Oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittäminen
opetus- ja kulttuuriministeriö
23.02.2011
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:7This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-011-7Tiivistelmä
Opetusministeriö käynnisti 12.2.2010 oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittämistarpeita selvittävän hankkeen sekä asetti hankkeelle valmisteluryhmän. Tehtäväksi annettiin selvittää 1) oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmän toimivuutta kokonaisuutena, 2) oman kustannuspohjan soveltuvuutta rahoituksen määräytymisperusteena ammatillisena perus- ja lisäkoulutuksena järjestettävässä oppisopimuskoulutuksessa, 3) opiskelijamäärien säätelyn ja kiintiöinnin uudistamistarpeet, 4) rahoituksen perusteena olevien opiskelijamäärien laskennan uudistamistarpeet, 5) työpaikalla tapahtuvan koulutuksen toteuttamiseen tarkoitetun koulutuskorvausjärjestelmän toimivuutta sekä 6) edellä olevia kokonaisuuksia koskevien ehdotusten vaikutuksia rahoitukseen, lainsäädäntöön ja tietojärjestelmiin.
Valmisteluryhmä toteaa, että oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmään liittyy tiettyjä kehittämishaasteita, jotka liittyvät koko ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittämistarpeisiin ja kokonaisuuteen. Oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmän tulee ohjata koulutuksen järjestäjien valtionosuusrahoituksen käyttöä siten, että työpaikalla tapahtuvaan koulutukseen liittyvien viranomaistehtävien asianmukainen hoitaminen ja kehittäminen ovat mahdollisia.
Valmisteluryhmä toteaa, että oppisopimuskoulutuksen oma kustannuspohja ei ole yksinään riittävän luotettava valtionosuuden perusteen määrittämiseksi. Mikäli oppisopimuskoulutuksen omat kustannukset otettaisiin huomioon valtionosuuden pohjaa laskettaessa, tulisi ne huomioida osana ammatillisen peruskoulutuksen kokonaiskustannuksia. Työryhmä on laatinut ko. toteuttamistavoista erilaisia vaihtoehtoja. Ammatillisena peruskoulutuksena järjestettävän oppisopimuskoulutuksen yksikköhinnan määräytymisperusteen toimivuuden arvioinnissa keskeinen haaste on kustannustietojen kohdentamisessa olevat ongelmat. Rahoitusjärjestelmään liittyvän kustannustiedonkeruun mukaiset tiedot (kustannusten jakoperusteet) oppisopimuskoulutuksen kustannuksista eivät kaikilta osin ole luotettavia.
Oppisopimusten määrien säätelemättömyys voi aiheuttaa epätervettä kilpailua ja epäjohdonmukaisuutta perus- ja lisäkoulutuksen opiskelijamäärien kehityksessä. Valmisteluryhmä on selvittänyt oppisopimusten määrien säätelyn tarpeellisuutta sekä erilaisia vaihtoehtoja mm. koulutuksen järjestäjäkohtaisen tarjonnan enimmäismäärän, enimmäismäärän muutoksen sekä alueellisuuden ja alakohtaisuuden osalta. Valmisteluryhmä katsoo, että ammatillisen peruskoulutuksen oppisopimusten määrien voimakas vähentyminen vuodesta 2009 alkaen vähentää oppisopimusten määrien tai tarjonnan säätelyn lyhyen aikavälin muutostarpeita.
Valmisteluryhmä toteaa, että oppisopimuskoulutuksen aloitus- ja päättymispäivämäärissä voi tietyiltä osin olla poikkeavuutta verrattaessa järjestelmää mm. oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen aloitus- ja päättymisajankohtiin. Järjestelmä voi sisältää kannustavia tekijöitä jatkaa oppisopimuksia valtionosuusrahoituksen lisäämiseksi ilman, että koulutustavoitteen saavuttaminen sitä edellyttäisi. Oppisopimuskoulutuksen perustuessa ensisijaisesti työpaikalla tapahtuvan opetuksen määrään, sopimuksen pituudet eivät aina ole suorassa vaikutusyhteydessä kustannuksiin. Samalla on kuitenkin huomioitava, että oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmässä sovellettavat nk. neljän ja kahdeksan kuukauden säännöt vähentävät kannustavia tekijöitä oppisopimusten epätarkoituksenmukaiseen jatkamiseen. Suoritemäärien määräytymisen uudistaminen edellyttäisi kuitenkin merkittävää tiedonkeruujärjestelmien uudistamista ja samalla eriyttäisi ammatillisen koulutuksen järjestämismuotojen ohjausjärjestelmiä toisistaan.
Työsuhdeperusteisessa järjestämismuodossa koulutuskorvausjärjestelmän toimivuudella on keskeinen merkitys. Koulutuskorvausten määrät vaihtelevat kohtuuttoman paljon koulutuksen järjestäjien kesken ja järjestelmää on tarpeen edelleen kehittää työpaikalla tapahtuvan koulutuksen laadun varmistamiseksi ja käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi.
Valmisteluryhmä toteaa, että oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmään liittyy tiettyjä kehittämishaasteita, jotka liittyvät koko ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittämistarpeisiin ja kokonaisuuteen. Oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmän tulee ohjata koulutuksen järjestäjien valtionosuusrahoituksen käyttöä siten, että työpaikalla tapahtuvaan koulutukseen liittyvien viranomaistehtävien asianmukainen hoitaminen ja kehittäminen ovat mahdollisia.
Valmisteluryhmä toteaa, että oppisopimuskoulutuksen oma kustannuspohja ei ole yksinään riittävän luotettava valtionosuuden perusteen määrittämiseksi. Mikäli oppisopimuskoulutuksen omat kustannukset otettaisiin huomioon valtionosuuden pohjaa laskettaessa, tulisi ne huomioida osana ammatillisen peruskoulutuksen kokonaiskustannuksia. Työryhmä on laatinut ko. toteuttamistavoista erilaisia vaihtoehtoja. Ammatillisena peruskoulutuksena järjestettävän oppisopimuskoulutuksen yksikköhinnan määräytymisperusteen toimivuuden arvioinnissa keskeinen haaste on kustannustietojen kohdentamisessa olevat ongelmat. Rahoitusjärjestelmään liittyvän kustannustiedonkeruun mukaiset tiedot (kustannusten jakoperusteet) oppisopimuskoulutuksen kustannuksista eivät kaikilta osin ole luotettavia.
Oppisopimusten määrien säätelemättömyys voi aiheuttaa epätervettä kilpailua ja epäjohdonmukaisuutta perus- ja lisäkoulutuksen opiskelijamäärien kehityksessä. Valmisteluryhmä on selvittänyt oppisopimusten määrien säätelyn tarpeellisuutta sekä erilaisia vaihtoehtoja mm. koulutuksen järjestäjäkohtaisen tarjonnan enimmäismäärän, enimmäismäärän muutoksen sekä alueellisuuden ja alakohtaisuuden osalta. Valmisteluryhmä katsoo, että ammatillisen peruskoulutuksen oppisopimusten määrien voimakas vähentyminen vuodesta 2009 alkaen vähentää oppisopimusten määrien tai tarjonnan säätelyn lyhyen aikavälin muutostarpeita.
Valmisteluryhmä toteaa, että oppisopimuskoulutuksen aloitus- ja päättymispäivämäärissä voi tietyiltä osin olla poikkeavuutta verrattaessa järjestelmää mm. oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen aloitus- ja päättymisajankohtiin. Järjestelmä voi sisältää kannustavia tekijöitä jatkaa oppisopimuksia valtionosuusrahoituksen lisäämiseksi ilman, että koulutustavoitteen saavuttaminen sitä edellyttäisi. Oppisopimuskoulutuksen perustuessa ensisijaisesti työpaikalla tapahtuvan opetuksen määrään, sopimuksen pituudet eivät aina ole suorassa vaikutusyhteydessä kustannuksiin. Samalla on kuitenkin huomioitava, että oppisopimuskoulutuksen rahoitusjärjestelmässä sovellettavat nk. neljän ja kahdeksan kuukauden säännöt vähentävät kannustavia tekijöitä oppisopimusten epätarkoituksenmukaiseen jatkamiseen. Suoritemäärien määräytymisen uudistaminen edellyttäisi kuitenkin merkittävää tiedonkeruujärjestelmien uudistamista ja samalla eriyttäisi ammatillisen koulutuksen järjestämismuotojen ohjausjärjestelmiä toisistaan.
Työsuhdeperusteisessa järjestämismuodossa koulutuskorvausjärjestelmän toimivuudella on keskeinen merkitys. Koulutuskorvausten määrät vaihtelevat kohtuuttoman paljon koulutuksen järjestäjien kesken ja järjestelmää on tarpeen edelleen kehittää työpaikalla tapahtuvan koulutuksen laadun varmistamiseksi ja käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi.