Associations between Finnish Seasons and Sleep in Early Childhood
Kärki, Anja (2023)
Kärki, Anja
Tampere University
2023
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-12-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3127-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3127-6
Tiivistelmä
Ympäriston valo vaikuttaa uneen. Etenkin Suomessa ja muissa pohjoismaissa valon määrä vaihtelee huomattavasti vuodenajoista riippuen. Vuodenaikojen vaikutusta uneen onkin aiemmin tutkittu paljon, mutta tutkimus on kohdistunut pääosin aikuisiin, nuoriin tai kouluikäisiin lapsiin. Vuodenaikojen vaikutuksesta varhaislapsuuden uneen ei ole juurikaan tietoa, eikä näitä tutkimuksia ole tehty unitutkimuksen kultaisen standardin, eli unipolygrafian (PSG) keinoin.
Tämän prospektiivisen poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttavatko Suomen vuodenajat vauvojen ja pienten lasten yöuneen.
CHILD-SLEEP-syntymäkohortti koostuu Pirkanmaan neuvoloissa raskausaikana rekrytoiduista perheistä, joita on seurattu vuodesta 2011 useassa eri ikäpisteessä. Tutkimuskohortti sisältää useita eri osaotoksia. Tämä tutkimus perustuu otokseen, jossa lapsille tehtiin yhden yön koti-PSG-tutkimus yhden, kahdeksan ja 24 kuukauden iässä (n=92). PSG:n ohella tutkimuksessa hyödynnettiin perheille tehtyjä laajoja kyselyitä ja neuvoloista saatuja lasten kasvutietoja.
Ensimmäisessä osatyössä vuodenaikojen vaikutusta uneen selvitettiin vauvojen ollessa noin yhden kuukauden ikäisiä(n=85). Toisessa osatyössä vuodenaikojen vaikutusta uneen tutkittiin vauvojen ollessa kahdeksan kuukauden ikäisiä (n=72). Kolmannessa osatyössä vuodenaikojenvaikutusta arvioitiin kahdeksan (n=56) ja 24 kuukauden (n=60) ikäisten lasten yöunen aivosähkötoiminnan spektriin, joka perustuu PSG:stä tehtyihin koneellisiin automaattianalyyseihin. Spektritutkimuksen avulla arvioitiin yöunen hienorakennetta, kuten syvän unen aktiivisuutta (SWA) ja unispindelijaksoista toimintaa (SFA).
Kesällä syntyneet vauvat nukkuivat kuukauden iässä lyhyempiä yöunia, kuin syksyllä syntyneet. Lisäksi kesällä syntyneet vauvat nukkuivat enemmän R-unta kuin talvella syntyneet, ja vähemmän T-unta, kuin syksyllä ja talvella syntyneet. R-uni on vauvoilla ilmenevä univaihe joka vastaa REM-unta, kun taas T-uni on vain pienillä vauvoilla tavattava epäkypsä, välimuotoinen univaihe, joka katoaa iän myötä.
Kahdeksan kuukauden iässä vauvat nukkuivat keväällä vähemmän syvää unta ja enemmän kevyttä NREM-unta kuin syksyllä. Lisäksi keväällä vauvat havahtelivat unesta enemmän kuin syksyllä. Myös keväinen kellojen siirto heikensi vauvojen unen laatua.
Vuodenaikojen todettiin vaikuttavan myös yöunen hienorakenteeseen (SFA, SWA), mutta vaikutus oli erilainen eri ikäryhmissä: Kahdeksan kuukauden ikäisillä vauvoilla havaittiin vähemmän paikallista SFA-toimintaa keväällä verrattuna pimeämpiin vuodenaikoihin. Lisäksi syvän unen aktiivisuus (SWA) oli paikoin korkeampaa talvella kuin keväällä. Taaperoiässä (24 kk) tehdyissä tutkimuksissa sen sijaan todettiin vain niukkoja löydöksiä, SWA:n ollessa paikoin matalampaa talvella syksyyn verrattuna. Lisäksi molemmissa ikäryhmissä (8 ja 24 kk) havaittiin SFA- toiminnan vähenevän yöunen loppua kohden.
Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa todettiin Suomen vuodenaikojen vaikuttavan varhaislapsuuden unen rakenteeseen objektiivisen unitutkimuksen keinoin, eli unipolygrafialla. Yhteenvetona voidaan todeta, että yhden kuukauden iässä valoisin vuodenaika lyhensi yöunen kestoa, mutta aiheutti yöunen rakenteeseen myös edullisia muutoksia. Myöhemmin, kahdeksan kuukauden iässä, keväällä nopeasti lisääntyvän valoisuuden aikaan ja kellojen siirron jälkeen havaittiin sekä yöunen makro- että mikrorakenteen heikkenemistä. Taaperoiässä (24 kk) Suomen vuodenaikojen vaikutukset lasten unen rakenteeseen olivat kuitenkin aiempia ikäryhmiä vähäisempiä. Lapsen kasvun myötä vuodenaikojen vaikutus uneen saattaa siis vähentyä.
Lisäksi tutkimuksessa todettiin unispindelijaksoisen toiminnan vähenevän yöunen loppua kohden kahdeksan ja 24 kuukauden ikäisillä lapsilla. Tämä löydös havaittiin lapsilla ensimmäistä kertaa, ja se poikkeaa aiemmista aikuisilla tehdyistä havainnoista. Löydös voi liittyä unispindelitoiminnan säätelyn tai unispindeleitä tuottavien talamokortikaalisten rakenteiden kypsymättömyyteen varhaislapsuudessa.
Tämän prospektiivisen poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttavatko Suomen vuodenajat vauvojen ja pienten lasten yöuneen.
CHILD-SLEEP-syntymäkohortti koostuu Pirkanmaan neuvoloissa raskausaikana rekrytoiduista perheistä, joita on seurattu vuodesta 2011 useassa eri ikäpisteessä. Tutkimuskohortti sisältää useita eri osaotoksia. Tämä tutkimus perustuu otokseen, jossa lapsille tehtiin yhden yön koti-PSG-tutkimus yhden, kahdeksan ja 24 kuukauden iässä (n=92). PSG:n ohella tutkimuksessa hyödynnettiin perheille tehtyjä laajoja kyselyitä ja neuvoloista saatuja lasten kasvutietoja.
Ensimmäisessä osatyössä vuodenaikojen vaikutusta uneen selvitettiin vauvojen ollessa noin yhden kuukauden ikäisiä(n=85). Toisessa osatyössä vuodenaikojen vaikutusta uneen tutkittiin vauvojen ollessa kahdeksan kuukauden ikäisiä (n=72). Kolmannessa osatyössä vuodenaikojenvaikutusta arvioitiin kahdeksan (n=56) ja 24 kuukauden (n=60) ikäisten lasten yöunen aivosähkötoiminnan spektriin, joka perustuu PSG:stä tehtyihin koneellisiin automaattianalyyseihin. Spektritutkimuksen avulla arvioitiin yöunen hienorakennetta, kuten syvän unen aktiivisuutta (SWA) ja unispindelijaksoista toimintaa (SFA).
Kesällä syntyneet vauvat nukkuivat kuukauden iässä lyhyempiä yöunia, kuin syksyllä syntyneet. Lisäksi kesällä syntyneet vauvat nukkuivat enemmän R-unta kuin talvella syntyneet, ja vähemmän T-unta, kuin syksyllä ja talvella syntyneet. R-uni on vauvoilla ilmenevä univaihe joka vastaa REM-unta, kun taas T-uni on vain pienillä vauvoilla tavattava epäkypsä, välimuotoinen univaihe, joka katoaa iän myötä.
Kahdeksan kuukauden iässä vauvat nukkuivat keväällä vähemmän syvää unta ja enemmän kevyttä NREM-unta kuin syksyllä. Lisäksi keväällä vauvat havahtelivat unesta enemmän kuin syksyllä. Myös keväinen kellojen siirto heikensi vauvojen unen laatua.
Vuodenaikojen todettiin vaikuttavan myös yöunen hienorakenteeseen (SFA, SWA), mutta vaikutus oli erilainen eri ikäryhmissä: Kahdeksan kuukauden ikäisillä vauvoilla havaittiin vähemmän paikallista SFA-toimintaa keväällä verrattuna pimeämpiin vuodenaikoihin. Lisäksi syvän unen aktiivisuus (SWA) oli paikoin korkeampaa talvella kuin keväällä. Taaperoiässä (24 kk) tehdyissä tutkimuksissa sen sijaan todettiin vain niukkoja löydöksiä, SWA:n ollessa paikoin matalampaa talvella syksyyn verrattuna. Lisäksi molemmissa ikäryhmissä (8 ja 24 kk) havaittiin SFA- toiminnan vähenevän yöunen loppua kohden.
Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa todettiin Suomen vuodenaikojen vaikuttavan varhaislapsuuden unen rakenteeseen objektiivisen unitutkimuksen keinoin, eli unipolygrafialla. Yhteenvetona voidaan todeta, että yhden kuukauden iässä valoisin vuodenaika lyhensi yöunen kestoa, mutta aiheutti yöunen rakenteeseen myös edullisia muutoksia. Myöhemmin, kahdeksan kuukauden iässä, keväällä nopeasti lisääntyvän valoisuuden aikaan ja kellojen siirron jälkeen havaittiin sekä yöunen makro- että mikrorakenteen heikkenemistä. Taaperoiässä (24 kk) Suomen vuodenaikojen vaikutukset lasten unen rakenteeseen olivat kuitenkin aiempia ikäryhmiä vähäisempiä. Lapsen kasvun myötä vuodenaikojen vaikutus uneen saattaa siis vähentyä.
Lisäksi tutkimuksessa todettiin unispindelijaksoisen toiminnan vähenevän yöunen loppua kohden kahdeksan ja 24 kuukauden ikäisillä lapsilla. Tämä löydös havaittiin lapsilla ensimmäistä kertaa, ja se poikkeaa aiemmista aikuisilla tehdyistä havainnoista. Löydös voi liittyä unispindelitoiminnan säätelyn tai unispindeleitä tuottavien talamokortikaalisten rakenteiden kypsymättömyyteen varhaislapsuudessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4785]