Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa -painopisteenä harrastamisen hinta
Opetus- ja kulttuuriministeriö
30.06.2016
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:19This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-407-8Tiivistelmä
Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 29.10.2015 työryhmän tekemään esityksiä liikuntaharrastamisen kustannusten alentamiseksi 30.6.2016 mennessä. Toimeksianto liittyy laajempaan kysymykseen liikunnan yhdenvertaisuudesta. Työryhmän tuli tehtäväannon mukaisesti muodostaa liikunta-alan toimijoita kuulemalla ja olemassa olevaa tietopohjaa hyödyntämällä kokonaiskäsitys eri lajien ja liikuntamuotojen kustannuksista sekä harrasteliikunnassa että tavoitteellisessa kilpaurheilussa alueelliset näkökulmat huomioiden. Lisäksi sen tuli selvittää harrastemuotoisen liikunnan ja tavoitteellisen kilpaurheilun asema opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuspolitiikassa ja sen valossa tehdä kehittämisesityksiä valtionavustusjärjestelmän uudistamiseksi tavoitteena harrastamisen kustannusten alentaminen ja OKM:n toimialojen (opetus-, kulttuuri-, nuoriso-, liikunta) välisen yhteistyön lisääminen. Työryhmän tuli hakea yhteistyössä järjestöjen ja kuntien kanssa konkreettisia ja yleisesti sovellettavia malleja hintojen alentamiseksi. Työryhmän tuli myös tehdä esitykset seura- ja kansalaistoimintaa koskevan tarpeettoman sääntelyn purkamiseksi sekä määritellä mittarit kustannuskehityksen seurannalle.
Lasten ja nuorten arki on polarisoitunut, pienituloisia henkilöitä oli Suomessa 674 000 vuonna 2014 ja lapsiköyhyys on Suomessa yleistynyt. Harrastamisen lopettaminen tai aloittamatta jättäminen harrastamisen korkeiden kustannusten vuoksi vauhdittaa osaltaan terveys- ja hyvinvointierojen kasvua ja liikunnallisesta elämäntavasta syrjäytymistä. Työryhmä rajasi esityksen käsittelemään harrastamisen hintaa ennen kaikkea liikunta- ja urheiluseuroissa.
Eri liikuntamuotojen ja -tapojen kustannuksiin vaikuttaminen edellyttää eri toimijoiden yhdensuuntaista politiikkaa ja toimenpiteitä. Liikuntakulttuurin arvokeskustelua kaikkien yhdenvertaisesta mahdollisuudesta liikkua tulee lisätä. Valtion, kuntien, järjestöjen ja seurojen tulisi arvioida päätöstensä kustannusvaikutuksia yksittäisen harrastajan ja perheiden näkökulmasta. Eri lajien kilpailujärjestelmiä ja olosuhde- sekä varustevaatimuksia on mahdollista kehittää kustannuksia kohtuullistaen. Keskustelua liikunnan kalleudesta tulee myös täsmentää. Kaikki liikunta ei ole kallista ja edelleen on paljon harrastuksia, joihin pääsee mukaan edullisesti.
Työryhmä esittää kohderyhmittäin toimenpiteitä ja suosituksia. Pienituloisten perheiden lasten ja nuorten harrastaminen tulisi varmistaa kohdentamalla harrastuskuluihin toimeentulotukea valtakunnallisesti yhdenmukaisin periaattein. Kunnille suositellaan perusliikuntapaikkojen maksuttomuutta tai vain pientä nimellistä maksua erityisesti lasten ja nuorten liikunnassa. Liikuntapaikkojen käyttöä voidaan edelleen tehostaa. Lajiliittojen kilpailujärjestelmiä suositellaan kehitettäväksi turnausmuotoisiksi ja tietyn ikäisten matkustamista rajoittaen. Lisenssikäytäntöjä olisi tarpeellista kehittää monilajisuutta tukevaksi. Seurojen suositellaan lisäävän harrastemuotoista liikuntaa, johon voi osallistua esimerkiksi kaksi kertaa viikossa sekä laatimaan selkeät toimintaohjeet ja pelisäännöt kustannusten hillitsemiseksi. Vapaaehtoistoiminnan elinvoimaisuus vaikuttaa keskeisesti harrastamisen kustannuksiin. Sen houkuttelevuutta tulee lisätä purkamalla tarpeetonta sääntelyä ja keventämällä hallinnollisia menettelyjä. Vapaaehtoistyötä voidaan kehittää myös viestinnällisin ja koulutuksellisin keinoin.
Lasten ja nuorten arki on polarisoitunut, pienituloisia henkilöitä oli Suomessa 674 000 vuonna 2014 ja lapsiköyhyys on Suomessa yleistynyt. Harrastamisen lopettaminen tai aloittamatta jättäminen harrastamisen korkeiden kustannusten vuoksi vauhdittaa osaltaan terveys- ja hyvinvointierojen kasvua ja liikunnallisesta elämäntavasta syrjäytymistä. Työryhmä rajasi esityksen käsittelemään harrastamisen hintaa ennen kaikkea liikunta- ja urheiluseuroissa.
Eri liikuntamuotojen ja -tapojen kustannuksiin vaikuttaminen edellyttää eri toimijoiden yhdensuuntaista politiikkaa ja toimenpiteitä. Liikuntakulttuurin arvokeskustelua kaikkien yhdenvertaisesta mahdollisuudesta liikkua tulee lisätä. Valtion, kuntien, järjestöjen ja seurojen tulisi arvioida päätöstensä kustannusvaikutuksia yksittäisen harrastajan ja perheiden näkökulmasta. Eri lajien kilpailujärjestelmiä ja olosuhde- sekä varustevaatimuksia on mahdollista kehittää kustannuksia kohtuullistaen. Keskustelua liikunnan kalleudesta tulee myös täsmentää. Kaikki liikunta ei ole kallista ja edelleen on paljon harrastuksia, joihin pääsee mukaan edullisesti.
Työryhmä esittää kohderyhmittäin toimenpiteitä ja suosituksia. Pienituloisten perheiden lasten ja nuorten harrastaminen tulisi varmistaa kohdentamalla harrastuskuluihin toimeentulotukea valtakunnallisesti yhdenmukaisin periaattein. Kunnille suositellaan perusliikuntapaikkojen maksuttomuutta tai vain pientä nimellistä maksua erityisesti lasten ja nuorten liikunnassa. Liikuntapaikkojen käyttöä voidaan edelleen tehostaa. Lajiliittojen kilpailujärjestelmiä suositellaan kehitettäväksi turnausmuotoisiksi ja tietyn ikäisten matkustamista rajoittaen. Lisenssikäytäntöjä olisi tarpeellista kehittää monilajisuutta tukevaksi. Seurojen suositellaan lisäävän harrastemuotoista liikuntaa, johon voi osallistua esimerkiksi kaksi kertaa viikossa sekä laatimaan selkeät toimintaohjeet ja pelisäännöt kustannusten hillitsemiseksi. Vapaaehtoistoiminnan elinvoimaisuus vaikuttaa keskeisesti harrastamisen kustannuksiin. Sen houkuttelevuutta tulee lisätä purkamalla tarpeetonta sääntelyä ja keventämällä hallinnollisia menettelyjä. Vapaaehtoistyötä voidaan kehittää myös viestinnällisin ja koulutuksellisin keinoin.