Koulutus, työllisyys ja työttömyys
Kalenius, Aleksi (2014)
Kalenius, Aleksi
opetus- ja kulttuuriministeriö
2014
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:13This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-291-3Tiivistelmä
Suomalaisten työpaikkarakenne on muuttunut perusteellisesti viimeisen neljännesvuosisadan aikana. 1990-luvun lamaa edeltäneeseen huippuvuoteen 1989 verrattuna työllisten kokonaismäärä oli vuonna 2011 hyvin samalla tasolla. Vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevien työllisten määrä oli laskenut 505 000 työllisellä, noin 60 prosentilla, toisen asteen koulutuksen suorittaneiden työllisten määrä on lisääntynyt lähes 150 000 työllisellä, noin 16 prosentilla ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden työllisten määrä on lisääntynyt lähes 350 000 työllisellä, noin 61 prosentilla.
Koulutustaso on ollut koko tarkastelujakson ajan tiiviissä yhteydessä todennäköisyyteen olla työllisenä, työttömänä tai työvoiman ulkopuolella. Kaikilla tavoilla mitattuna koulutustason noustessa todennäköisyys työllistyä nousee ja todennäköisyys työttömyyteen tai työvoiman ulkopuolella olemiseen laskee.
Koulutustasoltaan korkeammat ryhmät ovat vähemmän herkkiä talouden suhdannevaihteluille. 1990-luvun lama näkyi vailla perusasteen koulutusta olevilla ryhmillä työllisyyden vähenemisenä kolmanneksella neljän vuoden aikana, toisen asteen koulutuksen suorittaneilla viidenneksellä, alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla 7 prosentilla ja vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työllisyyden kasvun hidastumisena yhteen prosenttiin. 2000-luvun taantuma näkyi työllisyyskehityksen heikentymisenä kaikilla koulutustasoilla. Työllisten määrä väheni vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevilla noin 13,5 prosentilla, toisen asteen koulutuksen suorittaneilla noin 4 prosentilla ja alimman korkea-asteen tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla noin 1,5 prosentilla. Vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työllisyyden kasvu hidastui noin 1,25 prosenttiin.
Vaikea taloustilanne näkyy korkeammin koulutettujen ryhmien työllisyydessä pienempänä laskuna kuin matalammin koulutetuilla ryhmillä, lasku tapahtuu hitaammin ja suhdannekuopan jälkeinen nousu käynnistyy nopeammin. Tarkastellulla neljännesvuosisadan ajanjaksolla vuodesta 1987 vuoteen 2011 koulutustasoon liittyvät erot työllisyydessä ovat kasvaneet, erityisesti taloudellisten matalasuhdanteiden aikana.
Koulutusrakenteen muutoksen hidastuessa työllisyysrakenteen muutos vuoteen 2030 mennessä tulee olemaan olennaisesti hitaampaa kuin millään ajanjaksolla vuoden 1987 jälkeen. Vailla perusasteen koulutusta olevilla työllisyysasteen ylläpitäminen edellyttää vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevien työpaikkamäärän laskun hidastumista 60–80 prosenttia. Työpaikkojen väheneminen viimeisen 15 vuoden trendillä johtaisi alle 20 prosentin työllisyysasteeseen. Toisen asteen koulutuksen suorittaneilla mahdollinen työpaikkojen määrän kasvu ei vastaisuudessa seuraa enää tutkinnon suorittaneiden määrän kasvusta, vaan edellyttää kokonaan työllisyysasteen nousua. Ennakoitavissa olevalla kehityksellä työllisyysasteen nousulla saavutettava työpaikkamäärän lisäys erkanee viimeisen 20 vuoden trendistä viimeistään 2020-luvun vaihteessa, jolloin trendin mukainen työpaikkakehitys johtaisi epärealistisen korkeaan työllisyysasteeseen. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työikäisten määrä kasvaa 2010–2030 noin 75–80 prosenttia hitaammin kuin korkeasti koulutettujen työllisten määrä on lisääntynyt viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden korkea työllisyysaste ei voi olennaisesti enää nousta, joten korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työpaikkojen kasvu tulee hidastumaan 75–80 prosenttia ja vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työpaikkamäärän kasvu 50–65 prosenttia.
Koulutustaso on ollut koko tarkastelujakson ajan tiiviissä yhteydessä todennäköisyyteen olla työllisenä, työttömänä tai työvoiman ulkopuolella. Kaikilla tavoilla mitattuna koulutustason noustessa todennäköisyys työllistyä nousee ja todennäköisyys työttömyyteen tai työvoiman ulkopuolella olemiseen laskee.
Koulutustasoltaan korkeammat ryhmät ovat vähemmän herkkiä talouden suhdannevaihteluille. 1990-luvun lama näkyi vailla perusasteen koulutusta olevilla ryhmillä työllisyyden vähenemisenä kolmanneksella neljän vuoden aikana, toisen asteen koulutuksen suorittaneilla viidenneksellä, alimman korkea-asteen tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla 7 prosentilla ja vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työllisyyden kasvun hidastumisena yhteen prosenttiin. 2000-luvun taantuma näkyi työllisyyskehityksen heikentymisenä kaikilla koulutustasoilla. Työllisten määrä väheni vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevilla noin 13,5 prosentilla, toisen asteen koulutuksen suorittaneilla noin 4 prosentilla ja alimman korkea-asteen tai alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla noin 1,5 prosentilla. Vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työllisyyden kasvu hidastui noin 1,25 prosenttiin.
Vaikea taloustilanne näkyy korkeammin koulutettujen ryhmien työllisyydessä pienempänä laskuna kuin matalammin koulutetuilla ryhmillä, lasku tapahtuu hitaammin ja suhdannekuopan jälkeinen nousu käynnistyy nopeammin. Tarkastellulla neljännesvuosisadan ajanjaksolla vuodesta 1987 vuoteen 2011 koulutustasoon liittyvät erot työllisyydessä ovat kasvaneet, erityisesti taloudellisten matalasuhdanteiden aikana.
Koulutusrakenteen muutoksen hidastuessa työllisyysrakenteen muutos vuoteen 2030 mennessä tulee olemaan olennaisesti hitaampaa kuin millään ajanjaksolla vuoden 1987 jälkeen. Vailla perusasteen koulutusta olevilla työllisyysasteen ylläpitäminen edellyttää vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevien työpaikkamäärän laskun hidastumista 60–80 prosenttia. Työpaikkojen väheneminen viimeisen 15 vuoden trendillä johtaisi alle 20 prosentin työllisyysasteeseen. Toisen asteen koulutuksen suorittaneilla mahdollinen työpaikkojen määrän kasvu ei vastaisuudessa seuraa enää tutkinnon suorittaneiden määrän kasvusta, vaan edellyttää kokonaan työllisyysasteen nousua. Ennakoitavissa olevalla kehityksellä työllisyysasteen nousulla saavutettava työpaikkamäärän lisäys erkanee viimeisen 20 vuoden trendistä viimeistään 2020-luvun vaihteessa, jolloin trendin mukainen työpaikkakehitys johtaisi epärealistisen korkeaan työllisyysasteeseen. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työikäisten määrä kasvaa 2010–2030 noin 75–80 prosenttia hitaammin kuin korkeasti koulutettujen työllisten määrä on lisääntynyt viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden korkea työllisyysaste ei voi olennaisesti enää nousta, joten korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työpaikkojen kasvu tulee hidastumaan 75–80 prosenttia ja vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työpaikkamäärän kasvu 50–65 prosenttia.