä yhteistyössä tutkimus- ja kehitystoiminnan on kehittymässä malli työelämäjaksojen toteuttamiseksi ja kytkemiseksi toisiinsa.
Opettajasta on tullut entistä enemmän oman työnsä (ml. oma ala) tutkija ja kehittäjä. Tutkimus- ja kehitysosaaminen yritysyhteistyön rinnalla istuukin luontevasti ammattikorkeakoulun opettajuuteen samoin kuin työelämän kehittäminen ammattikorkeakoulun tehtäviin. Kun opiskelijalle löytyy näistä konteksteista selkeä oppimismahdollisuus ja –ympäristö, ollaan kiinni kaikkia hyödyttävässä vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Työelämä on läsnä ammattikorkeakoulun kaikissa toiminnoissa ja tekemisessä konkreettisesti unohtamatta asiantuntijaosaamisen kehittämisen ensisijaisuutta.
Marja Vuortama-Räsänen on Olli Luukkaisen uuden asiantuntijuuden käsitettä tulkiten määritellyt uuden opettajuuden peruskiviä olevan välittäminen, vastuunkanto, vaikuttaminen, verkottuminen ja kyky toimia yhdessä. Opettaja välittää opiskelijoistaan ja sitoutuu heidän ohjaamiseensa sekä eriyttää opetusta ja ohjausta tarpeen mukaan. Opettaja kantaa vastuunsa oman työnsä ja pedagogisten taitojen hallinnasta sekä näkee työnsä osana laajempaa kokonaisuutta, johon kytkeytyy opettajan oman käyttöteorian jatkuva työstäminen. Opettaja on vaikuttaja, joka tutkii työtään ja kehittää uusia pedagogisia ratkaisuja tietoyhteiskunnan asettamiin haasteisiin. Opettaja verkottuu ja tekee yhteistyötä paikallisesti ja kansainvälisesti saavuttaakseen tavoitteet. Opettaja on myös arvojohtaja, joka johtaa omalla esimerkillään kysymään, etsimään ja löytämään uutta.
Valtavia odotuksia – monelta taholta ja tasolta. Siksi on tärkeää, että opettajat pääsevät aika ajoin työelämävaihtoon. Käytännön kokemus erilaisista yrityksistä ja muista organisaatioista tuottaa vertailupohjaa suhteuttaa odotuksia ja tarpeita konkreettisesti.
Tämän julkaisun kirjoittajat ovat osallistuneet Open House –hankkeen työelämäjaksoille yrityksissä ja organisaatioissa. Työelämälähtöisyyden kirjo ja rikkaus näkyy tämän julkaisun artikkeleissa erinomaisesti. Työelämäjaksot ovat olleet monella tapaa järjestettyjä ja hyvin erilaisia. Yhteistä niissä on kuitenkin se, että jokainen opettaja on kokenut saaneensa virikkeitä ja oppia opettajan työhönsä sekä ideoita yritysyhteistyöhön. Yhteistä on myös se, että jokainen on arvioinut työelämäjaksoaan ja tuottanut artikkelin, jossa tutkiminen ja kehittäminen näyttäytyvät työotteen peilaamisena työelämän käytäntöihin. Open House –hankkeen tässä vaiheessa on jo todentunut tarve säännölliseen työelämävaihtoon. Työelämävaihtoon osallistuneiden opettajien kokemusten ja ideoiden kautta sekä yhteistyössä tutkimus- ja kehitystoiminnan on kehittymässä malli työelämäjaksojen toteuttamiseksi ja kytkemiseksi toisiinsa.